Olen suhteessa erään tunisialaisen pojan kanssa, joka muutama kuukausi sitten täytti 18 ja minä olen häntä hieman nuorempi. Hän on todella kohtelias, huomaavainen ja uskollinen. Luotan häneen täydellisesti. En ole koskaan tavannut ihmistä joka olisi yhtä kunnollinen kuin hän. Islam on kuitenkin hänelle tärkeä osa elämää. Itse olen luterilainen. Olemme tunteneet toisemme vasta noin 9 kuukautta ja hän sanoi, että "jos suhteemme ei kestä loppuikäämme, sitten se on vain ajan hukkaa". Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Emme ole tavanneet kertaakaan livenä (tarkoitus olisi tulevana kesänä), mutta juttelemme lähes päivittäin videopuheluna. En todellakaan ole mikään rasisti, mutta olen epävarma tästä kulttuurierosta, varsikin kun hänelle uskonnollisuus on niin tärkeää. Miten avioliitto hänen kanssaan "rajoittaisi" elämääni länsimaalaisen silmin katsoen? Minulle tasa-arvo on hyvin tärkeää, ja mietin toteutuisiko tasa-arvo minun jä hänen välilään, vai olisinko vain hänen omaisuuttaan. Olisiko minulla mitään päätösvaltaa perheessä? Saisinko itse päättää menemisistäni ja tulemisistani sanomalla hänelle asiasta ilmoitusluontoisesti ilman, että kysyisin lupaa häneltä? Saisinko valita itse haluanko kääntyä muslimiksi vai olla kristitty? Entä jos kääntyisin muslimiksi, saisinko pukeutua kuten länsimaalainen (en tarkoita että käyttäisin minihameita ym. vaan pukeutuisin "tavallisesti")? Tulisiko minusta häkkilintu, jonka tehtävänä on laulaa kauniisti ilman vapautta ja omaa tahtoa??? olisiko ketään, joka voisi auttaa minua tai jolla olisi kokemusta tästä? Olisin hyvin kiitollinen avusta:)
Häkkilintuko?
^Meijunen^
35430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sinun tulee keskustella noista asioista miehen kanssa ja kysyä suoraan häneltä, muu ei auta. Jos mies oikeasti on sekä luotettava että rehellinen niin hän myös antaa suorat vastaukset, muussa tapauksessa olet pulassa. Jos mies on (sellaisen kuvan kirjoituksestasi sain) uskontoaan noudattava muslimi, tulee hänen ottaa vain musliminainen vaimokseen koska muu ei ole sallittua, ehkä mies automaattisesti olettaa sinun olevan valmis kääntymään jos menette naimisiin?
miehen mielestä kaikki muu on ajanhukkaa, ajanhukkaa on varmaan myös se jos alat pullikoimaan vastaan. Pukeutumisesta kannattaa keskustella miehen kanssa, ettet sitten vuosien päästä ylläty huivi burkha tai ties mihin pakkoratkaisuun, voit myös keskustella siitä täytyykö pukeutumistyylisi vaihtaa sitten myöhemmin esim. mahdollisten lasten hankinnan jälkeen. Voit myös kysyä kuinka miehen sukulaisnaiset pukeutuvat, onko heillä huivi, burkha vai pukeutuvatko mihin itse haluavat? yritä ottaa selville kuinka vapaata elämää miehen sukulaisnaiset viettävät, käyvätkö ulkona yksin vai ainoastaan sukulaisten seurassa?
