http://treffit.suomi24.fi/showUserProfile.do?id=1017218
Tuossa on profiilini . Se on pitkä koska uskon että rehellisyys maan perii. Ei tule mitään ikäviä yllätyksiä. Olen korjaillut tässä sanamuotoja ja muita aina välillä, kun epäilen että ihmiset käsittävät väärin.
En tiedä mikä mättää. Tein tänne profiilin koska uskon että saatan löytää mahdollisen rakkaan oman kaupunkini ulkopuolelta. Olen lähettänyt viestiä ja flirtti-kutsua monelle. (käsittääkseni se on vain huomionherätysväline Mutta kukaan ei vastaa. Yhden tytön kanssa viestittelin, mutta hän on poistanut profiilinsa täältä. Minuun otti yheyttä täältä eräs, profiilissaan valutteli runokukkasia rakkauden kaipuusta mutta sen elämä oli oikeasti ihan metsässä, ja lopulta pistin välit poikki.
Minä kerron tuossa että minulla on ollut masennus ja lääkkeitä pitää vielä syödä, en ole missään kuolemanvaarassa enää, joskus vain tulee tilanteita jolloin on epävarma olo . parempi kertoa heti. Kiitolaukkaa lähdetään varmasti juoksemaan jos masennuksesta kerrotaan jälkeenpäin. Mutta en varmasti niitä loppuikääni syö.
Kotona asun koska ei löydy sopivaa saatavilla eikä ole rahaa ostaa tai remontoida sopivaksi.
Tuntuu siltä että kun olet vammainen, satut asumaan keskellä ei mitään. tai sinulla on jokin oudon kuuloinen oireyhtymä sinun ei kuuluisi yrittää edes. Aspergerin oireyhtymä ei ole mielisairaus ihmiset!
Vaikka tarvitsen apua tavaroiden kantamisessa ja olen vähän hajamieli eikä minulla ole vielä yhtään seurustelu-suhdetta takana, minä osaan kyllä rakastaa, antaa myötätuntoa ja lohduttaa vaikka minullakin on pahoja päiviä joskus ja minulla. on voimakas temperamentti. olen joskus jopa liiankin empaattinen.
Olen ehkä elokuva ja kirja-nörtti mutta minäkin haluan olla ihmisten kanssa! Minä en yksinkertaisesti jaksa olla aina huoneeseeni linnoittautuneena ja osaan kyllä jutella muustakin kuin satumaailmoista.
En ole juuri koska tuntenut oloani mitenkään kotoisaksi missään vammaisten yhdistyksissä. Liikuntavamma on asia jota et voi valita. ja enemmän löydät vammattomia ihmisiä joilla on samat mielenkiinnon aiheet kuin niitä joilla ei ole vammaa. Kun saan olla tavallisten ihmisten kanssa voistani huolimatta, minä tunnen olevani tasavertainen muiden kanssa.
Onko tässä kyse siitä että kukaan ei halua liikuntavammaisen piiaksi, vai missä on vika?
Tuossa on profiilini . Se on pitkä koska uskon että rehellisyys maan perii. Ei tule mitään ikäviä yllätyksiä. Olen korjaillut tässä sanamuotoja ja muita aina välillä, kun epäilen että ihmiset käsittävät väärin.
En tiedä mikä mättää. Tein tänne profiilin koska uskon että saatan löytää mahdollisen rakkaan oman kaupunkini ulkopuolelta. Olen lähettänyt viestiä ja flirtti-kutsua monelle. (käsittääkseni se on vain huomionherätysväline Mutta kukaan ei vastaa. Yhden tytön kanssa viestittelin, mutta hän on poistanut profiilinsa täältä. Minuun otti yheyttä täältä eräs, profiilissaan valutteli runokukkasia rakkauden kaipuusta mutta sen elämä oli oikeasti ihan metsässä, ja lopulta pistin välit poikki.
Minä kerron tuossa että minulla on ollut masennus ja lääkkeitä pitää vielä syödä, en ole missään kuolemanvaarassa enää, joskus vain tulee tilanteita jolloin on epävarma olo . parempi kertoa heti. Kiitolaukkaa lähdetään varmasti juoksemaan jos masennuksesta kerrotaan jälkeenpäin. Mutta en varmasti niitä loppuikääni syö.
Kotona asun koska ei löydy sopivaa saatavilla eikä ole rahaa ostaa tai remontoida sopivaksi.
