Miehen työ?

Kyllähän se niin on että kun köyhyys astuu sisään ovesta niin romantiikka ja rakkaus lentää ikkunasta ulos. Harva asia on niin myrkkyä parisuhteelle kun jatkuva kituuttaminen rahan kanssa. Kun ei ole rahasta tarvetta riidellä, niin parisuhteen sopuisuus ja onnellisuus lisääntyy kummasti.

Itse harvinaisen hyvätuloisena (4700 euroa netto) myönnän, että miehen palkkataso oli minulle jonkin sortin kynnyskysymys. Vaikea olisi kuvitella että olisin voinut ryhtyä vakavampaan parisuhteeseen miehen kanssa, joka olisi tienannut sanotaan nyt vaikka tuon tonnin kuussa käteen. Olisi ollut jatkuvaa epätasopainoa suhteessa; juuri koskaan ei olisi voinut tehdä mitään kivaa, tai jos olisi, niin olisi joutunut maksamaan toisen puolesta. Kyllähän sitä jonkin aikaa rakastuneena kestää, mutta takuuvarmasti olisi ruvennut potuttamaan jossain vaiheessa.

Joten minulle tuo kohta "mies tulee omillaan toimeen, pystyy ostamaan kaiken tarvitsemansa, eikä sinun tarvitse "elättää" tai muuten avustaa" on tärkeämpi, koska pystyn ostamaan itselleni lahjoja ja hemmottelemaan itseäni riittämiin jos haluan.

Mieheni (yhdessä 12 vuotta) ansaitsee suunnilleen saman kuin minä; muutaman satasen vähemmän kuussa. Myönnän ihan reilusti että tämä tulotaso on vaikuttanut meihin vain ja pelkästään positiivisesti.

Ei pelkkä raha, status tai tulevaisuudennäkymä merkitse. Kyllä sitä rakkauttakin pitää olla. Fakta on kuitenkin se, että tavallisimmat riidanaiheet ovat seksi, siivous ja raha. Vaikka rakkautta olisi, niin kyllähän se tollompikin tajuaa, että yhdessäasumisesta ei tule mitään, jos toinen haluaa seksiä viisi kertaa päivässä, toinen viisi kertaa vuodessa; toinen elää onnellisena kuin sika lätissään ja toinen taas rakastaa siisteyttä; toinen tuhlaa kaiken mitä saa, toinen elää suunnitelmallisesti käyttäen rahaa halliten.

Itse olen ollut melkein koko aikuisikäni velallinen. Alussa oli opintolainaa ja pian valmistumiseni jälkeen otin ensimmäisen asuntolainan. Avioeron jälkeen piti ottaa vielä isompi asuntolaina, kun maksajia ei ollutkaan enää kaksi vaan yksi.

Kysyit syitä siihen, miksi nainen katsoo miehessä myös rahaa. Omat syyni ovat seuraavat:

1) haluan vähintään saman elintason, minkä pystyn sinkkunakin saavuttamaan. Jos mies on kovin köyhä, joutuisin kustantamaan hänen lomamatkoja ja maksamaan enemmän ruoasta ja asumisesta kuin hän.

2) Minulla ei ole halua elättää ketään, koska en ole aikuisiällänikään ollut itse kenenkään elätettävänä. Ymmärrän esimerkiksi pitkässä parisuhteessa tai lapsiperheessä sen, että perhe on kaikista tärkein ja sen eteen ei lasketa senttejä ja euroja. En kuitenkaan halua, että suhde alkaa sillä, että joutuisin elättämään opiskelijaa / työtöntä / sairaseläkeläistä.

3) En vietä kulutusjuhlaa, mutta haluan jossakin määrin myös nauttia rahoistani. En usko, että sopeutuisin ääriekoilijan kanssa, joka ostaa uudet vaatteet kirppikseltä vasta sitten, kun vanhat putoaa päältä tai että hän käy suihkussa kerran kuukaudessa, jotta vettä ei kulu (tää oli karrikoitua).

4) Olen ehdottomasti koti-ihminen. Rakastan kotona olemista, sisustamista, remontointia yms. Tällä hetkellä asun niin ahtaasti, että mies ei tänne mahtuisi. Minulle omistusasuminen on tärkeää, joten esimerkiksi luottotiedot menettänyt mies tarkoittaisi minulle sitä, että joutuisin luopumaan omistusasunnosta ja muuttamaan sen vuoksi miehen kanssa vuokralle.

En siis kaipaa elättäjää enkä oikeastaan hemmotteluakaan, koska minusta yhteinen aika ja vaikkapa jalkapohjien hieronta on arjen luksusta. Mielummin patikoisin miehen kanssa metsässä kuin lähtisin jonnekin Thaimaaseen.