Tavallisesti pukeutuminen mitähän sillä tarkoitat kun monet uskovat (eivät ainoastaan muslimit vaan myös katoliset) kieltävät myös topit jotka paljastavat olkapäät tai shortsit, ei vain minihameita. Olen tapaillut paria muslimia ja suurin osa olivat sitä mieltä etteivät pysty ottamaan tai kunnioittamaan jos vaimo ei käänny islamiin, eli se olisi kai se ensimmäinen sääntö ja toisina sääntöinä tulevat sitten ne huivit ja liikkumiset jos mies on tosi rajoittava ihan ihmisestä riippuen. Pukeutumisen suhteen on erilaisia käsityksiä ja mielipiteitä, osa haluaa naiselle huivin osa taas ajattelee että nainen saa itse valita mihin pukeutuu tai ei pukeudu, mutta tuskin kovin moni eri uskontoakaan noudattava haluaisi vaimon menevän ulos vaikkapa alusvaatteissa. Monet tarkkaan uskontoa noudattavat eivät välttämättä pidä koirista sisätiloissa (sotkemisen takia) ja pitävät siivoamista ja keittotaitoja tärkeänä, mutta jälleen ihmisestä riippuen. Mieti tarkkaan mihin itse olet valmis ainiin ja jos harrastat edes joskus uimista niin keskustele myös se asia selväksi, ettei uintikielto tai muu sellainen pääse yllättämään.
moni muslimi saattaa väittää, ettei asiat tule muuttumaan naimisiin mentyä, koska heidän kulttuurissaan on tapana vältellä negatiivisia asioita ja mieluummin keksiä valkoisia valheita kuin sanoa asiat suoraan. Mikäli et edes ole koskaan tavannut miestä livenä ja mies on noin erilaisesta kulttuurista, missä naisen asema ei todellakaan ole sama kuin Suomessa, miksi tieten tahtoen ajat itseäsi tuollaiseen tilanteeseen???
olen seurustellut 2 eri muslimin kanssa joista kummatkaan omin sanoin eivät niin paljoa välittäneet uskonnostaan mutta lyhyen seurusteluajan jälkeen molemmat olettivat, että minäkin olisin noudattanut niitä osia islamista joita he noudattivat. toinen suomessa 20v. asunut mies ei halunnut, että menen klo 6 jälkeen illalla edes ruokakauppaan. heidän kulttuurissa nainen ei todellakaan voi mennä ja tulla miten haluaa, ole kiltti ja harkitse tarkkaan mihin olet ryhtymässä.
muslimimies voi naida luterilaiseen kirkkoon kuuluvan naisen, mutta musliminainen ei voi.
Otit juuri esille asian, josta pitäisi jo kouluissa valistaa muslimityttöjä. Ne eivät missään tapauksessa ole muslimimiesten ,isiensä, setiensä ja veljiensä omaisuutta vaan saavat todellakin itse löytää itselleen sopivan poikaystävän !
Miehen, joka ei alista eikä vihaa heitä.
Suomalainenkin mies saisi näin kotiinsa lempeän ja hellän, perhettä ja kotia rakastavan ja arvostavan naisen. Ja vieläpä kunnollisen !
Kohta loppuu naiset näiltä naisia vihaavilta ja alistavilta muslimimiehiltä, syy on ihan heidän omansa, miksi tähän on tultu. Tämä on seurausta vuosituhansien brutaaleista perinteistä.
varmasti suuressa osassa kristitty mies muslimi nainen oltaisiin onnellisia kuitenkin tunnen erään irakin musliminaisen joka oli naimisissa suomalaisen miehen kanssa joka hakkasi häntä. miehelle oli liikaa kulttuurierot ja että esim nainen oli kokoajan yhteydessä sukuunsa ja soitteli sisaruksilleen useita kertoja päivässä, kuten monilla heistä on tapana. nyt nainen on onnellisesti naimisissa irakin kurdi muslimimiehen kanssa.
minulla on myös toinen naispuolinen muslimikaveri joka ei todellakaan mene naimisiin kristityn miehen kanssa, ellei tämä vähintään muodollisesti käänny muslimiksi.
ja tiedoksi vaan suurimmalla osalla musliminaisista on isompi temperamentti kuin perus suomalaisilla naisilla.
