Elettiin modernia 80-lukua..., käperryttiin yöllä toisiamme vasten peiton alla,lämpöä ja ja turvaa toisiltamme hakien , kuulimme yöradion vaimeaa ohjelmaa viereisestä huoneesta, se antoi meille osaltaan turvallisuuden tunnetta siihen hetkeen.
Sade ropisi peltikattoon ,vaikka lämmin kesäinen päivä oli takana tuntui kesäyö ihmeellisen kolealta ja kostealta, ei olisi ulos huvittanut mennä varpaitaan yö kasteeseen kastamaan, pelkkä ajatus aiheutti vilun väreitä, tässä oli hyvä..
Kuinka saatoimme olla niin yhtä, vaikka taustamme olivat niin erillaiset ja olimme tunteneet ainoastaan muutamia viikkoja toisemme, tunsimme silti nyt tässä hetkessä olevamme niin yhtä kuin vain kaksi ihmistä voi tuntea.
Meille riitti toisemme, opimme jo ajattelemaan kaiken tämän olevan ikuista ja pysyvää , oli itsestään selvää että nyt tästä eteenpäin jatkossa olimme ME !!
Kuinka saatan tuntea tuoksusi edelleen, muistaa heleän äänesi ja kuulla tutun unisen tuhinasi yöllä viereltäni, muistaa halauksesi lämmön ja huultesi kylmän huulipunan maun kielelläni.
Kaikenhan piti olla pysyvää, niinkuin aurinko kiertäisi radallaan meidän tuli elää yhdessä tulevaan.
Kuinka hetkeen kiinni päässeet eivät irtaantuisi toisistaan, jotain kaunista löytäneet ei siitä luopua enää tahdo.
Meillä oli jotain kaunista, hyvin lämmintä ja pelottavan täydellistä , kuinka onnekkaita olimme.
Jokainen asia päättyy aikanaan, niin myös sellainen jonka päättyä ei soisi.
Se loppui yhtä nopeasti kuin se alkoi, "pidetään me silti yhteyttä aina , enhän sinua unhoittaa voi , olet niin rakas minulle" sanoit ,.... se oli siinä.
Mitä sinulle kuuluu tänään?
Sade ropisi peltikattoon ,vaikka lämmin kesäinen päivä oli takana tuntui kesäyö ihmeellisen kolealta ja kostealta, ei olisi ulos huvittanut mennä varpaitaan yö kasteeseen kastamaan, pelkkä ajatus aiheutti vilun väreitä, tässä oli hyvä..
Kuinka saatoimme olla niin yhtä, vaikka taustamme olivat niin erillaiset ja olimme tunteneet ainoastaan muutamia viikkoja toisemme, tunsimme silti nyt tässä hetkessä olevamme niin yhtä kuin vain kaksi ihmistä voi tuntea.
Meille riitti toisemme, opimme jo ajattelemaan kaiken tämän olevan ikuista ja pysyvää , oli itsestään selvää että nyt tästä eteenpäin jatkossa olimme ME !!
Kuinka saatan tuntea tuoksusi edelleen, muistaa heleän äänesi ja kuulla tutun unisen tuhinasi yöllä viereltäni, muistaa halauksesi lämmön ja huultesi kylmän huulipunan maun kielelläni.
Kaikenhan piti olla pysyvää, niinkuin aurinko kiertäisi radallaan meidän tuli elää yhdessä tulevaan.
Kuinka hetkeen kiinni päässeet eivät irtaantuisi toisistaan, jotain kaunista löytäneet ei siitä luopua enää tahdo.
Meillä oli jotain kaunista, hyvin lämmintä ja pelottavan täydellistä , kuinka onnekkaita olimme.
Jokainen asia päättyy aikanaan, niin myös sellainen jonka päättyä ei soisi.
Se loppui yhtä nopeasti kuin se alkoi, "pidetään me silti yhteyttä aina , enhän sinua unhoittaa voi , olet niin rakas minulle" sanoit ,.... se oli siinä.
Mitä sinulle kuuluu tänään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, missä oot rakkahin. Mikä ei riittänyt.
Tuo kaunis rakkauden alku, sehän todella muuttuu, etkä halua kasvaa aikuiseksi, jäätkä pelkäksi etsijäksi ikuisesti.
Viisaus lienee siinä, että täytyy ymmärtää, että tuo herkkyys ei jatku kenenkän kohdalla, eikä sitä saa samanlaisen koskaan uudestaan, mutta se olisi jatkunut jos ymmärtäisit, että se muuttuu rakastumista aidoksi rakkaudeksi, jossa on mukana myös ne pahat hetket, joita jokaisen elämässä on, silloinkin tämä toinen olisi ollut tukenasi, sillä noin herkän alun jälkeen ei koskaan voi unohtaa.
Itsekin rakastuin aivan yhtä herkästi aikoinaan, sitä edelleenkin muistan suurella lämmöllä, sitten tuli arkisempaa, perhe vaatii joustamista, yhteistä aikaa jää vähemmän, puoliso joutui tekemään paljon matkatöitä ja ylitöitä.
Koska tiesin, että minä en voi saada hänen työhönsä mutosta ja hän hankkii tällä työllä elantoamme, en hänelle murjottanut, vaan odotin vaikka iltakymmentä kotiin, kun palasi iloitsin siitä.
Vieläkin muistan kosinnan rantakalliolla, hienon seurusteluajan ja sitten suurella lämmöllä harkiten hankitut lapsemme.
Elämässämme on ollut myös hyvin paljon vaikeita aikoja, mutta myös hyviä aikoja, yhdistettyjkä mitään en vaihtaisi, jokaisesta vastoinkäymisestä kasvaa ja jokaisesta kivusta karaistuu, olen tänään paljon seesteisempi, en räyhää juurikaan mistään, ei todellakaan kannata, en kadehti, sillä sekään ei kannatä en kulje muoti ja sisustus trendien mukana.
Tiedän mitä voin tehdä ja mihin varani eivät riitä, minun ei tarvitse kenellekään ulkopuoliselle näyttää yhtään mitään tai kilpailla yhtään mistään kenenkään kanssa.
Koettakaa löyttää kodistanne se onni ja autuus, ei se ole seksi, eikä toiseltä vaatimista, kun tarpeeksi toista rakastaa, hänkin oppii rakastamaan ja pian huomaat, että hän jakaakin kanssasi monta asiaa, niin kodin työt, kuten muunkin elämän.
Miehelläni on ollut tapana sanoa, että niin monta kertaa kun on lähtenyt on aina palannut ja näin on ollut.
Kuitenkin hänkin on ollut kilpaurheilja työnsä ohessa, siitäkin hän jakanut osansa meille perheelleen.
Toivon teidän jokaisen nuoren perheen löytävän sen onnen sieltä kotinne seinien sisäpuolelta.
Niinpä, rakkaus ja rakastuminen vaihtelee, rakkaus ei ole kestonsa ajan vakio.
Mutta, kaikella on alkunsa ja loppunsa, niin myös suhteilla, halusipa sitä tai ei.
Raadollinen fakta.
raadollinen fakta, niin se vaan on !
On yksi pahimpia rikoksia lopettaa rakastaminen kun toinen vielä rakastaisi, tämä on rikos josta ei joudu kaltereiden taakse vaikka se olisi suuri vääryys jätetyn mielestä!
raadollinen fakta, niin se vain on ja aina tulee olemaan.