Kumpikin epätyydyttävässä suhteessa omalla tahollaan, välimatkaa 3000km, ja välissä uskomaton vetovoima. Tavattu kaksi kertaa, ja sellaista salamarakkautta ei kumpikaan kokenut ikinä ennen. Pahalta kuulostaa...?
3000km
Hilma
51706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hola!
En saanut unta, joten lähdin katsomaan onko muilla samanlaisia ajatuksia...
Itse asun 4500 km päässä omasta armastuksestani. Asuttiin jo viime talvena vähän aikaa yhdessä, rakkahainen oli lomalla täällä pari viikkoa sitten ja nyt olen itse menossa Suomeen heinäkuuksi.
Hyvää kannattaa odottaa.
Ai niin. Tavattiin Malagan keskustassa El Corte Ingles-tavaratalon edessä ja siitä ei mennyt kuin kaksi viikkoa ennen kuin doorikseni muutti meille. En ole katunut, vaikka ero ja välimatka ovatkin välillä pitkiä.
Barcelona Loma Kaunis nainen
siitä se alkoi, tosin ollaan tavattu vasta kerran mutta pian tavataan uudestaan (toivottavasti pian).
Ei ole kyllä meillä kummallakaan kokemuksia samasta mutta kokeillaan silti.
Ja mikäs siinä pahalta kuulostaa? ei minusta mikään :)
...että minulla on poikaystävä ja hänellä tyttöystävä :( Ja se, ettei parin tapaamisen jälkeen uskalla ryhtyä mihinkään hyvin radikaaleihin ratkaisuihin näiden toisten puoliskojemme suhteen.
Ehkä näemme taas ensi syksynä, ja asiaan tulee lisää selvyyttä...*kärsii*
... nyt on pakko sanoa että en osaa kyllä sanoa mitään. Kysymys on että rakastatteko näitä nykyisiä? jos ette niin mikäs hyöty sitä suhdetta on jatkaa. Toisaalta voidaan kysyä että onko kyse rakkaudesta vai ihastumisesta tämän toisen kanssa.
Tapasimme vain kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä lähes vuosi sitten, ja siinä oli jotain käsittämätöntä vetovoimaa ihan ensimmäisestä sekunnista alkaen. En ole ihminen, joka uskoo rakkauteen ensi silmäyksellä, joten rationaalinen puoli minussa ei hyväksy tällaista hulluutta lainkaan.
Ja koska emme ole tavanneet nyt pitkään aikaan (vaan olemme olleet yhteydessä vaan sähköpostin ja puhelimen välityksellä), niin en pysty sanomaan, onko koko juttu totta vai jonkinlaista hullua kuvitelmaa.
Nykyistä poikaystävääni rakastan erilaisella tavalla, joka ei edes aluksi ollut samanlaista magneettisuutta, kuin nyt tämän henkilön kanssa. Juuri sellaisella tavalla, jonka olen aina ennen ajatellut olevan rakkautta; sellaista kärsivällistä yrittämistä ja toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on...