Miten muut miehet ovat selvinneet hullaantumisesta toiseen naiseen? Kahden aikuisen välistä avioliittoa takana reilut 3 vuotta.
Tavattiin jo nuorina, mutta löydettiin toisemme puolisoiksi vasta keski-iässä. Mutta nyt sitten olenkin hullaantunut toiseen naiseen, enkä osaa pitää käsiäni erossa hänestä. Miten tästä pääsee kuiville? Miten te muut olette selvittäneet päänne?
Tavattiin jo nuorina, mutta löydettiin toisemme puolisoiksi vasta keski-iässä. Mutta nyt sitten olenkin hullaantunut toiseen naiseen, enkä osaa pitää käsiäni erossa hänestä. Miten tästä pääsee kuiville? Miten te muut olette selvittäneet päänne?
Vastaukset 22
Vanhimmat
No anna vähän välimatkaa ja rauhoitu..anna ajan kulua,,suhde voi kaatua luonnollisesti omaan mahdottomuuteensa..muista että hormonit vievät sinua 99%--
Se uusi nainen voi olla elämäsi rakkaus?
niin just kunnet löydät kolmannen ja viimein huomaat että ihana sama ois ollut pysyä ekassa. toisen loukkaamisiaa vain
Sama tuli mieleen... Aiempi liittoni pohjasi tuollaiseen "aikusen väliseen" juttuun - todettiin olevamme sopivia toisillemme, ei mitään isompaa roihua. Kummallakin takana varsin repivät aiemmat liitot, joten rauhallisen leppoisa yhteiselo toisen samanlaisen kanssa tuntui parhaalta ratkaisulta.
No, sitten tapahtui se legendaarinen "skädäm", mitä en ollut elämääni tilannut. Pistin hanttiin ja juoksin pakoon - no, nyt ollaan viidettä vuotta jo yhdessä tämän Ison Jutun kanssa.
Aikuisten välinen avioliittoni tietenkin on. Kumpikin olemme jo toisella kierroksella ja lapset tehty ansimmäisessä liitossa. Lapset jo omillaan.
Mutta sitten tämä hullaantuminen. Onko tämä joku keski-iän villitys vai se suuri rakkaus? Mistä sen sitten tietää. En halua loukata vaimoa, en tätä hullannuksen kohdetta, en itseäni. Mutta ei voi mitään, tässä olen ihan kuin koulupoika posket punaisena ja etumus pullottaen hullaantumisen kohde mielessä. Kieltämättä kiperä tilanne.
Sepäs se - ei voi tietää ennen kuin elää eteenpäin ja näkee, miten fiilikset kehittyy. Kuten tuossa sanoin, katsoin parhaaksi pakoilla koko miestä hetken aikaa - mutta sepäs auttoikin paljon... Ikävä oli hullunlailla ja sitten kun sattumalta oltiin samaan aikaan marketissa punnitsemassa omenoita, menin hämilleni ja hyvä, etten kengännauhoihini kompastunut! Viheliäisen ihana tunne... Ei auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja alkaa tosissaan miettiä, mitä siitä voisi tulle.
hauskasti todettu..posket punoittaa mulla myös..:) tosin ei pullota..
Näin kävi juu.
Itse olen ollut naimisissa 10 vuotta. Kun menin naimisiin, tuntin tekeväni kompromissin ja perustelin avioliittoa järkiratkaisuna. Viime viikonloppuna tapasin miehen, jonka matkaan olisin ollut valmis lähtemään heti, mutta kaksi lasta puhuivat taas järjen ja avioliiton puolesta. Jos olet varma, että tämä toinen nainen on luotettava ja tunne on molemminpuoleinen ja molemmat ovat valmiita ottamaan saman riskin, kannattaa puntaroida asiat. En yllytä pettämään, mutta Se Oikea voi muuttaa loppuelämäsi!
Itselläni sama juttu. Minäkin olen jo vuosia sitten mennyt järkiavioliittoon ja lapsiakin on tullut. Olin myös valmistautunut tavanomaiseen malliin, missä lapset kasvatetaan isoiksi, vanhennutaan jne. Ja sitten kävi pyytämättä samanlainen "skädäm" ja kirjaimellisesti hullaannuinu toiseen naiseen. Hän on osoittanut tuntevan enemmän minua kohtaan, mutta toistaiseksi olen pystynyt pyristelemään omia tunteitani vastaan. On myönnettävä, että pelottaa hieman.
