Minun tai meidän tarina...

Mun ex-mies oli juuri tuollainen kuin sinä - hyvä mies, joka teki kaikkensa perheemme eteen.
Mutta se ei vaan riittänyt.... rakkaus loppui... minun puoleltani.... Rakkautta ei voi pakottaa.
Olen kovin pahoillani.

Sulla on tosi inhottava tilanne, olen pahoillani. Ensimmäisenä tulee mieleen, että vaimollasi on joku kriisi menossa. Hän on ollut tosi nuori suhteen alkaessa ja jo nyt kolmikymppisenä on naimisissa, omakotitalo ja lapset. Ehkä hänelle on tullut pelko ja ahdistus siitä, että tässäkö tämä elämä nyt sitten oli. Siis jonkinlainen ikäkriisi, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä sun kanssa. Älä nyt vaan tee mitään äkkinäisiä päätöksiä. Ehkä te voisitte yhdessä hakea keskusteluapua joltain ulkopuoliselta taholta. Teillä on kolme lastakin, niin mun mielestä olette molemmat heille velkaa sen, että yritätte selvittää ja korjata asioita.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta.

Ymmärrän täysin että joku kriisi on meneillään...
Varmasti pitäisi puhua jonkun ulkopuolisen kanssa mutta vaikea sanoa haluaako vaimo. Ei halua puhua minullekkaan.
Luulin aidosti rttä tästä vaiheesta päästiin jo yli.
Olen itse kokenut jo liikaakin
Alkoholismia kotonani, menetin kihlattuni 16v aineisiin ja samalla syntymättömän lapseni.
Jotenkin niistä selvinnyt ja yksi sanoinnoistani on että. Antaa tulla sitä paskaa vaan. Kukka sieltä lopulta kasvaa!
Olen sanani mittainen miehinen mies joka seisoo sanojensa ja tekojensa takana!
Kosiessani jo lupasin että rikkautta en voi luvata mutta rakkauteni ikuisesti!
En juo (liikaa siis, leppoisempi vain pienes) lyö, petä...
Ystäväni on suurimmaksi osaksi naisia, mahdollisuutta vilunkiin olisi kyllä ollut mutta en moista harrasta.
Aina on puhuttu kaikesta jopa mausteeksi kolmansista pyöristä seksiinkin...
Mutta nyt toinen on lukossa.
Tekisi mieli tehdä moniakin asioita mutta kun pitäs se mielensä malttaa...
Sydän on vaan rikki...
Lasten takia niin niin... Tiedän kyllä...
Mutta kun vaan sattuu...

Tässäkään kirjoituksessa mitään järkeä ole.

Oot hyvä isä ja mies - jos et löydä onnee nykyiestä parisuhteesta, löydät sitä muualta, koska sulla on arvot kohdallaan. Musta on naisena kiva kuulla että sä oot tehnyt noin paljon suhteen eteen, ja todella ymmärrän, ettei toi tunnu kauheen palkitsevalta.

Sano toi sama vaimolles. Ja sitten anna hetki olla omissa oloissaan - ehkä huomaa, kuinka tärkeä ja iso asia olet hänelle.

Voimia, oot kokenut kovia mutta oot siitä huolimatta elänyt elämääs hyvin. Kaikki menee vielä hyvin.

Naisiin ei voi luottaa. Heitä akka pihalle ja vietä yksinäien joulu nii kuin minä.

Itse tässä erosin 3 vuotta kestäneestä suhteesta eilen naiseen jota todellakin rakastin.Ei sama tilanne kuin sinulla,mutta olen mielestäni tehnyt suhteen ja hänen eteen enenmän kuin kaiken mitä voin.Sitten kaikki kaatuu ihan yhtäkkiä johonkin typerään väärinkäsitykseen ja se sai minut epäilemään että onko hän rakastanut minua enää vähään aikaan.Harmittaahan tämä mutta pakko mennä eteenpäin.Aika turhaa pyydellä jatkamaan suhdetta kun jotenkin tietää ettei toinen enää rakasta.Voimia sinulle ja ajan kanssa helpottaa.