Tuntuu siltä että kun olet vammainen, satut asumaan keskellä ei mitään. tai sinulla on jokin oudon kuuloinen oireyhtymä sinun ei kuuluisi yrittää edes. Aspergerin oireyhtymä ei ole mielisairaus ihmiset!
Vaikka tarvitsen apua tavaroiden kantamisessa ja olen vähän hajamieli eikä minulla ole vielä yhtään seurustelu-suhdetta takana, minä osaan kyllä rakastaa, antaa myötätuntoa ja lohduttaa vaikka minullakin on pahoja päiviä joskus ja minulla. on voimakas temperamentti. olen joskus jopa liiankin empaattinen.
Olen ehkä elokuva ja kirja-nörtti mutta minäkin haluan olla ihmisten kanssa! Minä en yksinkertaisesti jaksa olla aina huoneeseeni linnoittautuneena ja osaan kyllä jutella muustakin kuin satumaailmoista.
En ole juuri koska tuntenut oloani mitenkään kotoisaksi missään vammaisten yhdistyksissä. Liikuntavamma on asia jota et voi valita. ja enemmän löydät vammattomia ihmisiä joilla on samat mielenkiinnon aiheet kuin niitä joilla ei ole vammaa. Kun saan olla tavallisten ihmisten kanssa voistani huolimatta, minä tunnen olevani tasavertainen muiden kanssa.
Onko tässä kyse siitä että kukaan ei halua liikuntavammaisen piiaksi, vai missä on vika?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Anteeksi, edelliseen viestiini tuli nyt kamalia kirjoitusvirheitä. Mutta uskon että ihmiset osaa käyttää maalaisjärkeä.
Nettideiteissä on niin suuri tarjonta, että liikuntavammaiset jäävät helposti jonon häntäpäähän. Siksipä saan vähän paremmin seuraa livenä kuin netissä. Toisaalta netistäkin olen toisinaan löytänyt samanhenkistä seuraa, jolle vammani ei ole ollut ongelma.
Kyllähän se vamma paljon rajoittaa, jos ihmisen suurena haaveena on päästä esim. retkeilemään ja reippailemaan luonnossa. Ikäryhmässäsi naisilla lisäksi on hinkuna vielä lisääntyminen (ainakin sitten joskus) ja mies joka liikkuu rollaattorin kanssa voi olla naisen mielestä turvallisuusriski kun ei ehdi lapsen perään. Sinulla taisi olla ilmoituksessasi että et lasta edes halua, mutta moni ihminen haluaa pitää sen edes teoreettisesti mahdollisena.
Itse en koskaan halunnut... Minulla ei ole näkyviä vammoja, mutta olen ns. päävammainen eli olen eläkkeellä masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Tällä hetkellä alan olla aika katkera ja vihainen, sillä ne pitkät parisuhteet mitä minulla on ollut eivät todellakaan kieppuneet minun ongelmien ympärillä niin että miehet olisivat joutuneet paapomaan ja hoitamaan minua kuin pikkulasta, ja nyt kun tulee puheeksi että olen mt-eläkkeellä niin miesten pelkona on juuri se että minusta tulee hoidettava vässykkä ja riippa!!! Kun koskaan en ole moista halunnut enkä edellyttänyt, vaan paremminkin minussa on ollut se vika että olen helpommin liian etäinen kuin liian kahleena kintussa, niin tämä todella käy kunnian päälle.
Mieleen tulee jo että pitäisikö alkaa valehtelemaan eläkkeen syystä. Mutta rehellinen minäkin haluaisin edelleenkin olla. Ja olisin mielelläni omieni parissa eli löytäisin toisen mt-ongelmaisen miehen, mutta suuri osa heistä keski-iässä on jo juoppoja tai henkeä vailla. Kauheassa psykoosissa oleva ei minullekaan nappaa.
Mutta vaikka olisin eläkkeellä jonkun selkävian takia, niin kyllähän miehet silti kaartaisivat kaukaa kun selviää että tulot ovat sellaista 700 e/kk. Ei niillä kaukoidän matkoja tehdä. Vakuuttele siinä myöskin sitten etten ole kenenkään loiseksi pyrkimässä. Köyhä = vastenmielinen, mt-ongelmainen = kammotus.
Jos tykkäisin räkälöistä niin sieltä tietysti voisin tavata miehen joka ei arvostele minua kuulemansa vaan näkemänsä mukaan. Mutta vihaan juottoloita. Kavereita ei ole (kas kun se luottamus ihmisiin on miinuksen puolella monien asioiden takia jotka ovat tähän eläkkeeseenkin johtaneet!) ja mitään verkostoakaan ei ole josta kumppani löytää.