Vai tienaat sinä 4700 puhtaana käteen :) ;D buuaahhahahahahhhhHHHAAA
...ja kirjoitetlet tänne..... HÖHÖHÖHÖÖÖÖÖ
oletpa surkea trolli :) :)

Onko työtä tekevä mies tärkeä, koska...tietää että se käy töissä!

Jäpi enemmän tota ommaa aikaa.

Mä jätin yhen naisen koska sain selville että se on mun kaa vaan sen takia et tienaan paljon. Itse se sai 1500/kk kun itse tienasin 4000/kk.

No mun miehet on olleet joko työttömiä, varhaiseläkkeellä tai Varamiespalvelun kautta töissä. Ai niin, tapailin mä kerran yhtä joka oli "oikeissa" töissä hitsaajana.
Rakkautta ja romantiikkaa on riittänyt vaikka rahat on ollu vähissä.
Mulle sopii ihan hyvin pienellä summalla eläminen,
kunhan saa perusasiat maksettua.
Joten ei oo miehen tuloilla väliä.

Elämästä kiinnostuneilla nuoremmalla ikäpolvella

Olen tähän astisissa parisuhteissani ollut se vähemmän ansaitseva osapuoli. Silti kulut on maksettu puoliksi. Se on välillä aiheuttanut epäsuhtaa, koska se on tarkoittanut usein sitä, että minä tingin syömisistäni enkä raaski ostaa esim. uusia talvikenkiä kuin korkeintaan kirppikseltä, koska raha menee sen elintason säilyttämiseen, jota mies haluaa. Eräänkin miehen oli mahdotonta ymmärtää, että minulla ei kerta kaikkiaan ole varaa maksaa 2000 euroa Thaimaan lomamatkasta, joten hän lähti sinne sitten kavereittensa kanssa.

Nämä aiemmat suhteet ovat kaikki kaatuneet siihen, että kun on tullut aika perustaa perhettä, niin minä olen vetäytynyt hommasta. Haluan lapsia, mutta en halua olla köyhä, jossa mies harrastaa ja käyttää rahaa holtittomasti samalla, kun ilmeisesti minun maksettavakseni jäisi myös lasten kulut.

En ole aiemmin pitänyt rahaa tärkeänä. Omat kokemukseni ovat kuitenkin osoittaneet, että pariskunnalla pitäisi olla samantapaiset käsitykset rahan käytöstä, jotta suhde voi toimia. En etsi itselleni elättäjää, mutta siinä vaiheessa, kun suhteessa ollaan tosissaan, asutaan yhdessä ja mietitään lapsia, niin kyllä siinä vaiheessa pitäisi jo vähän miettiä, että ei voi olla tiukasti ikiomat rahat, vaan pitää olla sellainenkin käsite kuin perheen rahat.

Työ on tärkeää riippumatta sukupuolesta. Jo aivan virkistyksen, tekemisen, ihmissuhteiden, elämän tarkoituksenmukaisuuden mutta myös rahankin takia.

Miksi naiset etsii miestä jolla on hyvä työ tai joka ylipäätään työskentelee?

Tuskin mieskään lopulta katselisi laakereillaan lepäävää naista.
Riippumatta siitä, etsikö nainen miestä vai naista, elämä ei pitkässä juoksussa kenelläkään etene mihinkään suuntaan ilman työtä ja vielä sellaista työtä, että sillä palkalla lopulta tekee muutakin kuin syö sen. Mitään ei voi tehdä tai suunnitella. Lapset voi hankkia yksinkin. Ja kyllä oma kotikolo on kuitenkin jokaiselle tärkeä. Lisäksi mies osoittaa kykenevänsä tekemään työtä, kaikki ei kykene. Elämässä on ehkä tavoitteita ja päämääriä.

On kyse siitä, että elämässä pitää tulla yhteensä jotenkin toimeen, mies voi olla koti-isäkin ja tienata kotihoidontuen, kunhan yhdessä pärjää lopulta. On kyse myös siitä, että elämässä pitää olla tarkoituksenmukaisuutta. Työtön ihminen syrjäytyy ja masentuu helposti ja menettää elämänilon.

Onko huonoja kokemuksia, miehistä jotka työttömänä? On.

Omat naisystävät eivät oikesataan koskaan puhu miehensä työstä, kyse ei ole siitä. Tuskin muistavat asiaa. On ollut aika ahdistava katsoa yhtä tuttavaperhettä, josssa molemmat vanhemmat on olleet työttöminä.