Kun suhde loppuu, ei siinä aina ole yhtä syytä eikä siihen liity ulkopuolista dramatiikkaa. Itse olen tilanteessa, että en tiedä mitä tehdä. Jäänkö nykyiseen vai haluanko jatkaa eteenpäin ilman miestäni. Mieheni on yksi maailman kultaisimmista ihmisistä, mutta moneen vuoteen hän ei ole sytyttänyt minua. Ei meillä ole riitoja, mutta kaipaan elämääni hieman enemmän tunnetta ja läheisyyttä. Olemme keskustelleet asiasta, mutta suhteemme on enemmän ystävyyttä kuin muuta. Jollei meillä olisi lapsia, olisin lähtenyt jo tästä. Lasteni takia olen yrittänyt jaksaa, mutta tiedän, että pian on ratkaisun aika.

Se ol sit siinä...
Muijja otti vuokra kämpän ja muutti tänään lasten kanssa...
Ihmeellistä miten 12 vuotta voi valahtaa sormien välistä näin...
Jotenkin epäilen rakastikokaan ees koskaan???
Varmaan kai...
Vaikee vaan uskoo todeksi, puoli tyhjää asuntoo.
Höpöttää pariterapiasta...
Vitut sanon minä! Ne olis pitäny tehdä ennen tätä!!!!
Aina puhuttiin kaikesta!
En pystynyt kattoon kun kamoja kannettiin niin menin kaupungille siksi aikaa.
Tulin parituntii sitten puoli tyhjään ja sekaseen minun kotiin.
Istuin lattialle ja itkin...
Ei tätä koskaan korjattua saa. Lapsia vaan käy sääliks! Keskimmäinen tajus ja itki että ei halua lähteä... Muut piti vaan uutena seikkailuna...
Tajuavat kai sit myöhemmin...
Muija sai viedä kaiken irtaimen minkä sinne vuokra kämppäänsä saa ängetty ja auton... Minä piän talon ja velat...
Onneks velkojat ymmärsi tilanteen...
Nyt rempasen kännit ja meen saunaan!
Oikeen vitun hyvää uutta vuotta kaikille!

Oi ei, tarinasi kosketti. =( Itelläkin riutunu sydän, tosin vähä erilaisest tarinast. Paljo voimahalei. Ite yritän jaxaa vielä uskoa että aika parantaa. No ainaki jossai vaihees..

Kyllä varmaan potuttaa ja vit..taa...:( Kuitenkin-kuitenkin ajan oloon-on asioilla tapana järjestyä! Sinä selviät ja kunhan saatte exän kanssa tapaamis-huoltajuusasiat selvitettyä..Voit vielä löytää elämäsi Naisen-joka vie jalat alta---Siinä on exän turha enää nikotella.(kaiketi sossun kanssa olette noita asioita hoitanu)

Kaikki sympatiat mitä vain mahdollist näin netin välityksellä edes laittaa pistän sulle, vaikka ei varmana tällä hetkellä tunnu siltä niin koita uskoa et elämässä tulee viel jotain parempaa vastaan, ja sulla on kuitenkin mahtavia lapsia jonka takia jaksettava ja joita katsoessa tiedät myös tehnees elämässä paljon hyvää ja saanut hienoja asioita aikaan.

Sunkaltaiset miehet on aika harvassa, ja kirjoittamas perusteella just siksi harmittaa puolestas, itse olisin aikanaan antanut mitä vain että ex mies olisi nähnyt asioita edes puoliksi samalla tavalla kuin sinä, meillä kävi niin että mies aikanaan petti mua, syyksi ilmoitti ettei saanut multa enää niin paljon läheisyyttä mitä tahtoi, eli olin kotiäitinä ja mies kävi töissä, en kyennyt antamaan anteeks vaikka koitettiin jatkaa ja pitkien keskustelujen jälkeen päädyttiin eroon.
Muksu oli niinä aikoina 1,5 vuotias.

Meillä se vaan meni niin että mies näytti kaikkein vittumaisimmat puolet itsestään mitä ikinä voi. Ihminen ketä olin pitänyt täydellisenä minulle, paljastuikin henkiseltä tasoltaan 14- vuotiaaksi.
Erossa mies muutti pois yhteisestä kämpästä ja vei kaiken minkä irti sai.
Lähdin rakentamaan uutta elämää yhdessä 1,5 vuotiaan muksun kanssa ja voin kans kertoa että ei fiilis ollut huipussaan istuessa tyhjäs kodissa ja miettien et miten helvetissä pärjää.