mutta onkos tyttelit koskaan kuullut tälläistä versiota,että muslimi mies olisi valmis kääntymään vaikka kristityksi naisen vuoksi.menisi naimisiin jne..kristillisin menoin.minun nykyinen poikaystäväni(vielä) on valmis tähän,olen tehnyt alusta saakka selväksi sen,että en iki maailmassa käänny muslimiksi saati käyttäisi huivia jne..minäkin omistan melkoisen tempperamenttisen luonteen enkä periksi anna hevillä ja mies tietää tämän eikä se näy haittaavan häntä..se jos mikä on rakkautta oikeasti vai mitä olette naiset mieltä en koskaan ole kuullut tapausta jossa muslimi mies kääntyisi kristityksi naisen vuoksi esim vaan aina se menee niin jos menee,että nainen kääntyy islamin uskoon.ps.enkä mene muuten edes islamin mukaisesti vihille esim et joku imaami siunasi liittoon.vaan se on vaihtoehto ainoa,että kristillisen menoin
olla suhteessa jos ei ole koskaan tavannut?
Nyt järki käteen. Miten KUKAAN ylipäätään voi sanoa, että on ajanhukkaa tutustua toisiinsa ensin ja seurustella sitten paremmin ??? Sillä tavallahan opitaan juuri niitä asioita, tuleeko tästä suhteesta edes mitään.Sellainen epäkypsä ihminen voi sanoa niin, joka SUORITTAA elämää kuin rituaalia ja silloin olet kyllä pahassa vaarassa !Muslimimies on pahin mahdollinen puoliso.
Naiset hei nyt vähän jarrukenkää muslimeille !
Ja kyllä, minulla tosiaankin on varaa sanoa näin, koska valintaa (hyvää ja kunnollista) on ympärillä ilman haaskalintujakin.
Olimme todella hyviä ystäviä ennen suhdettamme, kutsuimme toisiamme nimellä "soulmate". Tutustuimme toisiimme hyvin jo tuolloin, joten kun aloimme seurustella tunsimme toisemme kuin monen vuoden takaa.
LOL sori mutta mies joka soulmate'ailee random naisten kanssa netissä ei kuulosta kauhean "tosi uskovaiselta" :D löisin rahani pöydälle, ettet ole ainoa kenelle mies puhuu näin.
Olen keskustellut hänen kanssaan islamiin kääntymisestä. Hän sanoi, että voin itse päättää haluanko vai en, mutta olisi parempi jos kääntyisin islamiin. Toki se tekisi perheestä yhtenäisen. Tiedän, että ainakin hänen tätinsä käyttää huivia, mutta hän ei ole naimisissa, ehkä hän itse halusi käyttää huivia? Hänen vanhempansa ovat eronneet ja hänen tätinsä hoitaa perheessä äidin virkaa. Olen käyttänyt hänen nähden monesti toppeja eikä hän ole koskaan maininnut asiasta tai paheksunut sitä. Hän tietää, että käyn päivittäin yksin juoksulenkillä eikä hän ole sanonut minulle, että minun ei pitäisi mennä yksin. Tosin hän kyllä varoitti, ettei kannata mennä pimeän aikaan yksin ulos, mutta siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä. Hän on kertonut ettei hän halua lemmikkiä sisätiloihin, korkeintaan jonkin vahtikoiran pihalle. Hän paheksuu sitä, että minulla on kissa ja koira. Koira kuitenkin käy vain harvoin sisällä. Olemme puhuneet myös niistä kotitöistä ja hän sanoi, ettei minun tarvitse tehdä kaikkea yksin vaan hän osallistuisi kotitöihin samalla tavalla kuin minäkin. Töistä kodin ulkopuolella ollaan keskusteltu sen verran, että on tullut selväksi, ettei minun tarvitse käydä töissä jos en itse halua, mutta saan käydä jos haluan. Ei hän ole paheksunut kesätöitänikään. Siitä uinnista vielä, käyn harvoin uimahallissa, mutta kesäisin uin melkein päivittäin. Hän ei ole paheksunut sitä, että käyn uimassa kavereideni kanssa. Ainoa asia, asia mistä on tullut riitaa, on se, että minulla oli hyviä ystäviä, jotka olivat poikia. Hänen vuokseen jouduin luopumaan ystävyydestä heidän kanssaan. Olen miettinyt, että muuttuvatko hänen käsityksensä avioliiton myötä? Hän on kertonut jopa tädillensä meidän suhteestamme.