Tutulta tuo kuulostaa. Ihmeellisesti se aikuinen mieskin muuttuu, kun kiinnostava nainen vie kaiken huomion. Itse aikanani otin kokemuksen viattomana kiinnostuksena, mutta suhdehan siitä sitten tuli ja aikamoinen morkkis. Ikävintä oli erota, koska ei olisi halunnut loukata ketään.
Nyt kun on vuosia kulunut, niin olen kyllä tyytyväinen että uskalsin tähän ryhtyä.
Itselleni kävi niin että mietin liian kauan, useamman vuoden. Soudin ja huopasin, eniten ehkä vain pelkäsin kaikkea. Toinen nainen ehti löytää toisen eikä enää halua olla tekemisissä. Ikävä on valtava. Meillä oli muutakin kuin pelkkää hormonien hyrräystä, oli syvää ystävyyttä ja sellaista ymmärrystä mitä omalta vaimolta ei samalla tavalla löydy. Ihan mukava hänenkin kanssa on olla, mutta usein ajattelen että menetin arkailemalla elämäni tilaisuuden. No, näillä mennään kun ei menty aiemmin. Se täytyy vielä sanoa että mielestäni oli kuitenkin fiksua antaa aikaa tutustumiselle. Mutta valitettavasti itselläni miettiminen meni liian pitkälle, ja se on sellainen lumipalloefekti salasuhteen tunnustamisen suhteen; mitä pidemmälle venytät sitä, sitä enemmän on tunnustettavaa. Ja sitä enemmän se pelottaa.
Minusta ihastukset ja hullaatumiset kuuluvat elämään. Vaikka elin ihan hyvää suhdetta, niin välillä hullaannuin ja ihastuin. Kyse oli enemmänkin "ihastuksesta ihastumiseen" kuin sen kohteesta. En näe sellaisissa ihastuksissa pahaa. Riittää kun tietää ja tuntee, missä menee rajat.
Mutta jos sille hullaantumiselle antaa sormensä, eli alkaa toimia, ts pettää, puhutaan jo ihan eri asiasta. Uskon, että joskus kyse voi olla jonkin isomman alusta, mutta valitettavasti usein ei ole niin. Tarvitsemme ja etsimme välillä sitä jännitystä sieltäkin, jossa sitä ei oikeasti ole.
Jokainen päättää itse, ja joutuu elämään päätöksiensä kanssa. Se on sitä aikuisuutta, josta ei pakoon pääse, vaikka osa yrittääkin. Tältä palstalta ei löydy vastausta siihen, miten olla aikuinen.
Irti pääsee mistä tahansa jos päättää valita niin. Ja jos ei pääse, kannattaa miettiä, miksi itselle rakentuu sellainen riippuvuus. Miksi ei kykene seisomaan omilla jaloillaan, tekemään päätöksiä ja elämään niiden mukaan. Omia päätöksiään kun kukaan muu ei meille aseta, anna tai meitä pakota niihin.
Ja jos tuntuu, että jättää mieluummin sen puolisonsa kun sivusuhteensa, niin sitten tekee ja toimii niin. Alkuperäisellä kirjottajalla on takana niin vähän yhteisiä vuosia, eikä ole yhteisiä lapsia, joten lähteminen (niin vaikeaa kuin se onkin) ei ole mikään mahdottomuus.
Sen sijaan, että pyörit ja kierit kuin teini omassa eksistentialistisessa tuskassasi, niin ole mies, ja tee päätös. Niin tekevät monet ihmiset. Hengissä selviää myös luopumisesta.
Ihan vain ajattelemalla asiaa - ihatuksia tulee ja menee mutta reilu mies pitää aina yhtä suhdetta kerrallaan. Jos kerran et voi pitää näppiäsi erossa toisesta naisesta, eroa ensimmäisestä,älä ainakaan rupea luuseripelaajaksi, jolloin voit jäädä ilman yhtäkään naista.
