Olen nyt käynyt nettitreffeillä itsestäni mielenkiintoisten tapausten kanssa jotka ovat jollain tavalla omanneet myös samoja luonteenpiirteitä kuin itse olen. Ovat olleet myös koulutukseltaan samaa tasoa sekä meidän molempien ulkonäöt ovat suht samaa tasoa olleet, sekä keskusteluissa vaihettu yhtä paljon sanoja. Toinen on saattanut harrastaa zumbaa kun toinen on käynyt salilla. Toisella saattaa olla lemmikki kun toinen on eläinrakas.
Joka helvetin kerta saan 1-2 treffin jälkeen viestin:
"sori, oot kiva mutta...
a) olen löytänyt jonkun muun
b) ei menneet kemiat kohdalleen ( a)
c) oon tullu siihen tulokseen että ollaan liian erilaisia (vaikka treffeillä ihan toista mieltä a)
...tsemppiä, löydät varmaan jonkun mukavan blablabal..."
Samat naiset löytyvät treffipalstoilta kuukausien päästä.
Jos elettäis järkevässä maailmassa niin se oikea löytyisi vaivaisen puolen tunnin etsinnän ja rajauksen jälkeen, mutta kun olet etsinyt useita kuukausia ja tavannut kymmeniä niin alkaa mennä usko ettei täältä IKINÄ tule löytämään mitään joka minut kelpuuttaisi, ainakaan ikähaarukassa 18-25. Ehkä sitten 25-30 tietämillä naisetkin alkavat "viisastumaan" lopulta ja laskevat tason sellaiseksi jonka joku oikea elävä olento voikin ylittää.
Joka helvetin kerta saan 1-2 treffin jälkeen viestin:
"sori, oot kiva mutta...
a) olen löytänyt jonkun muun
b) ei menneet kemiat kohdalleen ( a)
c) oon tullu siihen tulokseen että ollaan liian erilaisia (vaikka treffeillä ihan toista mieltä a)
...tsemppiä, löydät varmaan jonkun mukavan blablabal..."
Samat naiset löytyvät treffipalstoilta kuukausien päästä.
Jos elettäis järkevässä maailmassa niin se oikea löytyisi vaivaisen puolen tunnin etsinnän ja rajauksen jälkeen, mutta kun olet etsinyt useita kuukausia ja tavannut kymmeniä niin alkaa mennä usko ettei täältä IKINÄ tule löytämään mitään joka minut kelpuuttaisi, ainakaan ikähaarukassa 18-25. Ehkä sitten 25-30 tietämillä naisetkin alkavat "viisastumaan" lopulta ja laskevat tason sellaiseksi jonka joku oikea elävä olento voikin ylittää.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"ainakaan ikähaarukassa 18-25. Ehkä sitten 25-30 tietämillä naisetkin alkavat "viisastumaan" lopulta ja laskevat tason sellaiseksi jonka joku oikea elävä olento voikin ylittää. "
Sori, repesin niiiiin pahasti että on pakko kommentoida :D
Päinvastoin poikaseni, heidän odotuksensa vain kasvavat! Ihan totta.
Olen nettideiteissä ollut 28-30 vuoden iässä useampia kertoja kokeilemassa ja kokemukset on ne ainakin omalta alueellta että jo treffeille pääseminen on "työn takana".
Naisilla on avaimet taskuissaan koska miehiä on helvetinmoinen jono jonottamassa oven takana ja kolkuttelemassa ikkunoita sekä kiipeässä savupiipusta sisään.
Siinä ei kuule paljon paina vaikka olisitte samantasoisia ja samnalaisia yms.
Sun pitää olla parasta A-ryhmää ja pikkareiden pyöriä naisen jaloissa että sinua kannattaa edes yrittää tavata sitä kolmatta kertaa jolloin suomessahan nainen jo "antaa".
Naiset "viisastuvat" vain kun heidän tasonsa laskee tai he huomaavat että miehiä ei ole enää jonoksi asti eli ovat liian vanhoja, liian lihavia tai liian monta pentua tehneitä.
Netissä naisten pahimmat puolet nousevat esiin koska todella todella harvalla kestää pää sitä että niin moni mies on kiinnostunut.
