Voi elämä sentään ! Pitkä suhde (5 vuotta) takana ja sen jälkeen sinkkuna jo kaks vuotta ! Eikä loppua tunnu näkyvän. En ois ikinä uskonu, että toisen löytäminen ja seurustelun alkaminen ois näin hankalaa !
Ongelma kai se, että jos päätyy treffeille niin sitten se on semmonen joka ei oo kiinnostunu musta tai sitten mä en oo kiinnostunu siitä. Mikähän juttu tossakin oikein on?
Ongelma kai se, että jos päätyy treffeille niin sitten se on semmonen joka ei oo kiinnostunu musta tai sitten mä en oo kiinnostunu siitä. Mikähän juttu tossakin oikein on?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sähän oot niinku mä, paitsi pistän pikkasen paremmaks..7 vuotta seurustelua takana, ja nyt oon ollu 3 vuotta sinkkuna ja sama malli jatkuu. Se tosiaan näyttää olevan tod vaikeaa löytää elämän kumppani..
Älä välitä.Munkin viimeinen suhde kesti 5 v.
Nyt olen juossut vapaalla 1v.6kk.
Ei löydy ,ei millään,ja aina sama tulos,
mitä nää miehet on nykyään,mut kyllä hyväksytään
mutta ite ovat mitä ovat.
En olis uskonut ikinä,että näin hankalaks
voi kumppanin etsiminen mennä.
Jos hakee 45 -50v miehiä niin johan on elähtä-
neitä,ennemmin kävelen yksin.
ota minuun yhteyttä juodaan kahvit helsingin ytimessä ja tuumataan sillee rennosti edetään juupa jooko olen itekki ollu vailla vakinaista totta ,pakko saada nainen viereen yöksi tai sillee mukavasti pliis moikka
: )))))))))))
En ihmettele...
Ei millään pahalla, mutta jo kirjoitustyylisi koskettaa minua kuin hiekkapaperi.
Mutta (onneksi) olenkin mies...
Harmi kun et ole tavannut minua! Nelikymppinen kolmekymppisen raameissa.;)
Tänä kesänä on tarkoitus värjätä hiukset harmaiksi ja työntää tyyny paidan alle paanalle lähtiessä...alkaa varmasti löytyyn ikäistään seuraa...
Naiset muuten välttelee hyvännäköisiä miehiä, tuntevat itsensä rumaksi heidän seurassaan! :))
Naiset muuten välttelee hyvännäköisiä miehiä, tuntevat itsensä rumaksi heidän seurassaan! :))
***
Mistä sinä miehenä voit tietää, mitä nainen TUNTEE? Ylimielinen asenteesi tekee sinusta minulle ruman näkemättäkin. Ja toki välttelen sellaisia miehiä. :(
Sisko hyvä, jo nimimerkkisi saa sinut tuntumaan miehen aivoissani itserakkaalta nirppikseltä.
Enkä enää ihmettele miksi haahuilet täällä sinkkujen palstalla. : )))
Minun naisen aivoissani hän ei tunnu ollenkaan itserakkaalta nirppikseltä.
Katso tarkemmin viestiä, mihin hän vastasi, ja arvioi sitten uudestaan hänen nimimerkin valintaansa.
Ei ihme, että me kaikki vain haahuilemme täällä sinkkupalstalla.
No voi pojat sun kanssa,älä nyt sellaista tee.
Kuule ,totuus on se, että miehet välttelee
hyvännnäköistä naista.Harvan itsetunto näyttää
kestävän.Mutta kun menet itse hakee niitä tans-
simaan niin jo on suu messingillä.
Tuo pitää kyllä täysin paikkansa. Jos liikun baarissa, kaupungille tms. hyvin pukeutuneena, hiukset laitettuna ja siististi meikattuna, kundit kyllä kuolaa perään, mutta kukaan ei uskalla tulla juttelemaan. Jos taas sattumalta poikkean esim. yhdelle johonkin baariin tukka kampaamatta, likaisissa vanhoissa vaatteissa niin juttuseuraa löytyy huomattavasti helpommin. Kundit näyttävät todellakin pelkäävän niin älyttömästi pakkien saamista tai sitten ne ajattelevat että ei kumminkaan ole mahdollisuuksia tuon näköiseen naiseen. Ennen kaikkea tää näyttäisi olevan suomalaisten miesten ongelma. Ulkomailla homma toimii just toisin päin: mitä paremman näköiseksi on itsensä laittanut, sen enemmän saa huomiota ja seuraa kundien keskuudessa.
Jos haluat ikäistäsi seuraa pidemmäksi ajaksi kuin kymmeneksi minuutiksi, sinun kannattanee mennä jollekin itsensäkehittämiskurssille.