Minun mielestä miehet eivät selviä noista asioista yksin. Jos olet saanut järkevän rakastajatteren, vaan pitää huolta että sinun kotiasiasi eivät häiriinny. Raunioille rakentaminen ei ole kenenkään etu. Jokainen järkevä nainen tietää, ettei ole sen parempi kuin vaimokaan loppupeleissä. Se että kuvittelee vaimon olevan jotenkin itseään huonompi, on itsepetosta. Tottakai miehen liitto kärsii, kun kolmantena pyörii mukana. Jos hyvin käy, niin toinen nainen laittaa sinut hellästi kotiin.
Rauhoitu,pidä etäisyyttä ja anna ajan kulua.Pelkkä ihastus lienee ohimenevää mutta jos tunne pahenee, ja puolisoa katsellessa olisit valmis hänestä luopumaan,
sitten onkin enemmän pohdittavaa.
Kirjoitin hetkeä ennen tänne kommentoimista oman otsikon pikkujoulujen jälkeisistä tunnelmista ja ajatuksistani tapaamaani miestä kohtaan. Jokaisesta kommentoijasta huomasi, että yksikään heistä ei ymmärtänyt, mitä kirjoituksellani tarkoitin ja aiheeseen sekoitettiin viinit ja pikkujoulut, jotka eivät kumpikaan aiheuttaneet sitä tunnetta, josta kirjoitin.
Täällä olevat kommentit Sepelle ovat mielestäni erittäin asiallisia ja lukijat ovat ymmärtäneet, miten tuskainen tilanne Sepellä on. Tiedän, miltä tuntuu, kun kotona on hyvä aviopuoliso eikä suhteessa periaatteessa ole mitään vikaan, mutta toinen ihminen saa sinussa esiin sellaisia tunteita ja ajatuksia, mitä et ole koskaan ennen tuntenut tai mitä olet kauan kaivannut. Se ei tarkoita sitä, että suhde omaan puolisoon olisi arkipäiväistynyt vaan sitä, että oma puoliso ei ole koskaan herättänyt sellaisia tunteita, joita se toinen herättää. Tai oman puolison kanssa ei ole koskaan pystynyt puhumaan sellaisista asioista, joista tämän toisen osapuolen kanssa pystyy.
En usko, että olen ainoa, joka on mennyt ilman suurta huumaa naimisiin. Hyvän parisuhteen saa myös ilman huumaa ja hullaantumista, mutta mitä sitten, kun elämässä eteen kävelee ihminen, joka saa sinut hullaantumaan? Aikuinen ihminen erottaa myös sen, milloin kyseessä on jonkun uuden tunteen löytäminen eikä vain piristys tylsään arkeen. Vakavaa siitä tekee juuri se, että joutuu tosissaan miettimään, mikä painaa vaakakupissa. Uskaltaako riskeerata kaiken ja lähteä ehkä elämäsi onnen perään vai jatkaako vahingoittamatta perhettään ja unohtaa omat tunteensa. Valitsit kumman vaan, joku loukkaantuu.
Oma mieheni on pettänyt minua, mutta kertoi, että ei koskaan aikonut jättää minua. Eipä tietenkään. Helppoa herätellä tunteita, mutta varmempi kuitenkin pysyä vanhassa. Tiesin suhteesta n.vuoden ja lopuksi käräytin hänet täysin yllättäen. Olin kerännyt todisteita, joita vastaan oli turha väitellä. Vaikak tiesin hänen suhteestaan, en koskaan itse pettänyt. Tietoisesti halusin pysytellä tässä asiassa hänen yläpuolellaan. Otin miehen selitykset vastaan, katsoin häntä hetken alaviistoon ja jatkoin arkea. Tämän kaiken tein vain ja ainoastaan lasten vuoksi ja jatkoin järkiliittoa. Mies on oikeasti hyvä isä, hyvä aviomies ja hyvä talonmies, mutta minulle hän ei ole Se Oikea.
Pettänyt en ole häntä tähän päiväänkään mennessä, mutta reilu viikko sitten tapaamani mies teki sen, jota olen 37 vuotta odottanut! Mies ei ollut humalassa, minä en ollut humalassa eikä kumpikaan vihjaillut mitään. Tanssimme ja juttelimme muutaman tunnin ja se riitti. En tiedä hänestä kuin etunimen enkä haluakaan tietää enempää, mutta jos hän vielä joskus tipahtaisi uudestaan elämääni, en todellakaan tiedä, mitä tekisin!