Tiedät että mies tulee omillaan toimeen, pystyy ostamaan kaiken tarvitsemansa, eikä sinun tarvitse "elättää" tai muuten avustaa
VAI
Miehellä on varaa elättää itsensä ja ostaa lahjoja/hemmotella SINUA?

Mieluiten sekä että ja minä myös hemmottelisin miestä. Tosin sitä lottovoittoa ei ole tulossa, joten kyllä tuokin riittää että pärjää. Ja kun vaikka päivän irtisanomisuutisia katsoo, niin siitäkin olis tyytyväinen.

Kuinka tärkeä miehen € ja työ on???

Itse tulen toimeen helposti

Olen nainen. Tienaan 2500 netto/kk silloin kun haluan työskennellä (minulla on siis varaa myös pitää vapaata kun niin valitsen). En tiedä paljonko miesystäväni tienaa, koska olisi epähienoa kysyä, mutta joka tapauksessa vähemmän kuin minä.

Jos hän ei tienaisi mitään, olisin huolissani siitä että hän ei "tee elämällään mitään", kuten sanoit. Se olisi huolestuttavaa. Hän vaikuttaisi luuserilta, koska ihmisellä (naisella ja miehellä) on oltava jokin pointti elämässään. Jos hän olisi perinyt miljardeja, sama pätisi. Hänen pitäisi tehdä jotain ollakseen arvoiseni. Ei välttämättä tienattava rahaa, mutta "pelastettava maailma" muulla tavalla.

En halua elättää miestä, vaikka en halua tulla elätetyksikään. En usko että Suomessa nykyään on juurikaan naisia, jotka heittäytyvät miehensä varaan taloudellisesti. En ainakaan tunne ketään sellaista.

Minäkin olen nuori opiskelija, ja minulle työ on ainakin tosi tärkeää. Siis sekä oma että miehen.

Komppaan edellistä kirjoittajaa siinä, että haluan miehen tekevän elämällään jotain, ei vain lojuvan kotona työttömänä/perintörahoilla tms. Jos ei ole töissä, niin ainakin hakisi aktiivisesti töitä tai opiskelisi jotain. En osaisi ihailla miestä, joka vain lorvailee. Ja naiset kuitenkin yleensä haluavat jollain tasolla ihailla miestään...

Raha ei ole kovin tärkeää, kunhan mies elättää itsensä. Jos tulisi yllättäen sairaus, potkut tms. ja miehen. rahat loppuisivat siksi, niin totta kai auttaisin, mutta terveellä aikuisella pitää olla pyrkimys elättää itsensä. Raha tuo kyllä turvallisuutta: tietää että jos itselle sattuu jotain yllättävää, niin ei joudu kadulle, vaan toinen voi jeesata pahimman yli.

Oma mieheni oli vuoden työttömänä, silloin meinasi kyllä välillä mennä hermot, koska joskus tuntui siltä että mies ei edes yritä (ei esim. hakenut mitään töitä moneen viikkoon). No, haki kuitenkin, ja lopulta sai, ja se ARVOSTUS miestä kohtaan kohosi huimasti kun sain nähdä joka aamu hänen nousevan sängystä ja lähtevän töihin. Karua mutta totta, mies alkoi kiinnostaa seksuaalisestikin enemmän ;)

Rahasta ei ollut kyse, en ole koskaan pyytänyt enkä saanut mieheltäni rahaa tai mitään matkoja/illallisia tms. (teen itse opiskelun lisäksi myös töitä, joten minulla on omatkin rahat millä hemmotella itseä :))

Työhän on erittäin tarpeellinen jokaiselle ihmiselle. Ja silloin kun käy töissä on mukana yhteiskunnassa sitä rakentamassa. Tavallisen työläisen palkat eivät tee ketään rikkaaksi joten rahasta ei ole kysymys vaan siitä että olet mukana vetämässä kortesi kekoon. Jokainen työläinen maksaa veroa palkastaan ja niillä verorahoilla sitten saadaan muitakin asioita luistamaan , koulut, sairaalat,kirjastot ym,ym ja sosiaaliavut niille joilla ei työtä ole ja toimeen tuloa ei mistään. Monet sanovat niin herkästi että meen sossuun ja silloin meikäläisellä ottaa pääkoppaan todella, kun nuori kykeneväinen ihminen heittäytyy toisten elätettäväksi vaikka kykenisi hyvin itsensä elättämään. Minulla on tuttu joka on 22 vuotias, sossu maksaa huollon ja tuttu omistaa aikansa TV peleihin aamusta iltaan, joten silloin ei tunnu kivalta olla veronmaksaja kun tietää että maksaa niillekkin jotka sanovat etteivät viitsi ja eivät ole kiinnostuneita työnteosta, saman aikaisesti kun meikäläinen tekee pitkää päivää raskaassa työssä. Sillä jokainen aikuiseksi tullut ihminen on velvollinen elättämään itsensä ja silloin ei ole varaa sanoa ei työlle ja leuhkia avustuksilla jotka me muut teemme mahdolliseksi hänelle. Joten totta kai sitä haluaa olla ihmisen kanssa jolla on työ ja työpaikka , vakituinen tulo jonka voimin elää.En vois ajatellakkaan olevani ihmisen kanssa jolla ei ole työpaikkaa. Minulla on eräs ystävätär joka ei koskaan ole ollut työttömänä ja hän sanoo aina että"työtä on aina tekevälle" joten siinä minun sanat työstä ja sen tekemisestä.