Edes lemmikkieläintä et saisi pitää, vaikka olisi kyse kuinka rakkaasta vanhasta
lemmikistäsi. Hei haloo nyt tyttö ! Et saisi käydä uimassakaan ! Täh ? Ja miespuolisista kavereista siis pitää luopua ? Luopuuko hän naispuolisistaan "ystävistään" ? Ainakaan ne joita tiedän, eivät ole luopuneet. Päinvastoin lisänneet. Asettaako mikään ihastuminen tällaisia mielivaltaisia
ehtoja ?
Tiukkoja ehtoja jo heti suhteen alkumetreillä! Voit odottaa, että linja tulee vain tiukentumaan tuosta. Nuo "soulmate" -jutut nyt ovat sellaista rakastuneen pölinää, jolla ei ole reaalitodellisuuden ja käytännön kanssa mitään tekemistä. Sanot että tunsitte toisenne KUIN vuosien takaa. Aloitusviestistäsi jo käy ilmi, että et todella tunne tätä kaveria juuri lainkaan. Sinulla tietysti voi olla sellainen tunne, että tunnet hänet kuin olisitte olleet jo kauankin yhdessä, mutta eihän se pidä paikkaansa. On aika tyypillistä, että rakastunut ihminen kokee tuntevansa toisen kovinkin hyvin ihan lyhyenkin ajan jälkeen. Se ei kuitenkaan ole totta. Ihmisen oppii tuntemaan vain ajan kanssa. Siihen ei ole oikotietä.
Muista myös se, että uskontoa ei kannata ottaa elämäänsä ilman uskoa. Jos et usko, niin mitä se uskonto sinulle sitten olisi? Pelkää lumetta ja toisen miellyttämisen halua. Uskonasiat ovatsentään niin perustavanlaatuisia ja vakavia asioita iihmisen elämässä, että ei niiden kanssa kannata leikkiä. Varsinkin, kun vaikkapa muslimiksi kääntymisellä on ihan konkreettisia vaikutuksia ja rajoituksia elämään.
Mitä kompromisseja mies muuten olisi valmis tekemään? Homma ei missään tapauksessa voi toimia niin, että vain sinä teet myönnytyksiä ja mies ei mitään. Silloin olet juurikin se "häkkilintu". Ja kaikista asioistahan ei voi tai kannata tehdä myönnytyksiä. Perusarvot ovat tällaisia. Jos tärkeät osaset eivät sovi yhteen, on silloin vain myönnettävä ettei yhteistä tulevaisuutta ole, vaikka kuinka toisesta tykkäisi.
Minulla ei ole mitään aikomusta luopua lemmikeistäni, ne ovat kuin perheenjöseniä minulle. Hänen on vain hyväksyttävä tämä tosiasia. Ei hän ole koskaan kieltänyt minulta uimista, eikä koskaan viitannut siihen etteikö se olisi ok jos käyn uimassa. Kun meillä oli tuo riita ystävistäni, hän sanoi, ettei hänelläkään ole naispuolisia ystäviä ja poisti jopa yhteisöpalveluistaan heidät, jottei hän satuttaisi minua.
Se "soulmate" -juttu oli jo ennen suhdettamme ja tuolloin ajattelin, että olisimme vain ystäviä, joten se ei ollut mitään rakastuneen pölinää..
