Ongelmani tulee ilmi jo tossa otsikossa. Mulla ei ole kovin paljon läheisiä ystäviä ja olenkin niiitä nyt parhaani mukaan yrtittanyt hankkia. Ongelmani on että muutun monesti ihmisten kanssa tosi epävarmaksi ja levottomaksi ja mun on tosi vaikee rentoutua. En oikeen tiiä että mitä pitäs sanoa tai kommentoida. Ja monesti oon vaan aika hiljaa ja sitte tulee itelle semmonen hirvee pelko, että apua oonko mää ihan tylsää seuraa ja mitä jos tää mukava tyyppi ei enää haluukaan olla mun kanssa? Varsinki ku monet on vielä huomautellut asiasta että kun en puhu mitään. Tulee vaan semmonen olo monesti että ei enää itekään tiiä, että mitä aattelee ja pää oon ihan tyhjä ja tuijottaa vaan johonki eikä sano mitään. Ja siitä tulee taas semmonen olo että vaikutanko jotenki pelottavalta/ hullulta. Tiiän ettei itteä sais tarkkailla liikaa, mutta haluaisin kuitenkin olla mielyttävä enkä vaikuttaa siltä että en jotenki tykkäis muista ihmisistä. Sitte ku ite en keksi mitään sanottavaa niin tulee semmonen stressitila että mitä teen mitä sanon ja sitten ei enää pystykkään ajattelemaan yhtään mitään. Ehkä se johtuu siitä että oon vähän masentunu ihminen ja pelkään että kukaan ei halua olla alakuloisen/surullisen ihmisen kanssa. Ja ku pää lyö ihan tyhjää jo senki takia yleensä muutenki että elämässä ei oikein oo hirveesti mitään sisältöä monestikaan, mitä nyt perus kouluarkea. Mutta yritän kaikkeni sillä en tosiaankaan halua olla niin paljon yksin. Tuntuu että oon vähän jokaisen ihmisen kans erilailla enkä löydä itteeni ihmisten kans. Miten oppisin rentoutumaan ja olemaan oma itteni muiden kanssa? Eihän nyt muutkaan mitään yli-ihmisä oo eikä yhtään sen parempia kuin minäkään =)
Vaikea olla uusien ihmisten kanssa :S
yksinäinensusi__
4257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Harjoitus tekee mestarin eikä oikotietä onneen ole. Mielikuvaharjoittelu voi auttaa, eli kuvittele itsesi erilaisiin tilanteisiin ja mieti mitä voisit sanoa yms. Voit myös hakeutua tilanteisiin, joissa saat olla tekemisissä muiden kanssa ilman turhia paineita onnistumisesta. Sopiva tilanne voisi olla esim. joku valtakunnallinen kesäleiri, jossa epäonnistuminen ei haittaa niin paljon, koska tuskin näet muita enää leirin jälkeen. Voit myös mennä esim. jonkun järjestön kautta vapaaehtoisena juttelemaan ja viettämään aikaa vanhainkodin asukkaiden kanssa.
Ongelmistaan voi puhua jonkun luotettavan aikuisen kanssa ja etsiä vertaistukea netistä tai jostain muualta. Pelkkä jutteleminenkinkin voi auttaa, etenkin jos se saa pohtimaan asioita syvällisemmin. Voit myös analysoida jälkikäteen ongelmia tuottaneita tilanteita ja etenkin onnistumisen hetkiä itseksesi, vaikka pitämällä niistä jonkinlaista päiväkirjaa. Jos saat paremman käsityksen siitä, mitkä asiat tuottaa erityisiä vaikeuksia ja millaisissa tilanteissa onnistut paremmin, voit keksiä miten vaikeista tilanteista saa vähemmän vaikeita.
Opettele kyselemään asioita ihmisiltä ja saa heidät pitämään puhetta yllä. Selvitä kyselemällä heitä kiinnostavat asiat ja kysele niistä kaikenlaista lisäkysymyksin.
Ihmiset rakastavat sitä, kun heistä ollaan kiinnostuneita ja moni tykkää puhua itsestään. Kaikki kaipaavat kuuntelevaa korvaa, joka on kiinnostunut heistä. Näin toimiessasi ihmiset alkavat pitää sinua mukavana heppuna ja hakeutuvat seuraasi.
Kun et stressaa siitä, mitä pitäisi seuraavaksi sanoa, saatat huomata löytäväsi helposti kommentoitavaa toisen puheista, kertovasi väliin omia mielipiteitäsi asiasta ja innostuvasi välillä selittämään omia ajatuksiasi aiheesta.
Tämä on hyvä ohje, muttei onnistu minulta. En uskalla ottaa juttelukumppaniini liittyviä asioita esille, sillä pelkään, että sanon ne jotenkin väärin ja loukkaan ihmisiä tahattomasti. Pelottaa kysellä toisten asioista, huomaavat kummiskin, että teen sen väkisin. Pelkään, etten näytä kiinnostuneelta tai keksi mitään kommentoitavaa. Yleensäkin, kun joku alkaa kertomaan jostain tapahtumastaan tai itseä kiinnostavasta asiasta, koitan näyttää kiinnostuneelta ja saan ehkä sanottua "Aijaa..." Ei paljon innosta jatkaa muiden juttuja, kun eivät muutkaan ikinä jatka minun juttujani. Väkisin koitan keksiä jotain kommenttia ja hymyillä, etteivät pidä ihan töykeänä.
Aika tuttuja piirteitä löydän valitetavasti itsestänikin.. En näköjään ole ainoa :P Itseäni ainakin auttoi ainakin se kun opin olemaan välittämättä siitä mitä muut minusta ajattelevat. Silloin tulee itselleen paljon rennompi olo ja puhuminenkin uusien ihmisten, varsinkin naisten kanssa käy helpommin. Koita ottaa siis sellanen "whatever" -fiilis, jolloin ei haittaa vaikka satutkin välillä mokaamaan jotenkin, ajattele vaikka että kuolevaisia ne muutkin on niin pieni moka ei haittaa eikä sun tarvitse olla täydellinen kenenkään silmissä :) Jos toi ei auta tai et keksi mitään puhuttavaa niin koita etsiä sellaisia yhteisiä puheenaiheita mitkä yhdistää sekä sinua että ihmistä jonka kanssa puhut, esim. työpaikalla töistä puhuminen on aika yleistä ja siitä puhuminen on helppoa. Mihinkään "päivän sää" keskusteluihin ei välttämättä kuitenkaan kannata pelkästään, ne voivat olla liian tylsiä puheenaiheita..