Mutta niin sitä on vaan pärjätty.
Exänkin kanssa ollaan hyvissä väleissä, muksua tahtoo onneksi nähdä mahdollisimman paljon ja hoitaa yhteishuoltajuuden ja isän roolin enemmän kun mallikkaasti.

Meit on moneen junaan. Voimia sulle, itelleni on tehnyt hyvää kun on saanut olla yksin, ilman parisuhdetta. Alkuun se tuntui mahdottomuudelta mutta olen sitä kautta oppinu tuntemaan itteni ja voimavarat uudella tavalla ja eron aikana myös näki ketkä on todellisia ystäviä ja ketkä lähtee kun on vaikeuksia.

Sinulla on tilanne josta ei voi olla kateellinen, särkynyt sydän on työläs taakka.
Ei s aina tarkoita rakkauden loppumista jos näin tule, jos on hyvin nuori kun alkaa suhteen niin kai jotain on jäänyt kokemata, hänellä.
Rakkautta ei voi silti pakottaa se on tai ei ole, ja kommentit kuin yksi aikaisemmin yleisti, että naisiin ei voi luottaa, ovat pahinta mitä lukee, sillä niinhän se on miestenkin kanssa jos yhtä äkkiä huomaa että jotain on vielä kokemata niin jätetään nainen ja lapset. Elämä on joskus epäoikeuden mukaisata ja voi miten toivoisin että saisit asiasi kuntoon.

Itselläni lophti rakkaus mieheeni kun hänellä oli pieni sivuhyppy, mutta jatkamme silti yhdessä oloa, mutta minä en tule koskaan unohtamaan tätä asiaa, siitä on jo monta vuotta , me olemme kuten ennenkin yhdessä ja ulkopuoliset varmaan luulevat että me ollaan hyvinkin onnellisia vaan totuus on toinen. Olmme tietysti jollainlailla tasapainossa vaan se vanha rakkauden tunne ei näytä tulevan takaisin. Joten meillä ihmisillä on erinlaisia kokemuksia rakkaudesta ja ikävä kyllä monella on sydän särkynyt.yritä jaksaa ja ajatella eteenpäin, jonain kauniina päivänä huomaat että kipu hellittää.

Eipä tässä muuta voi kuin käytännön asioita vaan hoitaa...
Perheneuvontaan ja pariterapiaankin aika varattiin jo ennen joulua.
Jälkimmäinen on minun puolesta ainakin turhaa.
Kaiken tämän olisin ymmärtänyt jos toinen olisi saanut suunsa auki että nyt tuntuu vaikealta. En voi puhua kanssasi. Olisi tai oltaisiin menty keskustelemaan yhdessä silloin.
Lähdetty etsimään toisen kadottamaa rakkauden liekkiä...
Mutta ei näin!!!
Hiljaa, sitten suurin piirtein ilmoitus että haluaa kokelilla yksin...
Sossuun hakemaan takuu vuokrat, asunto ja lähtö...
yhteis huoltajuus tulee. Pyritään että viikko siellä ja täällä. Vaimon kämppä tuossa parin kilometrin päässä...
Ei silla lailla riitaa... Käytännön asioita hoidellaan...
Pitää nyt ensi viikolla hommailla kaikki pesukoneesta - kahvin keittimeen...
Tyhjä vaan tälläänen 160 neliöinen kämppä...
Ei kai tääsä muutakun loppu lainit!
Kiitos kaikille jotka jaksoi lukea!
Jos joskus näätte harteikkaan, siilitukkaisen, parrakkaan miehen.
Jonka kasvoihin elämä on jättänyt uurteensa. Silmissä näkyy surua ja uhmaa maailmaa kohtaan...
Menkää juttelemaan...
Katson sinua suoraan silmiin en tuomiten, neuvoen vaan ymmärtäen.
Hymyillessä kasvoillani on syvät hymykuopat molemmin puolen ja silmäni syttyvät elämän iloon niihin pienii asioihin!
Koska minussa jos kenessäkään se ensi vaikutelma menee pieleen!