Sepe! Ymmärrän Sinua täysin ja toivon, että pystyt ratkaisemaan tilanteen suuntaan tai toiseen. Ole kuitenkin reilu molemmille naisille äläkä pidä molempia varalla :(
Lähes kaikissa "järkevissä" liitoissakin on ollut alussa jonkilaista ihastusta tai huumaa. Sen vain unohtaa kun huuma laantuu. Vähän sama kuin kivun kanssa. Kun se tuntuu, se on paha, mutta seuraavana päivänä sitä on enää vaikea muistaa. Tietää, että päätä särki, mutta siinä se.
Huuma menee ohi, tavalla tai toisella. Ja kaikilta, jos siis on normaali ihminen ja pystyy erottamaan itsensä muista. Vasta sen jälkeen alkaa rakkaus kun ollaan taas omana itsenä ja kyetään riisumaan vaaleanpunaiset lasit silmien edestä. Toinen ihminen näkyy silloin raadollisempana, mutta mitään kauniimpaa ei ole kuin epätäydellisyys jota pystyy ja saa rakastaa.
Anteeksi ketjuun tunkeutuminen, täällä tuntuu liikkuvan järkevänoloista ihmistä ja aattelin koittaa jos joku osaisi valaista minua omassa "ongelmassani", kenties itse ap?
Mun ympärillä "pyöri" tuollainen ap:n kaltainen mies (hullaantunut kertakaikkiiaan!), olin laittanut miehen mieleen jossakin mielenkiintoisena "tapauksena" ja kuulin hänestä puhuttavan paljon kaikkialla missä liikuin. Mies tuntui erilaiselta ja erikoiselta. Alussa monia vuosia hän piiritteli etäänpänä, kiusoitteli, koitti saada huomioni kaikella konstilla, antoi mulle lempinimiä, toimi koko ajan julkisesti ettei siis mitään salakähmäistä touhua ollut. Kaikkihan sen "näki", että mies on kiinnostunut musta, jopa sen avokki mutta oletan miehen toimivan noin kaikille koska ketään sen touhu ei näyttänyt haittaavan. Tosin en koskaan nähnyt miehen toimivan minun silmieni edessä vastaavanlaisesti muille naisille. Olin aika kiusaantunut saamastani huomiosta ja välillä jopa pelotti olla samoissa porukoissa kun ujona en ikinä osannut laittaa vastaan tai sanoa mitään nasevaa.
No heräsihän se mun huomioni.
Tajusin myöhemmin ihastuneeni mieheen ja se jos mikä oli ankea tunne silloin, koska mitä ilmeisemmin hänen tunteensa olivat ainoastaan himoa.
Mitä ilmeisemmin olin vain piriste hänen ankeesen liittoonsa, jossa oli ehkä jokin tylsä vaihe menossa tms. hän näki paljon vaivaa järkätäkseen tilanteita joissa näkisimme, ne tilanteet oli minulle äärimmäisen tuskaisia koska itse tiesin niiden olevan tahallaan meitä varten järkättyjä. Toisaalta odotin aina näkeväni miehen. Olin suuressa ristiriidassa tunteitteni kanssa. Hän kertoi näkevänsä unia minusta, hän sanoi suoraan haluavansa minua, seksisuhteen, edes yhden yön. Hän uhkasi että jos kiinnostukseni häntä kohtaan loppuu, hän aloittaa uudelleen, hän ei koskaan lopeta kiusaamistani. Vetovoimaa oli mutta järkeä onneksi enemmän minulla päässä.
Ihmettelin pitkään miksi toimii tuolleen, miksi lähteä kiusaamaan ja kokeilemaan "onneaan" minunlaiseen naiseen., olen erittäin onnellisesti naimisissa, puolisoni on ensimmäinen mies elämässäni, meillä on lapsiakin, hän myös varattu pitkässä parisuhteessa tahollaan (19v liitto).
Tein siis alussa jo selväksi etten petä miestäni, enkä ole pettänyt. Liki 3vuotta tätä kestänyt, nyt toivon hänen väsähtäneen jo tähän "leikkiinsä". Pidemmän aikaa jo ollut rauhallista ja oma mielenikin on tasaantunut ja näen asiat eri valossa. Vuosi sitten ilmaisin tahtoni hänelle, lopetetaan tämä koska minuun alkaa sattua liikaa, en osaa ottaa tätä kuten hän, hän loukkaantui ja suuttui. En saanut enää sananvuoroa ikinä, jälkeenpäin kerran otin asian esiin mut hän vain kiisti asian - ei ollut mokoma kuullut koko asiasta.