Silloin ei etsitä enää "sitä sopivinta joka olisi parhain" vaan "parhainta joka olisi se sopivin".
Itse häivyin kun lakkasin saamasta jo vastauksia nettideitissä naisilta vaikka aiemmin olin kelvannut. Tajusin että se johtui siitä että ikää oli jo 30-vuotta ja siinä vaiheessa pitäisi olla tietysti tulot huipussa ja kaikki ruumiin osat kasvaneet sen 5 senttiä lisää pituutta vähintään. Sitä mukaa naisten vaatimukset kasvaa katsos.
Tämä ei ole mitään neulan etsimistä heinäsuovasta vaan hiekanjyvän etsimistä maailmankaikkeudesta.
Suosittelen kaikkia muita paikkoja sinulle varsinkin nuorempana miehenä ja pitämään nettideitissä profiilia vain "varalla" ilman mitään odotusarvoja sille löydätkö sopivaa vai et. Muuten tulet pettymään ja pahasti.
Omia odotusarvoja naisille ei kannata laskea todellakaan.
Ainakaan itse en tahdo yh-äitejä enkä lihavia tapauksia ja lopuistakin vain harva kolahtaa. Mutta tuotakin asetelmaa ajatelleen nettideitit ovat todella väärä paikka.
Mikä tuo viimeinen kappale on tuon pitkän valitusrimpsusi jälkeen??! Kenellä niitä vaatimuksia tuntuu olevan? Yh:t, lihavat, eikä muutenkaan rumat käy - vain 20 v. missit siis kelpaisi... Kannattaisi ehkä hakea sitä omaa tasoa, niin voisi joskus tärpätäkin... Itse olet varmaan joku 50 v. ukko, joka yrittää vongata teinejä, kun venhemmat naiset ovat jo niin rumia. Kannattaisi katsoa sinne peiliin, niin löytää vastauksen!
...ja edellinen oli siis tarkoitettu edelliselle kirjoittajalle (nimimerkille "Ei kannata").
Mies ei näköjään saisi asettaa mitään kriteerejä. Jos mainitsee ylipainon tai lapset, niin heti joku älähtää. Kannattaa hakea sopivaa ja mieluummin olla yksin kuin tyytyä vain johonkin.
Siihen 20-v missin ja aloittajan mainitseman ylipainoisen yh:n väliin mahtuu paljon muunlaisia naisia, joista osa voisi olla potentiaalisia kumppaneita. Nämä vaan olevat lähes poikkeuksetta varattuja. Pitkään vapaana nettitreffeillä juosseet ovat taas usein jotenkin korvien välistä viallisia.
Jos on itse atleettinen ja elää terveellisesti, niin kannattaa etsiä samanlaista kumppania. Minulla on omakohtaista kokemusta mitä tapahtuu, kun ei ole yhteisiä ruokia mitä voisi syödä, yhteiset liikuntaharrastukset eivät ole mahdollisia ja arvot ovat mutenkin erilaiset.
Lapsettomuus on ihan kohtuullinen vaatimus, jos on itse vielä siinä iässä, että voi ja haluaa perustaa oman perheen.
"yh:t, lihavat, eikä muutenkaan rumat käy - vain 20 v. missit siis kelpaisi... "
Missäs puhuin "misseistä"?
Yh:t, lihavat ja pyöreät eivät käy. Muuten en naisia edes arvioi "rumuuden" perusteella.
Jos jaat tuon 50 v kahdella ja lisäät viisi vuotta niin ollaan lähempänä totuutta.
"Kannattaisi katsoa sinne peiliin, niin löytää vastauksen! "
Hankkisit elämän muka "kaunis nainen". ;D
Kyllä se keskinäinen kemia on niin mystinen juttu, että vaikka kaikki ilmossa ja meileissä tuntuisikin natsaavan, niin tavatessa vasta selviää, onko sitä vai ei.
Olen kyllä huomattavasti vanhempaa ikäluokkaa kuin mistä tässä nyt puhutaan, mutta voin kertoa, että deittailin netissä aika ajoin yli 10 v:n ajan, ennenkuin löytyi elämänkumppani - ja vieläpä semmoinen, jonka kanssa aika harvat asiat olisivat natsanneet, jos esim. jotain match-profiilia olisi tehty! Mutta se toisesta tykkääminen on vaan niin ihmeellinen juttu....se ei suostu kaavoihin.