Moro...

_FlamingHeart_
11.1.2012 16:50
0
Sulje
Heippa kaikille

Mulla kävi näin:

Tutustuin yhteen ihanaan mieheen joskus(en nyt kyllä muista,että koska).

Tapasimme kasvotusten joskus joulu-tammikuussa 2007-2008.

Aloimme seurustelemaan 22.02.2008.

Menimme kihloihin 29.02.2008,koska kummastakin tuntui siltä,että olisimme se oikea toisillemme.

Yhteen muutimme 18.03.2008.

Suunnittelimme häitä,joita olisi ollut tarkoitus viettää nyt 29.02.2012.

Kerkesimme olle parisuhteessa 1v7kk,kihloissa 1v7kk & asua avoliitossa 1v6kk,kunnes erosimme.

Eron syy oli mieheni mukaan se,etten luottanut häneen.

Hänellä oli oikeasti toinen nainen.

Ollut koko meidän suhteen aikana.

Mutta kun tämä nainen oli varattu lapsensa isälle,niin tämä äijä alkoi sitten kanssani.

Tämä nainen erosi lapsensa isästä joskus heinä-elokuun vaihteessa 2009.

Me erosimme sitten syyskuun alussa 2009.

Miten sain selville tämän kaiken,niin miehelleni oli tullut tekstiviesti(olin saanut luvan tutkailla puhelinta,koska olin ostamassa samanlaista puhelinta,niin sain tutustuu puhelimeen,jotta osaisin käyttää sitä).

Viestissä luki,että olen sama tyyppi.

Kysyin mieheltäni,että kuka viestin lähettäjä oli?

Mieheni vastasi,että ei tiedä.

Sanoin että voisin soittaa & kysyä,että onko viesti tullut vahingossa väärään numeroon,johon mieheni vastasi,että ei tarvitse koska häntä ei kiinnostanut.

No soitin jokatapauksessa.

Puhelimeen vastasi nainen & selitin tälle naiselle asian.

Nainen kertoi että he ovat olleet jossain chatissä mieheni kanssa & näin ollen alkaneet tutustumaan toisiinsa.

Aikamme juteltua menin miehelleni kertomaan asiasta & mieheni vain tokaisi,että ei hän ole ollut missään chatissä(olin ostanut omiin nimiin miehelleni kannettavan tietokoneen).

No soitin toiseen kertaan tälle naiselle & kerroin mitä mieheni oli sanonut.

Nainen vaan toisti & sanoi,että ovat olleet chatissä.

Sen puhelun jälkeen kun menin taas samaan huoneeseen,jossa mieheni oli,niin mieheni ilmoitti,että suhteemme on loppu.

Muutin mieheni kanssa Oulusta Nurmijärvelle asumaan huhtikuussa 2009.

Ei auttanut kuin soittaa omille vanhemmilleni & kertoa tilanteeni,jonka johdosta he joutuivat Oulusta asti tulemaan hakemaan minua,kun ei ollut muuta muutto apua.

Miesystävälläni oli uuden naisen kanssa kotisivut,joihin kävin miehelleni kirjoittamassa vähän palautetta tilanteesta.

Kirjoitin tälle naiselle yksityisviestin & hän otti minuun sitten yhteyttä.

Juttelimme messengerissä vähän aikaa,kunnes hän sitten soitti minulle & kertoi kaiken puhelimessa(siis oikean eron syyn yms..).

He menivät kihloihin lokakuussa 2009.

Maistraatissa heidät vihittiin joulukuussa 2009.

Kirkkohäät he viettivät heinäkuussa 2010.

Heidät vihittiin kirkossa joulukuussa 2010.

Heille syntyi 2011 vuoden kesällä vauva.

Että tällanen tarina.

Itselläni meni 1-vuotta aikaa,ennen kuin sain sydämeni puoliksi korjattua.

ASIALLISIA KOMMENTTEJA/KYSYMYKSIÄ SAA ESITTÄÄ,JOS JOKU HALUAA

Rakkaus on tahdon asia..

