Uskoton ihminen, pettäjä, tekee rakastamalleen(?) ihmiselle hirvittävän ja epäinhimillisen teon mikä seuraa tätä koko loppu elämänsä. Kaikki tekevät virheitä mutta pettäminen on aina päätös ja pettäessään uskoton osapuoli ei tajuakaan mitä toiselle ihmiselle tekee. Jos tietäisi, niin ei varmasti tekisi niin. Kukaan ei voi tehdä toiselle, edes oudolle ihmiselle, sitä haavaa minkä pettäjä tekee petetylle jos vain tietäisi miltä se tuntuu ja mitä se aiheuttaa sinä hetkenä ja varsinkin tulevaisuudessa. Vuosiksi eteenpäin se pilaa elämän. Ei tietenkään jatkuvasti elämä ole yhtä kurjuutta ja vaikka pettämisestä pääsisikin yli ja elämä hymyilisi niin itsetunto ja luotto rakkauteen on saanut suuren särön joka jättää jäljen.
Petetyn itsetunto romahtaa, haamut seuraavat perässä loppu elämän. Koskaan ei voi luottaa kenenkään rakkauteen sataprosenttisesti ja se syö pohjan monelta hyvältä hetkeltä eikä kukaan jaksa ihmistä joka ei voi luottaa täysin.
Minua on petetty avioliitossa ja liitto päättyi siihen hänen tahdostaan. Olen edelleen ystävä ex-mieheni kanssa ja meillä on yhteisiä lapsia. Rakastan häntä ystävänä ja 3 vuotta sitten tapahtuneesta erosta olen toipunut enkä haaveile häntä takaisin. Olen itse myös uudessa onnellisessa suhteessa mutta tuntuu että en saa itseluottamustani kasaan ja hetkittäin olen hirvittävän epävarma. Tiedän että on otettava vastaan mitä annetaan ja moniin asioihin en voi vaikuttaa ja murehtimalla etukäteen pilaan paljon asioita.
On epäinhimillinen teko päättää toisen puolesta millainen hän on. Minä en halua olla epävarma! Haluan luottaa rakkauteen mutta en vaan pysty koska "minua petetään kuitenkin". Yritän ajatella että niin voi käydä tai olla käymättä ja että se on sitten sen ajan murhe mutta ajoittain se ajatus piinaa minua niin paljon että en jaksaisi ottaa rakkautta vastaan vaikka kaipaan sitä.
Pettäjät, miettikää päätöstänne ennen kuin teette sen. Puhukaa, kertokaa vaikka etukäteen rakkaallenne että ette ole onnellisia ja että haluaisitte käydä vieraissa. Sellaisesta ei ole oikeutta suuttua, jos asioista puhuu etukäteen. Itsetuntoa syö sekin mutta puhumalla ette ainakaan vie toiselta mahdollisuutta päättää omasta elämästään.
Petetyn itsetunto romahtaa, haamut seuraavat perässä loppu elämän. Koskaan ei voi luottaa kenenkään rakkauteen sataprosenttisesti ja se syö pohjan monelta hyvältä hetkeltä eikä kukaan jaksa ihmistä joka ei voi luottaa täysin.
Minua on petetty avioliitossa ja liitto päättyi siihen hänen tahdostaan. Olen edelleen ystävä ex-mieheni kanssa ja meillä on yhteisiä lapsia. Rakastan häntä ystävänä ja 3 vuotta sitten tapahtuneesta erosta olen toipunut enkä haaveile häntä takaisin. Olen itse myös uudessa onnellisessa suhteessa mutta tuntuu että en saa itseluottamustani kasaan ja hetkittäin olen hirvittävän epävarma. Tiedän että on otettava vastaan mitä annetaan ja moniin asioihin en voi vaikuttaa ja murehtimalla etukäteen pilaan paljon asioita.