Jepulis, minäkin uskon netti-deittailuun yhtäpaljon, kuin joulupukkiin.
Netissä menee viimeinenkin itsekunnioitus, siksi kun ihmisillä on korkeat
laatuvaatimukset, (siis he*vetin kuustoista) laatu/taso, kuka piru ne on
vetänyt tähän mukaan.
Onnex minä ymmärsin jättää koko pelleilyn ajoissa.
Niin kannattaa kuulemma jättää tää ajoissa. Aika moni tehnyt itsarin nettideittailun tuloksena.. mies siis..
Huuh, no ei nyt kai kukaan vedä itseään kiikkuun tään vuoksi, mutta piippuun
voipi, jos käämit kärähtää, niin alkaa väsyttämään, masentamaan ja ketuttamaan.
Tässä herää kysymys sitten, että kuinka monta jäsentä monesta "suuresta" deittipalvelusta sitten löytyykään todella..
Jos mainostetaan, että jäseniä on +100.000, niin pakko sellaisesta joukosta olisi jo saada yhteydenottoja kenenkä tahansa aika nopeastikin. Toisaalta sitten sellaisesta määrästä et pystyisi pitämään lukua siitä ovatko siellä aina ne samat naiset paikalla.
Lieneekö pohjimmainen ongelma näissä suurissa ja kalliissa palveluissa näin kumppanin löytymisen kannalta, se että jäseniä on tosiaan +100.000, mutta 96% ei ole kirjautunut sisään edellisen laman jälkeen?
Meni vähän aiheen laitoja hipoen, mutta menköön ;)
Jos vähänkin alkaa keittämään koko netti-deittihomma, niin äkkiä tauko,
tai lopettaa kertarysäyksellä.
Onhan ne kumppanit löytynyt ennen nettiäkin ja suhteet kestäneetkin
parenmin, kuin nykyaikana.
Mua ottaa päähän sadan profiilin heput. Siitä seuraa, ettei tahdo uskoa kenenkään profiiliin enää, kuvittelee, että taas se sama äijä kiusimassa. Mun profiilia klikkailee ainakin 2-3 eri tyyppiä mitä erilaisimmilla nikeillä, ei auta nikin vaihtokaan :((((( Tekevät hallaa miehille, jotka tositarkoituksella etsivät seuraa.
Tsempiä vaan kaikki, kyllä se joku sielä jostain tulee.
"Ehkä sitten 25-30 tietämillä naisetkin alkavat "viisastumaan" lopulta ja laskevat tason sellaiseksi jonka joku oikea elävä olento voikin ylittää."
Itse kyllä allekirjottaisin ton lauseen. Sellaset nuoret, noin parikymppiset naiset on vielä niin täynnä itteensä, että niille ei todellaka kelpaa ku korkeintaan joku Johnny Depp. Ne on sellasia nirppanokkaprinsessoja, että tavallinen mies ei pysty niiden tasolle yltämään. Tai niinhän ne luulee..
Mut tällaset "vanhat" naiset jo ymmärtää vähän elämästä eikä maailma pyöri vaan sen oman navan ympärillä. Ja meille kyllä kelpaa ne "taviksetkin". Enkä ny tarkota tällä mitään läskejä yh-äitejä, joiden on pakko tyytyä ekaan vastaantulijaan.
Kiva, että yh-äiti on aina läski. Muutenkinhan se on ihan ö-luokan kansalainen, johon ei kannata edes miettiä tutustumista, koska kaikki yh-äidit ovat ihan samanlaisia ihmisiä. Niillä on varmaan samat harrastuksetkin: syöminen ja sohvalta lapsille huutaminen. Sitä vaan olen joskus miettinyt, että missä vaiheessa siitä hyvännäköisestä, koulutetusta, mielenkiintoisesta naisesta tulee se läski yh-äiti. Onko se tosiaan se hetki, kun rakas aviomies pettää sen viidennen kerran, mitä ei voi enää antaa anteeksi? Vai onko merkitsevä jo se hetki, kun antaa sen rakkaan aviomiehen laittaa pullan paisumaan?