Tiedän, ettei uskonto ole mikään heppoinen asia. Islamii kääntyminen ei olisi minulle hänen miellyttämistään, hänkin sanoi, että ihmisem tulee etsiä itselleen "paras" uskonto, ja sanoi, että hän voisi kääntyä kristityksi, jos saisin hänet vakuuttuneeksi siitä, että kristinukso on "parempi" kuin islam.
Olen samaa mieltä myönnytyksistä, en voi suostua kaikkiin myönnytyksiin. Tosin hän ei ole rajoittanut elämääni huonolla tavalla, ymmärrän kyllä esim. sen, että on parempi jos minulla ei olisi poikia ystävinäni.
"Tosin hän ei ole rajoittanut elämääni huonolla tavalla..."
"sanoi, että hän voisi kääntyä kristityksi, jos saisin hänet vakuuttuneeksi siitä, että kristinukso on "parempi" kuin islam."
Näin on helppo sanoa. Konditionaali on aina hyvä takaportti.
Mutta mitä kompromisseja hän on itse oikeasti tehnyt / tekemässä suhteenne eteen? Miten hän on muuttamassa / rajoittamassa itseään ja käytöstään? Sinähän ne kaikki myönnytykset olet tekemässä, eikö niin? Vaikka toki voit oikeuttaa sen itsellesi perustelemalla, että ne ovat vain hyviä myönnytyksiä. Olen nähnyt ja kuullut tämän monta kertaa. Lopputulos on ollut aina sama. Vaikuttaakin vahvasti siltä, että olet jo matkalla häkkiin. Henkisesti olet jo valmis sulkemaan luukun takanasi. Huomaat sen kyllä aikanaan, mutta silloin on jo liian myöhäistä.
Kauan te olettekaan tunteneet toisenne kaiken kaikkiaan?
Yhtenäistyisihän mahdollinen perhe silläkin tavalla, että tämä nuorimies kääntyisi kristinuskoon.
Mitä työtä miekkonen tekee eli millä hän aikoo elättää itsensä ja sinut?
aly hoi!!!!! lueppa uudestaan lauseesi :Ainoa asia, asia mistä on tullut riitaa, on se, että minulla oli hyviä ystäviä, jotka olivat poikia. Hänen vuokseen jouduin luopumaan ystävyydestä heidän kanssaan.!!! TASTA JUURI SINULLA PITAISI SOIDA HALYTYSKELLOT!!! avioliiton myota kasitys tai ajattelutapa ei muutu...siina vaiheessa olet vain hanen,ja kaikki muut miespuoliset kontaktit (paitsi perheen) katkeaa!!HERATYS TYTTO!!!! oletko puhunut vanhemmillesi tasta poikaystavastasi ?? mita mielta he ovat tai olisivat jos tietasivat ? luulen etta pelkaisivat tai toiseksi en usko etta hyvaksyisivat kovin herkasti..
no älä usko kaikkea mitä sulle sanotaan ja älä varsinkaan luota siihen,että sinulle ei sanot mitään kieltävää pukeutumisesta ja että poika mukamas poistaa nais ystäviä ettei sinua loukkaisi no voi hellan lettas odottaa toki että sinäkin sitten jossakin vaiheessa karsit ystäväsi.ei ehkä heti vaadi mutta vetoaa,että hänkin on tehnyt sun puolestasi "asioita" joten etkö sinäkin hänen tyyliin etkö rakasta minua? minäkin olen nuori nainen ja kokemusta on kyllä suhteesta nuoren muslimi miehen kanssa.toki itsepähän kokeilet kepillä jäätä, mä en ymmärrä mikä ihmeen taktiikka heikäläisillä on miehillä ei kai nyt kaikilla,mutta melko useilla.syyllistää toista ihmistä esim:naista jos ei joku asia mene miehen mielen mukaisesti.eikä parane myöskään unohtaa,että muslimi miehet ovat erillaisia kuin suomalais miehet ei millään pahalla,mutta turhanpäiväinen "leikkiminen" ja pelleily ei kannata sen verran tulisuutta ja tempperamenttia löytyy. etkä koskaan ole täysin "kunnon nainen" kun jos et ole muslimi.heidänmaalaiset naiset/muslimi ovat aina parempia.niin se vaan on.ikävää mutta totta
Olemme tunteneet toisemme viikkoa vaille 9 kuukautta
Hän opiskelee viimeistä vuottaan lukiossa ja hän aikoo mennä ensi vuonna yliopistoon, mutta hän ei tiedä mihin ammattiin aikoo
Niinpä. Se siis niistä soulmate-jutuista. Et todellakaan tunne ketään 9 kuukauden tuttavuuden perusteella. Varsinkin kun "suhde" on olemassa vain internetissä. Järki käteen nyt!