Juuri yksi mielenterveyssivuston kautta löytynyt tuttavuus haukkui katkeraksi ihmiseksi kun kerroin etsineeni kumppania oikein tosissani. En ymmärrä miksi pitää edes vastata mt-ongelmaisen ilmoitukseen jos edellyttää että ei saa etsimällä etsiä ketään ja pitää samaan aikaan osata olla onnesta soikeana jos vaikka joku sattuisi jossakin ihastumaan. Niin kuin MISSÄ?!
Ap: Sinulla on hieno profiili, joka osoittaa, että olet fiksu ja tunteva ihminen. Malta mielesi ja ole kärsivällinen, uskon, että vielä löytyy tyttö, joka tajuaa ainutlaatuisuutesi. :)
Ehkä kokonaisuus säikäyttää monet, liikuntavamma asperger harrastukset joihin kuuluu fantasia&muovirobotit (tästä löytyy niin monia stereotypioita että jokainen varmasti ainakin yhteen törmännyt, vaikka et itse olisikaan niihin kuuluva).
Itse (25v) elän avoliitossa miehen kanssa joka harrastaa fantasiapelejä. Mutta voin kuvitella että 18vuotiaana olisi tuntunut tuo yhdistelmä aika vaativalta. Lisäksi monilla 18-25-vuotiailla on "bilettäminen" suuri osa elämää ja muutenkin ulkoinen imago, monelle voi olla liian suuri pala tuo kävelytuki vaikka sen käyttö johtuisikin vaikka selkäleikkauksesta.
Toivon ja uskon että kyllä löydät jonkun joka sinulle juuri se oikea. Siihen vain voi mennä aikaa, henkistä kypsyyttä kun harvemmin saavutetaan nuorena.
Olet ihan söpö poika, mutta seuraavia juttuja ehkä voisit ajatella:
Laita parempi kuva, sellainen, jolla sinulla on silmät auki ja suu kiinni ja hiukan kiinnostavampi tausta, vaikka ulkona jossain.
Älä kerro masennuslääkkeistä. Yritä päästä niistä eroon.
Älä kerro assiudestasi.
Sen sijaan, että lokeroit itsesi liikuntavammaiseksi, kerro, että jalkasi ovat surkastuneet, koska (tai mitä se nyt onkin)... mutta pystyt liikkumaan hyvin apuvälineiden kanssa. Kerro tämä vasta viestissäsi, eikä sittenkään ehkä ensimmäisessä. Keskity myönteisiin asioihin.
Osoita, että olet kiinnostunut itsesi ulkopuolisista asioista, tai jos et ole, ala kiinnostua. Profiilistasi sain minä ainakin kuvan itsekeskeisestä ihmisestä.
Ole hauska ja älykäs. Älä kerjää sääliä. Olisiko joku Hawking hakenut dettiseuraa sanoin: "Olen tällainen liikuntavammainen..."? Kyllä ne ovat muut asiat tärkeitä nekin.
Onnea sinulle. Jos et heti löydä kumppania, keskity elämiseesi. Henkisen kasvun myötä muutut yhä kiinnostavammaksi toiselle sukupuolellekin. Ja jos joudut aina olemaan yksin, parempi harjoitella siitä nauttimista jo nyt nuorena. Oma mielenrauha ont ärkeintä. Se tulee itsestä, ei toisista. Olemme vastuussa omasta onnelllisuudestamme.
"Liikuntavammainen, masentunut seksipeto"? Ajattele nyt, poika hyvä, millaisen kuvan haluat itsestäsi antaa?
Tässä nyt tulee kylmää faktaa, sorry:
"Aspergerin oireyhtymä ei ole mielisairaus ihmiset! "
Ei ole mutta usein assit ovat yli-analyyttisiä eivätkä ymmärrä asioita kuten "normaalit" ihmiset. Myös tietynlainen tunnesokeus kuuluu asiaan mikä tuntuu monista inhottavalta. Asseista saa usein itsekkään ja sulkeutuneen kuvan vaikka he eivät niin tarkoittaisikaan..
Profiilikuvasi on myös huono, niinkuin joku sanoikin niin ota uusi kuva missä ainakin suusi on kiinni. Siitä nimittäin saa sellaisen käsityksen ettei tosiaan ole kaikki inkkarit kanootissa.
"Olen tällainen Peter Pan-tyyppi: Katson piirrettyjä, tykkään huvipuistoista, pidän hyllyssäni muovirobotteja jne. Hyllystä löytyy rutkasti fantasia-ja tieteiskirjoja"
Myös tämä antaa sinusta hieman taantuneen kuvan, ehkei kannata mistään muoviroboteista ym mainita jos itsekin tiedät että saatat kuulostaa "vammaiselta" sen takia?