^Totta.
Haluaisiko joku ystävällisesti selventää, mitä tarkoittaa yh:lla? Siis kun sanotaan, että läskit ja yh:t ei kelpaa. Tarkoittaako se, että kyseinen henkilö haluaa lapsettoman naisen/miehen? Nykyäänhän kuitenkin aniharva eronnut on yksinhuoltaja, mihin olen käsittänyt tuolla termillä viitattavan. Sinänsä se kyllä yhtälailla on lyhenne yhteishuoltajuudesta...
Ehkä joku haluaisi vielä kertoa, miksi ylipäätään se, että on lapsia, on niin kauhea asia.
Toisaalta enpä itse ainakaan sellaista kumppania haluakaan, jolle lapset ovat kauhistus. Jos ihminen tykkää lapsista ja muutoin jakaa kanssani samanlaisen ajatusmaailman tässä minulle hyvin tärkeässä asiassa (perhekeskeinen, haluaa ison perheen), eipä varmaan tällaistakaan älytöntä vaatimusta siltä listalta löydy.
Vastaan naisen näkökulmasta miksi joku ei halua seurustella yh:n kanssa. Kun on itse valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden ja vapauden joka siitä seuraa, en halua en halua miestä joka on sitoutunut lapsiin ja tietyssä mielessä myös exään. En pidä yksin/yhteishuolajia millään lailla epäonnistuneina yksilöinä, mutta he ovat tehneet erillaisen valinnan elämässään kuin minä. Tuo valinta sitoo heitä tavalla jollaista en halua omaan elämääni.
Yhden miehen näkökulma tuohon yh-juttuun (oli se sitten yksin- tai yhteishuoltajuus):
Pidän lapsista ja haluan niitä, joten ns. "yh-nainen" voi monessa mielessä olla hyvä juttu: ainakin hän todistetusti voi saada lapsia ja saattaa olla todella mielenkiintoinen tapaus joka nyt on vapailla markkinoilla jos on aina muuten ollut varattuna. Eli hyviä puolia on.
Ne muutamat miinukset ovat sitten vaan: 1) saanko varmasti omia lapsia hänen kanssaan jossain vaiheessa? Pelko ettei hän haluakaan enempää lapsia jäytää mieltä ja tuntuisi siltä etten itse kelpaa hänelle jollain tasolla jos hän seurustelee kanssani, muttei halua lapsia.
2) Se mies. Onko hän kuvioissa, onko mustasukkainen & mahdollisesti väkivaltainen, siinä omat riskinsä. Face it, kukaan mies ei siedä naisensa exiä, se on vaan jotenkin syvällä se aggressio mitä niitä exiä vastaan kumpuaa (ellei nyt ex-mies satu olemaan oma kaveri ja ero naisesta oli sopuisa jne.)
En tahdo toisten ihmisten lapsia elämääni.
Kuluttamaan aikaani, energiaani, tunteitani ja rahaani jota voin suunnata muualle kuten itseeni, kumppaniini tai omiin lapsiin.
Siis kun olen itse lapseton. Siinä vaiheessa kun minulla itsellä olisi lapsia niin tilanne muuttuu tietysti.
Ei siinä ole mitään kauheaa, mutta en vain ala yh:n (olipa yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja) seukkaamaan.
Lapsi on kuvioissa joka tapauksessa, samoin kuin se exä useimmiten.
Nimenomaan näin.
Lisäksi en tahdo alkaa rakentaa suhdetta ja tunneyhteyttä kolmanteen osapuoleen, toiseen ihmiseen tässä tapauksessa lapseen kun haen naista.
Siinä parisuhteessa on ihan riittämiin aluksi ja tahdon lähteä siitä liikkeelle.
Ei ole mitään halua tulla "siksi toiseksi isäksi" tai kolmanneksi osapuoleksi puolittaiseen valmiiseen perheeseen.
Mieluummin sinkkuna kuin naisen ja tämän vieraan lapsen kanssa. Olipa nainen kuinka upea nainen ja ihminen noin muuten.