Ei kannata haaveillakaan jäävänsä koulupojan kotirouvaksi, ihan etnisyyteen ja uskontoon katsomatta.
Olet kehittänyt mielikuvan hänestä joka joko vastaa tai ei vastaa todellisuutta. Mene nyt hyvä tyttö tapaamaan häntä niin sinun ei tarvitse pähkäillä noita juttuja, kun näet miten hän käyttäytyy todellisuudessa. Tietenkin hän on aina kohtelias, hymyilevä ja ja hyväkäytösinen kun on nettikamerassa. Jos oikeasti olet valmis ottamaan elämääsi ne rajoittavat tekijät joita musliminaisilla on - voit syyttää vain itseäsi jos päädyt häkkilinnuksi.
Älä hyvä tyttönen sitoudu mihinkään yhteiselämään ennen kunnon seurusteluaikaa OMILLA asunnoillanne. Kihlat,yhteisasunto ja kaiken huippuna lapsi ja olet jo mennyttä. Nyt et sitä vielä ymmärrä. Eli PITKÄÄÄ seurusteluaika. N.2 vuotta.
Älä tee päätöksiä liian kevein perustein. Minusta teidän tulisi ensin asua yhdessä, siinä näkee miten toisen kanssa tullaan toimeen. Huom. muslimikulttuurissa suhde muuttuu, kun mennään kihloihin, kun mennään naimisiin ja kun saadaan lapsi. Käyppä lukemassa turkkilaisten ex vainmot ja nykyiset. Sielä oli aika hyvä jutustelu kulttuurieroista...
Lainatakseni sieltä poimittua asukaa yhdessä, riidelkää, tutustukaa ja tapaa vanhemmat, sitten tiedät jo paljon toisesta....
no kun ei saa olla miesystäviä jos on muslimi poikaystävä tai mies(eivät saisi oikeesti edes seurustella) vaan naimisiin kipin kapin..perheen kunnia säilyy ja et ole sitten huono nainen jne..
Minkä ihmeen takia muslimien kanssa pitää ruveta leikkimään ,kun maailmalta löytyy fiksu nuoria miehiä .
Tässä sen jälleen kerran näkee. Suomalaiset naiset ovat idiootteja.
Ei, kyllä tässä nyt näkee lähinnä sen, että aloittaja on nuori, kokematon ja erittäin naivi. Jos haluaa olla ilkeä, voi häntä sanoa idiootiksikin, mutta kukapa meistä ei saman ikäisenä olisi ollut monella tavalla idiootti. Itse olen viisastunut vanhetessani, enkä ole enää kuin 36 tavalla idiootti. Kyllä tämä aloittajakin varmaan viisastuu. Ainakin vaikuttaa siltä, että hänellä on edessään kova koulu.
"Saisinko itse päättää menemisistäni ja tulemisistani sanomalla hänelle asiasta ilmoitusluontoisesti ilman, että kysyisin lupaa häneltä? Saisinko valita itse haluanko kääntyä muslimiksi vai olla kristitty?"