On epäinhimillinen teko päättää toisen puolesta millainen hän on. Minä en halua olla epävarma! Haluan luottaa rakkauteen mutta en vaan pysty koska "minua petetään kuitenkin". Yritän ajatella että niin voi käydä tai olla käymättä ja että se on sitten sen ajan murhe mutta ajoittain se ajatus piinaa minua niin paljon että en jaksaisi ottaa rakkautta vastaan vaikka kaipaan sitä.
Pettäjät, miettikää päätöstänne ennen kuin teette sen. Puhukaa, kertokaa vaikka etukäteen rakkaallenne että ette ole onnellisia ja että haluaisitte käydä vieraissa. Sellaisesta ei ole oikeutta suuttua, jos asioista puhuu etukäteen. Itsetuntoa syö sekin mutta puhumalla ette ainakaan vie toiselta mahdollisuutta päättää omasta elämästään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä on niin totta! Toivoisin että jokainen pettäjä ja kolmas osapuoli lukisi tämän ja ymmärtäisi lukemansa.
Totta joka sana. Olen myös petetty vaimo ja tiedän tuon tunteen. Olo on arvoton. En voi millään ymmärtää miksi näin kävi. Nuo kysymykset vaivaavat edelleen mieltäni vaikka tapahtuneesta on kohta vuosi. Kipu sisälläni on valtava. Myös mieheni on kärsinyt tuosta virheestään uskomattomalla tavalla ja katuu syvästi sitä, mikään ei vaan saa tehtyä tekemättömäksi.
On maailmassa paljon pahempiakin asioita kuin pettäminen... ketään ei voi väkisin pidellä, koko uskollisuus on ihan menneiden aikojen satuja.
Huonon itsetunnon omaavat ihmiset luhistuvat, kun tulevat petetyiksi. Hankkikaa itsetuntonne muilla keinoilla kuin aviopuolisonne kautta. Hankkikaa oma elämä. Rakentakaa omanarvontuntonne muilla keinoin. Miten ihmeessä jaksatte vatkata jotain syrjähyppyä vuosikausia????
Tiedoksi huutelijoille: olen ollut uskollinen, olen pettänyt, mulle on oltu uskollisia ja on petetty. Nykyinen suhde perustuu täyteen avoimuuteen ja vapaaseen tahtoon. Jos mies menee ja pettää - se on hänen valintansa. Se ei tee minusta huonompaa ihmistä.
Samaa mieltä, strong woman. Maailmassa on oikeitakin ongelmia. menepä sanomaan esim. jollekin lapsensa menettäneelle, että on mullaki vaikeeta, ukko petti.
PETTÄMINEN EI OLE MAAILMAN VAKAVIN ASIA!!
Kiitos, kiva että on muitakin samanmielisiä. Odotin saavillista p***aa kommentiini.
Pettämistä pahempia asioita on paljonkin; kuolema, sairaudet, taloudelliset vaikeudet...
"Valitin, kun minulla ei ollut kenkiä -- sitten näin miehen, jolla ei ollut jalkoja".
Täytyy kyllä olla vähän eri mieltä. Pettäminen vie uskon ja luottamuksen puolisoon ja samoin myös muihin ihmisiin ja koko elämään. Kaikesta ikävästä on helpompi selvitä, kun vierellä on puoliso, johon voi luottaa ja joka ei anna pään vaipua pinnan alle. Sitten kun tuo perusturva viedään, niin kaikki vaikeudet tuntuvat vielä pahemmilta. Kyllä se pettäminen on vakavaa, vaikka eihän sitä tietenkään voi verrata puolison tai lapsen kuolemaan tms. Tosin olen erään lesken kuullut sanovan, että mieluimmin kuollut mies kuin pettäjä.
Pettämista pahempia asioita on toki olemassa ja jopa minäkin olen niitä, ikävä kyllä, saanut kokea. Mutta se, mitä pettäminen tekee ihmisen luonteelle ja sielulle on jotain käsittämätöntä. Pettäjä ei edes käsitä mitä toiselle tekee.