No jos mies on työtön eikä edes hakisi töitä,niin en ehkä sellaista katselisi. Ei ole merkitystä paljon tienaa, kunhan jotain yrittää elantonsa eteen tehdä.

mulle ei oo edelleenkään rahalla väliä eikä sillä tekeekö mies työtä vai ei mutta sillä on miten on työtön; lusmuaako tahallaan, juopotteleeko kaiket päivät vai onko ylipäätään kiinnostunu elämästä tai mistään. ja sillä yrittääkö elää siivellä. sellaisille no thanks koska en oo itekkään sellainen, aina jotain kiinnostusta johonki on oltava. joskus oli semmonen säätö joka vei mun omaaki rahaa mennessään; piti tupakit, viinakset, ruuat ja muut ostaa ku hällä "ei vielä ollu" ja kämpässäki vaan tyyliin sänky ja tuoli eli pummi ja olipa muu perhe samanlainen eikä rahoja koskaan takasi kuulunu. havahduinpa sitte ja osasin lähtee läiskiin.

Miksi noret kaihtavat työntekoa niin paljon, ei kai meidän työssä käyvien verorahoista ole ajateltu maksaa elantotukea nuorille terveille ihmisille, ihn harmittaa kun kuulee että muka meille työ ihmisille on raha tärkeä. Se on vaan niin että jonkun on oltava töissäkin ja maksettava veroja että yhteiskunnan rattaat pyörivät niin kun on ajateltu,
Ja sitten tosiaan vielä sanotaan leuhkasti että sossuun on oikeus mennä jos ei ole ruoka rahaa, luulen että minulle ei sossu edes antaisi mitään, ja en menisi kyllä pyytelemäänkään. Joten jonkun on annettava oikeaa yhteiskunta oppia nuorille joilla on epävarmaa MIKSI pitää käydä töissä vaikka pärjää vähemmälläkin. Se joka pärjää omillaan on okei mutta jos mukavuuden halun vuoksi ollaan laiskana niin silloin on jotain pahasti pielessä

Työn ääressä... HAH,haa.

Nämä S24 palstat on sun työmaasi..!!

On tärkeää, että ihminen haluaa tehdä jotain mielekästä ja mieluiten hyödyllistä, hänellä on edes jonkintasoisia päämääriä ja hän tavoittelee niitä. Ei saa siis olla ajelehtiva vässykkä.

Periaatteessa siis pennitön taiteilija tai koti-isä voi vaivatta täyttää nuo kriteerit, mutta tavallisimmin se on työ millä niihin päästään. Tarvittaessa molempien on kannettava taloudellinen vastuunsa, mutta jos minulla jostain syystä olisi riittävän hyvä palkka koko perheen elättäjäksi ja mies haluaisi tehdä vapaaehtoistyötä, niin mikäpä jottei.

Ai niin, mieheni oli tavatessamme työtön ja hyvin vähävarainen ja hänellä oli "vain" 2. asteen koulutus. Mutta hän ei vaikuttanut siltä että keskittyisi varpaidenvälien kaiveluun loppuiäksi, niin noilla ei ollut merkitystä. Nykyään olemme molemmat töissä (paitsi minä juuri nyt äitiyslomalla) vastaavantasoisilla koulutuksilla yhtä "sisäsiisteissä" hommissa ja tullaan sopivasti toimeen.

vaikka rahallisesti pärjääkin vähällä,todella harvan pää kestää työttömänä olemista.siinä se mikä työttömissä "häiritsee"

Tienaan 4500e kuussa kun laskee palkan sijoitukset mukaan ja muijaa ei ole. Oletin nuorempana että kun tienaa hyvin niin naiset kuin juoksevat luokse. Mutta ei siltä tunnu. Ei naisia kiinnosta kuin pahat pojat, vaimonhakkaajat ja pettäjät. On tuo naaraslaji tyhmä.