Totta kai saisit. Sinulla on Suomen kansalaisena tietyt ihmisoikeudet, joita ei voi kukaan sinulta poistaa. Vaikka mies sitä yrittäisi, ei sinun tarvitse suostua mihinkään joka ei itsellesi sovi. Jos mies yrittää pakottaa, ota yhteys poliisiin. Älä ole niin heikko, että tekisit asioita vain koska ulkomaalainen mies jotain käskee.
Saat tietysti valita itse uskontosi. Ei kukaan voi toisen ihmisen uskontoa päättää. Miksi ihmeessä kääntyisit muslimiksi, jos et oikeasti usko islamin opetuksiin ja heidän Allahiinsa? Sehän olisi pelkkää näyttelyä.
jaa että tyttösen pyydetään ottaa yhteys poliisin jos poika vaatii jotain tai latelee ehtoja öö..tietsikan kautta? eivät edes ole tavannut ja nytkö tämä poika on se tuhma ja tää tyttö viaton? johan ne poliisitkin nauraa räkäset naurut kun joku teini menee kertoon et tuhma muslimi poika pyytää mua luopumaan lemmikeistä ja pukeutumaan soveliaasti.haloo!!! hyvähän se on miehiä yleensäkin syyttää mutta entäs naisten järki sitten.tätä tyttöstä on monikin ihminen yrittänyt täälläkin palstalla neuvoa ja kertoa omakohtaisia kokemuksia jos ei siitä viisastu ja ota varteen hyviä neuvoja niin omaa syytään ihan täysin mitä tulee tapahtumaan heidän elämässään liitossaan.kuka hänet pakottaa seurustelemaan tai naimisiin muslimin kanssa? niin ei kukaan ihan itse sen päättää kaiketi on täysi järkinen ihminen kyseessä eikä tarha tai koulu ikäinen lapsi joka ei ymmärrä mitään.tyhmä ei ole se joka vaatii vaan se joka suostuu kaikeen tyhmään.lopettakaas jo tuo ainainen miesten solvaaminen ja ottakaahan naiset ja tytöt opiksi jo näitä esimerkkejä on varmasti tarpeeksi monta jokaiselle,jotta voisi ottaa opiksi.ja olen muuten nainen jos joku teistä naispuolisista kommentoi minua kateelliseksi suomalaiseksi mieheksi tapana kun tämä tämmöinen tällä palstalla on jos joku sanoo ihan asiallisestikin jostakin asiasta.heti ollaan kateellisia miehiä) minua vain tympii ihan naisena tämä tälläinen,että naiset ovat aina syyttömiä ja niin vietävissä että eivät raukat raasut ymmärrä ennen kuin kokevat kantapään kautta ja pyh!! ette kai te naisetkaan ole vähäälyisiä ja alaikäisiä? vaan aikuisia ihmisiä joten käyttäkää järkeänne!
Aivan oikein! Jokainen on ihan itse vastuussa omasta elämästään. Jos elämänsä haluaa ehdoin tahdoin pilata, niin ketään muuta ei siitä voi syyttää. Kaikki pakottamisen alaisena tehty tietenkin on eri asia. Useinhan käy niin, että ihminen typeryyttään hankkiutuu tilanteeseen, jossa ei sitten haluakaan olla, mutta josta ei enää pääsekään irti. Vikaa on siis yleensä niin sysissä kuin sepissä.
Minä kyllä sinuna odottaisin vielä muutaman vuoden, ennen kuin edes ajattelisin avioliittoa. Useimmat tunisialaiset eivät käsittääkseni ole kovin tiukkapipoisia uskonnon suhteen, mutta käyttäisin silti vakavaa harkintaa ennen mitään suurempia päätöksiä. Oletko esim. ajatellut asuvasi täällä hänen kanssaan vai siellä Tunisiassa? Ja millä eläisitte? Jos asuisitte täällä, miehesi täytyisi ensin opetella kieli ja ammatti, että hänellä on mahdollisuus saada töitä. Ja töiden saanti on kiven alla, ihan suomalaisille itselleenkin. Voisi mennä vuosia, ennen kuin hän saisi töitä. Jos asuisitte Tunisiassa, ota huomioon, ettei esim. asuntojen taso välttämättä ole sama kuin täällä. Ja olisit täysin riippuvainen miehestäsi. Kaikki hyvin niin kauan kuin kaikki hyvin, mutta entä jos asiat menevätkin myttyyn..?