Minä, aloittaja, en ainakaan itke petturin perään tai edes sitä kokemusta vaan sitä mitä se teki minulle ja minun luonteelleni ja minäkuvalleni.
Onneksi olkoon, Strong Woman, jos olet niin vahva että "ei tunnu missään". Joillakin vain on tunteet. Tuskin kukaan meistä rakentaa itseluottamuksensa puolisonsa varaan vaan sitä ammennetaan monesta paikasta. Luotan kyllä itseeni töissä ja siellä olen se "strongwoman", luotan itseeni äitinä ja ystävä ja olen näissä kaikessa hyvä. En vain voi luottaa siihen että joku voisi oikeasti rakastaa minua kieroilematta selkäni takana. Ja sen pettäminen on saanut aikaan. On eri asia jos esim. työelämässä joku puukottaa selkään. Se ei tunnu missään. Mutta kun tunteilla leikitään, se sattuu ja vaikuttaa. On eria asia elää luottamuksellisessa avoimessa suhteessa kuin luottamuksellisessa suhteessa jossa on sovittu että muita ei ole. Silloinhan luottamus on petetty jos jompi kumpi menee vieraisiin. Suhteissa, joissa ei voida puhua rakastamisesta, se pettäminen ei ole niin paha. Siinä vaiheessa kun ollaan kasvettu yhteen tavalla tai toisella, silloin se alkaa tuntumaan. Mikäli sinä olet ollut noin monessa suhteessa kuin kokemuksistasi voisi päätellä, tuskin olet ehtinyt rakastaa ehdoitta.
Ketään ei voi tosiaankaan omistaa, ja pettämisellään pettäjä kuvittelee tavallaan omistavansa puolisonsa koska päättää hänen puolestaan kuinka hän elämänsä elää. Minäkään en ole yhtään sen parempi (en ole kuitenkaan pettänyt) tai huonompi ihminen sen vuoksi että pidän uskollisuutta ja luottamusta hyveenä.
Tietenkin uskollisuus ja luottamus on hyve,elämä vain ei mene aina siten.
Sinua petetään mutta voihan olla että itse petät joskus,olen nimittäin tavannut useammankin ihmisen jotka sanovat etttei vieraisiin ja toisten kumppaneihin kajota,se on pyhä asia.
Sitten ovat rakastuneet ja kas kummaaa,aloittaneet suhteen varatun kanssa.Sitä mielessään
jotenkin näkyy oikeuttavan sen kun sopiva tilanne osuu kohdalle.
Itse olin 100% uskollinen kunnes minut petettiin,nyt teen mitä haluan mutta uskollisena ellei muuta aihetta ilmene.
Samaa mieltä olen kanssasi.
Totta kai se sillä hetkellä satutti ja kovaa satuttikin, kun ex jäi kiinni parin vuoden salasuhteestaan. Mutta so? Elämä jatkuu. Lapseni tarvitsivat minua yhtä paljon kuin ennen tuota tietoakin - samoin rakastivat isäänsä yhtä paljon kuin ennenkin. Vaikka koville otti, niin en näyttänyt lapsille sitä, miten syvästi heidän isänsä minua loukkasi. Ei ole lasten asia joutua kärsimään tai olemana kiistakapuloita tuollaisessa tilanteessa.
Eron halusin heti, en sitä paria päivää enempää miettinyt. Hammasta purren menin eteenpäin - meidän suvussa ei naiset miesten perään poraa! Jokaisessa meissä on vikamme ja tiedän, että jotain olisin voinut tehdä liittoni aikana toisin, mutta jos kumppani on pohjimmiltaan heikko ja hakee pönkitystä itselleen vieraasta sängystä, joutaa mennä.
Erosta on nyt kolmisen vuotta ja tunnen eläväni parasta aikaa elämässäni. En ollut mitenkään onneton entisessä liitossani, mutta vasta nyt, uuden parisuhteen myötä ymmärrän, miten paljon paremmin asiat nyt ovat.