Muussa tapauksessa pelkään pahoin, että saat tyytyä tyttösiin kuten tähänkin asti.
Kohta 24, enkä ole seurustellut ikinä. Että kaikki on suhteellista...
19 ja seurusteltu 0 kertaa, että vinet nolliin hitto soikoon! (poislukien Kyoshiro)
Sama juttu kuomaseni, 24 lasissa eikä seurusteltu ikinä.
Minä kai olen 30, enkä seurustellut ikinä.
25 vuotta ilman minkäänlaista ei-platonista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Viime vuodet yrittänyt kovasti unohtaa koko naisten olemassaolon, mutta huonolla menestyksellä kuten tällasen forumin seuraamisesta voi päätellä. Näinhän se vaan on, että sitä eniten haluaa mitä ei voi saada.
Itse olen 26 ja en myöskään koskaan seurustellut. Mitä te ajattelette omasta tilanteestanne? Hävettääkö? Kerrotko siitä ihmisille? Itseäni hävettää ja pelottaa puhua seurustelusta/naisista kenenkään kanssa kun pelottaa, että multa kysytään tuosta asiasta ja joutuisin vastaamaan. Noidankehä on valmis, koska jos taas en puhu naisista mua luullaan kai homoksi tai jotain! Lisäksi erityisen paljon hävettäisi/hävettää kertoa seurustelemattomuudesta mahdolliselle tyttöystävä-kanditaatille. Tosi ikävältä tuntuu olla yksin, kun tekis mieli pitää omaa kultaa hyvänä. Kohta hajoo pää ja kauhea tyhjyys on sisällä: iso pala puuttuu sydämestä :( Viikko viikolta tuntuu tuo tyhjyys vaan kasvavan.
Kyllä se taitaa hävettää, vaikken olekaan asiaa tuolta kannalta pohtinut. Pystyn yleensä keskustelemaan melko avoimesti ongelmistani, mutta tästä ei tule juuri koskaan kerrottua tai puhuttua kenellekään. Harmi sinänsä, koska toisaalta voisi olla hyvä homma saada setvittyä moista ongelmaa joskus muuten kuin omassa päässään (tai anonyymisti verkossa :))
Silloinkin harvoin kun asia on ystävien kanssa esille tullut, olen saanut osakseni vain geneerisiä "kyllä sä vielä jonkun löydät" -kliseitä, jotka menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ymmärtäähän sen, 99% tutuistani kun elää onnellisessa (?) parisuhteessa eikä näin ollen voine samaistua tällaiseen ikuiseen "luuseriin".
Potentiaaliselle tyttöystävälle haluaisin toki olla rehellinen alusta asti, mutta epäilen että moni pitäisi moista täydellistä kokemattomuutta kovinkaan mairittelevana meriittinä. Vaikka eivät nämä osakkeet voi paljoa tästä laskeakaan..
toi on kai kaikkien ongelma. löydät jonkun, josta sä oot kiinnostunut, mut hän ei ole kiinostunut susta. Hän on kiinnostunut susta, mut sinä et piittaa hänestä. Tai sit yks tykkää vaan vähän, tai molemmat vaan vähän. Siitä tulee sit lyhytaikainen pinnallinen suhde, tai seksisuhde.
pahinta on, kun yks tai molemmat tykkää vain vähän mut jatkaa sitä suhdetta. Se on aika tavallista, luulisin. loppuu sit avioeroon, peäämiseen ja silleen. mut se on tuvallista eikä tarvitse olla yksin. esimerkiksi "Levottomat"-leffa nostaa ton esille aika hyvin.
aviossa 7v edeltävä seurustelu 3v = 10v.
ja nyt yssissee jo 7 vuotta!
en ois ikuna uskonu et kukaan ei enään huoli, tai et minä en huoli.
onneks lapsoset jo murkkuja, kohta saa itselleen enemmän aikaa, vaik sen kumppanin etsimiseen.
mutta taitaa jäädä haaveeks kun on noi perusasiat aina rempallaan: talous, trendikkyys, ym ajan ehdottomat vaatimukset.
täällä toinen kai liian tavallinen,takana 10v avioliitto ja nyt 5 v yksin. On jopelo olo kun tuntuu että kukaan ei tarvi eikä tahdo. surullista elää yksin kun lapset murkkuna ja pian tarvitat vähemmän ja vähemmän. mihin tämän kaiken ajan käyttää. olis kiva rakastaa ja rakentaa yhteistä elämää jonkun kivan ihmisen rinnalla. sillä en mie mielestäni ihan toivoton tapaus tunne olevani...asiat järjestyksessä jne...mitähän ne ihmiset toisiltaan oikein odottaa