Niin yksin8.12.2011 19:500 SULJE
Sinulle, joka olet ollut koko elämäni 3 vuoden ajan. Niin kovasti sinuun rakastuin,enemmän kuin keneenkään koskaan ennen. Olet olet ajatuksissani näiden 3 vuoden ajan heti aamuisin herätessäni ja viimeisenä illalla, joka ikinen päivä. Välillä olen ärsyyntynyt sinuun tai raivostunut sinulle, mutta koskaan en ole rakastanut sen vähempää, olen vain pelännyt menettäväni jotain niin kaunista, jotain kaunista mitä en ollut tajunnut koskaan elämän minulle edes antavan. Nyt kun olemme tulleet tiemme päähän, sinun halustasi, en tiedä miten tätä elämää pystyn jatkamaan...toki selviän varmasti arkiaskareistä, lapsien rakastamisesta, mutta taidan kuolla sisältä, luulen etten enää koskaan palaudu normaaliksi iloiseksi itsekseni.. Niin kovasti halusin kanssasi onnistua, toteuttaa yhdessä unelmamme, saada yhteisiä lapsia, elää kanssasi normaalia, tasapainoista elämää, en haaveillut mitään ihmeitä, vain sinä rinnallani olisit riittänyt, juuri sellaisena ihanana itsenäsi. Nyt olen vain minä..rikkoutunut minä, sydän riistetty väkisin ja poljettu maahan..vaikka ympärilläni on lapset, ystäviä ja sukulaisia, tuntuu että olen niin yksin, ilman sinua minulla ei ole mitään.. Mutta nyt ainakin 34- vuotiaana tiedän sanoa, jos joku kysyy mitä on rakkaus, se on jotain niin kaunista ja vilpitöntä...ja kun jotain niin kovasti rakastaa, haluaa että edes se ihminen joskus löytäisi onnen elämäänsä..toivon sinulle kaikkea hyvää, sydämmessäni olet aina vaikka ystäväsi en pystykään vielä olemaan, se sattuu liikaa... Forever Yours
Sinulle, joka olet ollut koko elämäni 3 vuoden ajan. Niin kovasti sinuun rakastuin,enemmän kuin keneenkään koskaan ennen. Olet olet ajatuksissani näiden 3 vuoden ajan heti aamuisin herätessäni ja viimeisenä illalla, joka ikinen päivä. Välillä olen ärsyyntynyt sinuun tai raivostunut sinulle, mutta koskaan en ole rakastanut sen vähempää, olen vain pelännyt menettäväni jotain niin kaunista, jotain kaunista mitä en ollut tajunnut koskaan elämän minulle edes antavan. Nyt kun olemme tulleet tiemme päähän, sinun halustasi, en tiedä miten tätä elämää pystyn jatkamaan...toki selviän varmasti arkiaskareistä, lapsien rakastamisesta, mutta taidan kuolla sisältä, luulen etten enää koskaan palaudu normaaliksi iloiseksi itsekseni.. Niin kovasti halusin kanssasi onnistua, toteuttaa yhdessä unelmamme, saada yhteisiä lapsia, elää kanssasi normaalia, tasapainoista elämää, en haaveillut mitään ihmeitä, vain sinä rinnallani olisit riittänyt, juuri sellaisena ihanana itsenäsi. Nyt olen vain minä..rikkoutunut minä, sydän riistetty väkisin ja poljettu maahan..vaikka ympärilläni on lapset, ystäviä ja sukulaisia, tuntuu että olen niin yksin, ilman sinua minulla ei ole mitään.. Mutta nyt ainakin 34- vuotiaana tiedän sanoa, jos joku kysyy mitä on rakkaus, se on jotain niin kaunista ja vilpitöntä...ja kun jotain niin kovasti rakastaa, haluaa että edes se ihminen joskus löytäisi onnen elämäänsä..toivon sinulle kaikkea hyvää, sydämmessäni olet aina vaikka ystäväsi en pystykään vielä olemaan, se sattuu liikaa... Forever Yours
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.