Lasketko itsesi mukaan ryhmään "naiset" Jos lasket ensimmäinen väitteesi ei siis pidä paikkaansa. Ja jos et laske, et siis ole nainen. No, tämä kommentti vain sen takia, ettei todellakaan kannattaisi yleistää mitään asiaa.

Minäkin tulen toimeen vähällä jos on pakko. Mutta mieluummin elän elämää, jossa jokaista euroa ei tarvitse laskea tai jatkuvasti murehtia siitä, mihin raha riittää.

Minulle se, että mies on töissä ja elättää itsensä sekä osallistuu perheen elättämiseen, on erittäin tärkeää. TYöttömyys on tosin hyvin yleistä mutta esim. pitkään työttömänä ollutta miestä en voisi kuvitella puolisokseni enkä lasteni isäksi.Jos mies hemmottelee minua, siis rahan avulla, ei se mitään haittaa muttei ole mitenkään tärkeää, paljon tärkeäpää on moni muu hellittelytapa, jota ei rahalla saa.

On tietenkin sosiaalisesti oikein vastata, ettei rahalla ole merkitystä mutta kun sillä on sen lisäksi tietenkin, että rakastaa puolisoaan ja kunnioittaa häntä.

En halua elättää miestä enkä halua että mies elättää minua.

Ehdottomasti pitää olla työpaikka, jotta tulee toimeen. Jos sattuu olemaan työtön, niin sitten pitää itse aktiivisesti hakea ja haluta sitä työpaikkaa. Ihmisellä pitää olla elämässä päämääriä ja sisältöä. Ja jos joskus haluaa perustaa perheen, niin lapset kyllä nielevät rahaa sen verran, että se työpaikka pitää olla. Ei siis tarvitse olla huippupalkkaa tai johtajan pestiä, kunhan tulee toimeen ja pystyy elättämään mahdolliset tulevat tenavat ilman, että on pakko laskea joka sentti ja pihistää kaikesta, jotta rahat riittävät. Rahaa pitäisi olla sen verran, että pakollisten menojen jälkeen sitä jää säästöönkin pahan päivän varalle ja elämästä voi nauttia ilman jatkuvaa stressiä rahasta.

Tämä ketjukin sen todistaa, että pohjimmiltaan kaikki naiset ovat gold diggereitä. Eikä siinä ole mitään pahaa, älkää käsittäkö väärin, mutta kun niin usein asiasta valehdellaan niin on lohdullista joskus kuulla totuuskin. Tosin uutena trendinä on tullut tämä, ettei haluta miehen elättävän, mutta en sitten tiedä miten aitoa se loppupeleissä on. Jos miehen paremman palkan takia saadaan rempattua kesämökki talviasuttavaksi, niin tuskin siitä kukaan kieltäytyy. Ja hyvä niin koska se olisi todella tyhmää.

Miehillä on selvästi erilainen suhtautuminen tähän asiaan. Se tulee tavallaan äidinmaidosta se ajatus, että miehen pitää maksaa naisen puolesta eikä se asia ole samalla tavalla ongelma. Vaikka modernit miehet tietenkin vähän kapinoivatkin vastaan, niin en kyllä ole elävässä elämässä tuollaisesta kuullut mistä nimim. "normituloinen köyhä" kertoo. Että mies lähtisi yksin lomalle kun naisen rahat eivät riitä omaan osaan. Niin päin se on huomattavasti yleisempää, että nainen lähtee suhteesta ovet paukkuen jos mies jää työttömäksi tai vaihtaa duunia huonompipalkkaiseen esim. burnoutin jälkeen.

minä uskoin rakkauteen ja nain köyhän taiteilijamiehen. elätin häntä vaikka tienaan itsekin vain pari tonnia kuussa. nautin kun hän piirteli minusta alastonkuvia ja laittoi ruokaa minulle ostamistani aineksista.

Pitemmän päälle se oli vaikeaa. harmitti kun hän pyysi rahaa. maksoin vuokran ja kun saimme lapsen hän ei silti mennyt palkkatöihin, vetosi että saanhan lapsilisää.

Ero ei ollut vaikea, hän jätti minut ja huomasin saavani jopa elatusmaksua kotikaupungiltani. siis tuloni paranivat vaikka kaksi lasta jäivät kokonaan minulle hänen poistuttuaan maasta.

en kyllä suosittele kenellekään. olisin odottanut thteisvastuuta perheestä viimeistään lasten syntyessä.