Kiitos miehelleni!

No älä välitä; "kauhalla on paha vaatia, jos on lusikalla saanut".

Taitavat ne yksilöt siinä sukukunnassa olla aika harvassa, jotka osaavat huomioimisen taidon täydellisesti tai edes vähän siihen suuntaan. En tunne yhtään tapausta, mutta olen kuullut juttuja, että sellaisiakin on, jotka osaavat ja tietävät, miten nainen tuntee olonsa kuningattareksi ainakin juhlapäivinä, jos ei nyt ihan joka arkipäivä.

Juhlan / juhlien järjestäminen vaatii paitsi rahaa, niin myös sellaisen määrän mielikuvitusta, että tavalliselle junttiuunoeinarille se on mahroton tehtävä. Jos tällaisen puolison 'omistaa', niin on paree vain pyytää käsi ojossa synttärirahaa ja tehdä sillä mitä ikinä itse mieluiten halajaa. Nuo vuotesi oikeuttavat sinut siihen, joten pistä menoksi ja pirä hauskaa.

Ei mitenkään erityisesti mutta arjessa huomioi riittävästi

Huomioiminen on tärkeää, ei lahja. Monikaan mies ei yksikertaisesti osaa ostaa oikeaa lahjaa, ellei sitä erikseen pyydä. Minusta lahjasi oli hellyttävä.

Oma mieheni muistaa kyllä syntymäpäiväni koska minä muistan myös hänen merkkipäivänsä ja teen aina kakun ja ostan jotain kivaa ja usein vielä menemme ulos syömään.

Kun täytin 50, pidin juhlat sukulaisille, ystäville ja naapureille. Mieheltä sain lahjaksi aurinkomatkojen lahjakortin.

Hahaha, parasta suomalaista komediaa tuossa:) Miehes on humoristi vaikka ei sitä tiedäkään. Älä eroa:)

Toteamus viiskymppisten jälkeen mieheltä: Olet sellainen pohjaton kaivo,että lahjaa ei kannata antaa!

Kiitos vaan ja onnee 25 vuoden jälkeen.

en ainakaan koskaan noteeraa mitenkään. m47

Minutkin vaimo on kouluttanut kantapään kautta huomaamaan merkkipäiviä. Mutta pakotettu lahja ei ole lahja eikä rakkauden osoitus. Ihme kyllä vaimoa se ei haittaa. Kai tämä on vähän niin kuin peilikuva sille, että mies huolii velvollisuusseksiä.

Vaimoni hoitaa kaikki muistamiset ja lahjonnat.
Tämän päivän synttärini hän väittää hoitaneensa Dresdenin tuliaisilla.
12-vuotiasta yhden maltaan skottia ja mustaleima irkkua sekä kaksi könttyä Schwarzwälder kinkkua.

Pistänee pöytään poikkeuksellisesti lounaan jälkeen kaksi leivosta.

Minä en muista mitään.
Nyt, jälkeen päin kelaten, yllytin vaimoni hänen 50-päivänsä aikana aikuisten lastemme kanssa kahdeksi viikoksi Sisilaan.
Minä harrastin puutteen torjumista.

Noh, täyttää herrakin 50-vuotta vuoden päästä. Muistan laittaa pöytään tortun ja 2 saunaolutta. Itselle varaan lomamatkan ja pysyn poissa pari viikkoa, että ehtii toipua juhlista.

Herran nelikymppisiä juhlittiin 40 hengen voimin. Itsestään selvää oli, että minä laitan hänelle juhlat kotiin.
Minusta huomioiminen on molemminpuolista. Ei ole paljoa vaadittu jos vaivautuu kahvit ja kakkua tarjoilemaan, oman perheen kesken. Muuta en olisi toivonutkaan, mutta tämäkin oli liikaa odotettu.