Mitä mieltä miehet, naiset - millaisen miehen kanssa olenkaan ollut tekemisissä?
Tunteet muuttuu aina vain hullaantuneimmiksi. En kerta kaikkiaan kykene vastustamaan kiinnostustani enkä kykene lopettamaan tätä. Tämän on nyt pakko olla se paljon puhuttu ikään liittyvä villitys. Huh, huh.
Kiios vaan siis kaikille neuvoista ja muista kokemuksista. Ei sitä vaan ihminen näköjään silti opi toisten kokemuksista. Onhan se jotenkin humalluttavaa, kun tällainen tunnemyrky saa vallan aikuisesta miehestä.
Sepe, mieti kuitenkin tarkkaan. Monella on se tunne, että "en ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa ketään kohtaan" - tuo ihminen on juuri sellainen, jota tuossa hetkessä tarvitset itsellesi ja omiin tarpeisiisi, vaikka sitä et nyt itse tiedostakaan.
Ehkä myöhemmin tuossa ihmisessä nuo piirteet sitten alkavatkin ottamaan päähän. Ne suloiset pikkutavat, kuinka ärsyttäviä niistä tulikaan!
Jos nuo tunteesi ovat kestävää laatua ja "sitä oikeaa", anna tosiaan ajan kulua ja katso, mihin suuntaan tunteet vievät. Salassa rakastaminen on ihanaa, mutta erilaista kuin arjessa rakastaminen.
Millainen tuo ihminen olisi kanssasi jakamassa niitä samoja arjen askareita kuin nykyinen kumppanisi? Aina jossain vaiheessa se arki astuu kuitenkin jokaiseen suhteeseen.
Älä satuta ketään tuolla ihastumisellasi, älä puolisoasi, toista osapuolta äläkä itseäsi. Jos puhut vaimollesi nyt siitä, että olet tuntenut ihastusta toiseen naiseen, kuinka haluaisitkaan, että kohteena olisi oma vaimosi. Mitä vaimosi mahtaisi tuumata tuosta? Näinhän oikeasti pitäisi tehdä, pelata avoimin kortein. Voisitte yhdessä miettiä, mitä kivaa saatte nyt suhteeseenne, joka toisi piristystä ja intohimoa toisianne kohtaan. Kokeilkaa treffejä ja muita arjesta poikkeavia juttuja, jutelkaa paljon kaikesta toistenne kanssa. Ottakaa aikaa.
Varmasti vaimosikin haluaa kuitenkin tehdä töitä suhteenne eteen, jos sitä ehdotat.
Älä heitä mitään liian nopeasti pois yhden ihastumisen takia. Tunnemyrsky on valtava, rakastuminen sumuttaa silmät ja kaikki on niin ihanaa. Mitä sitten, sen jälkeen? Mitä jää käteen?
Voit hypätä tuntemattomaan ja katsoa, miten elämä kantaa. Tai sitten todella jutella vaimosi kanssa ja kertoa, mitä kaipaat.
Ihmisellä tulee näitä kasvukriisejä, joissa kaikki vanhat asiat kyseenalaistetaan, halutaan tuntea asioita uudelleen, uusin tuntein jne. Mitä jos kyseessä on tosiaan tällainen kasvun paikka sinulla ja heität sen takia kaiken hyvän pois. Loppuelämääsi et kuitenkaan voi jahdata tätä ihastumisen tunnetta. Tai toki voit, vaihtaa naista aina parin vuoden välein. Niin jotkut tekevät - jatkavat sitä sitten ihan sinne vanhainkotiin asti :) Joillekin tämäkin tyyli saattaa sopia. Raskasta se on kuitenkin sitä rakastumistakin aina jahdata.
Onnea pohdintoihin, jalat maassa, ihastumisesta huolimatta!
Miten te naiset tämän oikein teette? Joulun pyhät kotona takana ja toinen nainen vaan mielessä koko ajan. Asian tekee mutkikkaaksi se, että ihastuksen kohde nyt sitten totesi ettei voi tapailla varattua miestä. Ja mitä enemmän se estelee, niin sitä enemmän sitä haluan. Niin tässä nyt taisi käydä, kun antoi sen pikkusormen.