niin... otsikko kertoo jo aika paljon.. En tiedä mikä on ongelmani, kun en kehtaa oikeasti syödä miesystäväni nähden ? Aina kun ruokailun hetki tulee, minulle tulee ahdistunut olo ja en todellakaan voi syödä niin paljoin kuin minulla olisi nälkä, syön hiirulaisen kokoisia annoksia ja sekin jo hävettää minua? Mikä minua vaivaa? En tiedä johtuuko se siitä että ala asteella sain haukkuja ulkomuodostani kun olin pyöreä, mutta nykyään olen hoikka ja naisen mitoissa. Yritän muutenkin olla koko ajan mieliksi ja " täydellinen" miesystäväni silmissä.. Kertokaa miten osaan oikeasti reuntoutua ? Olemme olleet yhdessä jo 2 vuotta!!!
häpeän mieheni edessä?
mutta miksi?
4215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mene terveyskeskukseen pyytämään lähetettä MielenterveysToimistoon psykologille. Sulla on selvästi ongelmia. Tuo EI ole normaalia.
Hieman outoa kieltämättä... Mitä luulet hänen sanovat syömisestäsi? Miten luulet hänen reagoivan jos söisit hirmu ison annoksen?
en itseasiassa tiedä.. aina jos mainitsen olevani syömässä, vaikka kebabbia, mieheni kysyy hieman outoon sävyyn " jaksatko syödä kaiken?" ja niinedespäin.. mieheni on todella kova syömään mutta tuntuu että hän olettaa/haluaa naisensa syövä vähän ja olevan täydellisissä mitoissa ja " naisellinen"... tästä minulle on varnaan tämä pakkomielle syntynyt etten uskalla syödä hänen silmien allaan.... :S
Örm... Jos olet aina puputtanut vain hiirulaisen kokoisia annoksia, niin ei mikään ihmekään, jos mies tuollaista kysyy. Luulee vaan sinun oikeasti olevan tosi pieniruokainen tapaus.
Tuo mieliksi oleminen ja täydellisen esittäminen on kyllä sellainen asia, että sinun täytyy itse koittaa selvittää päätäsi sen suhteen. Tietääköhän miehesi ollenkaan, millainen todella olet?
Lopetat nyt ensiksi tuon olettamisen. Et sinä tiedä, mitä miehesi oikeasti ajattelee, ellette ole asioista keskustelleet. Kehität vain päässäsi jotain kuvioita joita koitat toteuttaa tietämättä, pitävätkö ne edes paikkaansa.
Jos noin olet kaksi vuotta jo elänyt, tiedätkö enää itsekään mitä olet? Onko sinulla yleensäkin tapana miettiä, mitä muut (mielestäsi) sinulta odottavat ja yrittää toimia sen mukaan? Silloinhan sinulta jää oma elämäsi elämättä, kun koitat vain esittää jotain roolihahmoa yleisön edessä. Sinä ET ole näyttelijä eivätkä muut ihmiset sinun yleisöäsi. Sinun pitäisi olla läsnä omassa elämässäsi ja suhteissasi muihin ihmisiin, jotta tuosta tulisi mitään.
Ehkä tosiaankin kannattaisi mennä jonnekin keskustelemaan asiasta...