Sinulla näyttää olevan aika tarkat kriteerit naisen suhteen vaikka ensin saa käsityksen että haluat vain löytää jonkun kivan tytön itsellesi. Silti sinulle näyttää kelpaavan vain vihreäsilmäinen, tummatukkainen nainen jolla on urheilullinen vartalo? Viimeistään nuo kriteerit säikyttävät kaikki naiset pois. Jättäisin myös mainitsematta nuo "seksipeto" viittaukset.
Mutta niin, kyllähän tuo aika kömpelöltä profiililta kuulostaa, kai sen ymmärtää kun kärsit asbergeristakin. Itse en vastaisi ihan siitäkään syystä koska tunnut selvästi hakevan jotain timmiä kaunotarta vaikka itse istut pyörätuolissa ja kuulostat omituiselta..
Jaaha, olen itse luullut että se ihannekumpani on vaan lottovoitto. "tällainen olisi tosi kiva, mutta ei ole välttämättömuus"
Ja... niin ehkä tosissaan olen rehellinen se on totuus. Hyllyäni ne koristavat mutta en ajattele lapsen tavoin. Masennuksenikin on johtunut siitä että kannoin liiankin hartaasti koko maailman suruja harteillani,
Voi peeveli kertakaikkiaan (en nyt paremmin voi tän sivun rajojen puitteissa sanoa) Ja kuinkakohan monta hyvää on jo lähteny veks?
Täytyy korjata tuota.
Ja lisäksi: totuus olisi kumminkin tullut ilmi jossain välissä. ihan kaikesta. ja pahempi jälki siitä jää jos "petkutan" tyttöjä. En missään välissä kerjää sääliä. kerron asiat sellaisena kuin ne ovat.
Ei se ole petkuttamista, jos keskittyy hyviin puoliinsa. Se on hyvää itsetuntoa ja järkevää. Se, että puhut noista "vioistasi", osoittaa minusta, että näet ne vikoina ja niiden paljastamisen rehellisyytenä ja rehellisyyden ihailtavana. On ihmisiä, joiden liikkumisvammoja ei edes huomaa, koska he ovat niin karismaattisia persoonia. Sinullakin on ainekset sellaiseen. Olet hyvän näköinen, artikuloitu, rohkea.
Siitä kuvasta vielä. Otata se jollain tytöllä, joka pitää sinusta - sisar tai ystävä. Kuvakulma on parempi, jos se on yläviistoon eikä alaspäin.
Olet ihan kiva poika varmaan.
Millä tavoin nuo viat kuuluisis sanoa ilman että ne pistävät silmään ikävällä tavalla?
Sepä onkin tuhannen taalan kysymys. Me joilla on joku seikka mikä helposti karkottaa ihmisiä parinhakukarkeloissa helposti keskitymme LIIKAA siihen negatiiviseen piirteeseen, niin että koko tarina kieppuu sen ympäri ja vastapuoli hermostuu että eikö tuo ihminen mitään muuta ole kuin vammainen / masentunut / Asperger. (Itseasiassa itsekin epäilen As-piirteisyyttä itsestäni...)
Eli kaiketi siinä pitäisi jotenkin osata huumoria kehittää mukaan. Missään nimessä ei kannata jättää mielialalääkkeitä jos niistä on hyötyä. Itselleni ei ole ollut, mutta tiedän ihmisen joka muuttui persoonana aivan täysin kireästä, raivokohtauksia saavasta kiukkupussista leppoisaksi ja rennommaksi aloitettuaan SSRI-lääkityksen. On ihan typerä kuvitelma että ihminen muuttuu lääkkeillä automaattisesti huonommaksi, se on yksilöstä kiinni miten vaikuttaa tai ei. Lääkkeet eivät ole se mikä leimaa ihmisen siksi tai täksi, vaan ne ihmiset jotka eivät tiedä mistään mitään ja menevät antamaan musta tuntuu -tyyppisiä ohjeita.