Sinulla on täysi vapaus päättää, käännytkö muslimiksi vai et, mutta mieti ensin, uskotko Jumalaan? Mies eikä kukaan muukaan saa vaikuttaa siihen käännytkö vai pysytkö omassa uskonnossasi!! Et voi kääntyä kenenkään vuoksi!! Sen asian täytyy lähteä sinusta itsestäsi.
Arabikulttuurissa perhe on supertärkeä ja äiti kaikkein tärkein. Siksi hän on perheelleen jo sinusta kertonut. Lapset kasvatetaan kunnioittamaan vanhempiaan ja olemaan kohteliaita.
Perinteisesti muslimimies on perheenpää. Eli kyllä sinun tulisi ilmoittaa tulemisesi ja menemisesi hänelle. Hän itse saattaa tulla ja mennä miten haluaa. Avioliitto hänen kanssaan saattaisi rajoittaa paljonkin sinun elämääsi, riippuen siitä, kuinka paljon sinä esim. käyt ravintoloissa ja pubeissa jne. , millainen luonne miehelläsi on ja siitä, kuinka paljosta sinä itse olet valmis luopumaan. Jos on kovin määräävä, ja sinä puolestasi tottunut täyteen vapauteen, niin sinä kyllä tulet ahdistumaan liitossasi.
Musliminaisen tulee vähintäänkin pukeutua peittävästi. Ei siis todellakaan mitään minimekkoja ja avonaisia kaula-aukkoja. Huivipakkoa ei ole, sen valinnan sinä tekisit itse.. sitten kun ymmärrät, mistä siinä on todella kyse. Burkhaa tai niqaabia (kasvohuntua) tuskin tarvitsisi käyttää Tunisiassakaan, tuntemani naiset käyttävät vain huivia hiustensa peittona.
Tiedän tunisialaisia, jotka ovat aviossa suomalaisen kanssa, ihan onnellisia, tavallisia liittoja ovat! Näissä liitoissa suomalainen ei ole kääntynyt, mutta tunisialainen on vähemmän tai ei ollenkaan uskontoaan harjoittava. Minulla on myös ruotsalainen ystävätär, muslimi itsekin (minä myös olen ja naimisissa muslimin kanssa), hän on naimisissa tunisialaisen kanssa jo vuosikaudet, ei heillä mitään sen kummallisempia ongelmia ole, ei mitään, mitä ei nyt tavallisessakaan suhteessa tulisi eteen.
Minä itse käännyin aikanani ihan "itsekseen" ja myöhemmin löysin sitten aviomiehen. Liittomme on onnellinen, molemmat olemme harjoittavia, keskitietä kulkevia muslimeja. Uskoa voi siis ihan rauhallisestikin! :) Mieheni ei tosin ole tunisialainen, mutta hyvä mies hän on. Ei hän minua määräile, paitsi joskus leikillään, mutta kuittaa kuitenkin sitten asian lopuksi "jees boss". Asumme täällä Suomessa ja hän on oppinut suomen kielen ja hänellä on yritys. Itsekin käyn töissä.
Sanon vielä uudestaan, että MIETI vielä ja tarkoin! Sinä olet kovin nuori ja mielesi voi muuttua moneen, moneen kertaan. Muslimiksi kääntyminenkään ei ole mikään pikkujuttu, se on elämänmittainen päätös ja kuten sanoin, kukaan ei saa sinua siihen painostaa! Muista se, vaikka kuinka joku muuta väittäisi!
Kaikkea hyvää! :)
FT onks sun mies intian muslimi?