Leluista ynnä muusta roinasta ei kannata mainita vaikka sitä keräilisi minkälaisella intohimolla. Itsellänikin on jokunen barbi ja leluja koko kämppä täys, mutta en laita niitä deitti-ilmoituksiini. Sittenpähän saa hirnua niitä jos tule asuntooni asti, mutta eivät ne minulle niin tärkeä juttu ole että niistä pitää toitottaa jo tutustumisvaiheessa. (Mielenkiinnon kohteeni kyllä vaihtelee niin reilusti että sikäli ei ole syytäkään takertua joihinkin esineisiin.) Ehkä omalla kohdallani vaikeampi juttu on että olen kiinnostunut tietyistä abstrakteista asioista jotka liittyvät enemmänkin katsomukseen ja sen sellaiseen, ja niissä haluaisin jakaa näkemykseni ja intohimoni toisen kanssa. Ja sehän nyt ei onnistu jos toinen kokee sellaiset asiat ällöttäviksi tai kuuluu toiseen koulukuntaan.
Assille on varmasti vaikeaa antaa vaikutelma että ei ole joihinkin harvoihin asioihin lukkiutunut itsepäinen ja lapsellinen outolintu. Kun muista ihmisistä on kyse, niin itse lähtisin myös siitä että ihannekumppanin kohtaan ei kannata laittaa jotain sellaista mitä harva pystyy olemaan. Tottakai voi unelmia olla, unia ja haavekuvia, mutta ei niitä tarvitse kaikille kertoa. Voihan sitä löytää rakkauden vaikka ihan toisennäköisen ihmisen kanssa sitten kuitenkin.
Saaketti, taas oli yhestä viestistä jääny joku tärkeä sana!
Ei, ei sen tiedän kyllä varsin hyvin että ulkonäkö ei tuo onnea eikä sellasia tyttöjä ole paljoa jolla on sekä halutut luonteenpiirteet että lempi-ulkonäkö. tämä tyttökaveri oli blondi ja hänellä oli silmälasit, eikä mikään terästyttö. Mutta taivas varjele, kun hän tuli paikalle silloin kun olin ihastunut niin oli kuin enkeli olisi tullut.
Pahoittelen, sekoitin viestiketjut keskenään- en ole täällä maininnut että ihastuin erääseen tyttökaveriini vuosi sitten, mutta hän kieltäytyi kauniisti kun sain kerrottua että olisin halunnut seurustella. Sanoi että olen hyvä kaveri ja hän haluaa olla kanssani yhä kaveri. Olin iloinen kyllä että hän ei säikähtäny ja lähtenyt karkuun mutta olin kauhean turhautunut.
Hän on sellainen hyväntuulinen ja leikkisä partiotyttö. jonka kanssa ollessa tulee aina parempi mieli. Hänkin on sellainen piirrettyjä kattova Peter Pan. Tällä hetkelä työskentelee lastentarhassa.
Eipä lykästäny, oltiin niin samankaltaisia, hän on hyvin samanlainen kuin minä olin ennen masennusta. Nyt vaan jos löytys jostai toinen hänen kaltainen.
Mitä tarkoittaa 'olmi'?
Voi, jos minulle joku olisi nuorena neuvonut, ettei kannata paljastella itseään kaikille - ajatuksiaan, heikkouksiaan. Ihmiset eivät ole kiinnostuneita tai he käyttävät tietojaan väärin. Ekshibitionismi ja assius taitavat joskus kuulua yhteen? Yritä kehitellä kyky suojella yksityisyyttäsi, kunnioittaa reviiriäsi.
Minäkin olen ihmetellyt että mikä siinä on niin kamalaa että lörpöttelen asioistani ihmisille. Toiset oikein suuttuvat että aina se on suunapäänä (netissä jäkätetään kun tulee liian pitkä kirjoitelma) ja toiset puukottavat selkään tilaisuuden tullen. En sovi tippaakaan tällaiseen perkeleen mökötysmaahan jossa "vaikeneminen on kultaa". USA varmaan sopisi paremmin... Siellähän hermostuneita höpöttäjiä riittää.
Ja tosiaan assiutta epäilen omalla kohdallani. Olisin tutkituttanutkin, mutta ei suostuttu kun neuropsykiatrin mielestä sitä ei voi diagnosoida jos on krooninen masennus.
Tiedän että on erittäin vaikeaa opetella pitämään turpa tukossa. En ole itsekään vielä oppinut. :(
Olmi on muistaakseni sokea matomainen lisko joka elää luolissa, olenko väärässä?
jotain tuollaista olmi tarkoittaa, Puhekielessä tarkoittaa vastenmielistä kummajaista.
Pitkään olen ollutkin eristäytynyt tuppisuu kun tunnetusti minä puhun liian innokkaasti ja se on ärsyttänyt. Jos joku kuuntelija löytyy ja asia kiinnostaa minua minulta vyöryy ulos kauhea luento