No moi kaikki!
En ole tätä palstaa käynyt kurkkimassa pitkään aikaan olen käsitellyt asioita...
_FlamingHeart_ Tarinasi saa minut suorastaan sanattomaksi!
Harvoja hetkiä kun en heti sano jotain siis...
Koeta jaksella!
Mitähän minä nyt sitten...
Lapset nukkuu tuolla huoneessaan.
Ex emäntä lähti hyppyylle ja toi tenavat mulle.
Mukavaahan se on! Ollaan tehty pienois malleja ja 4 kimppa kasas kattottiin putous... Kyllä mä rakastan noita kolleja!
Itsellä tunne vahvistunut että yhteen ei enää mennä.
En oikeen voi katsoa exxää silmiin viha kuohahtaa muuten...
Arjen saanu jotenkin rullaamaan. Sai pesukoneet, kaffin keittimet gigantin alesta... Ihan kohtuu vaivattomasti.
Exän luona käyny astianpesukoneen laittamassa... Eli edelleenkään jaksa tapella.
Hellyyden, läheisyyden ja seksin kaipuu on pirunmoinen...
Kai se tästä... En noita yhden illan juttuja oikeen ole koskaan harrastanut joten kai se fb kaveri pitäs löytää...

Aattelin taas rustailla tänne ennenkuin lähden ulos tuonne kauniiseen kevät päivää...
Alkaa tässä itse pärjäilemään jo jotenkin.
Lapset käy aikasta tiuhaan, vaikeinta on kun ne lähtee... Tuntee kuin jotain revittäisiin irti sisältä.
Pari terapiassa käyty muutaman kerran. Voin suositella lämpimästi! Jos menette sinne ajoissa!!!!
Meille se oli liian myöhäistä...
Exä sitten... Niin niin... Syytähän ei ollut? Joo o...
Seurustelee toisen eroavan kanssa... Sittenhän ansaitsevat toisensa.
Mitäpä sen tekemiset minulle enää kuuluu.
Mutta, mutta ne lapset...
Pitäisi keskustella muutamasta asiasta exän kanssa... Se nyt varmasti vetää herne / maissi paprika pussin nenuunsa kun kommentoin lasten asioita siellä mutta lapset on oltava etusijalla...
On muuten jännä miten ihmiset / tuttava pariskunnat suhtautuvat eroaviin...
Suurin osa ei pidä mitään yhteyttä minuun. Luulevat kai että pitää valita puoli... Voi hohhoijaa...
Jututhan kylillä lentää...
Mulle kerrotaan exän kulkemisia, ketä sillä käy, yö vieraita....
Minusta taas puhutaan että olen pettänyt koko ajan...
Jos teidän joku tuttava pariskunta on kriisissä / eroamassa?
Kuunnelkaa heitä! Älkää neuvoko että tee näin... Joo jätä se... EI, EIII...
Ne ihmiset tarvitsevat kuuntelijaa, ei neuvojaa...
Aina kannattaa muistaa että asiassa on kaksi kolikon puolta ja totuus on kun se kolikko on pystyssä ja pyörii niin lujaa että molemmat puolet näkyy yhtä aikaa...

Oli kiva lukea sinun tarinasi ja se mitä sinulle nyt kuuluu. Ihan vahingossa eroa käyvänä ihmisenä tulin ekaa kertaa näitä sivuja lukemaan. Kyllä pistää moni asia miettimään elämää ja sitä kuinka erilaisia ihmisiä meitä on. Sinä olet niin ääripäästä entiseni kanssa että ei voi kuin harmitella miksi kaltaisesi luonne ei minua kohdannut. Kiitos sinulle että jaoit tarinasi ainakin minulle =)

No heippa taas!
Olen iloinen jos joidenkin taakkaa olen onnistunut täällä omalla tarinallani keventämään.
Mites nyt sitten kuuluu...?
Pakko sanoa että vaihtelevasti. Olo on kuin monikulmaisella prismalla!
Toisaalta mukavaa, välillä sitten todellakaan ei! Viime viikonloppuna olin erään nais puolisen ystävän luona... Oli niin mahtavaa olla jonkun lähellä! Sitten kun tuli kotiin niin se yksinäisyys löi kui tuhat volttia!!! En ollut yhtään edes varautunut.
Exxä nyt ei taas ole junttinsa kanssa tai oikeastaan aivan sama minulle mitä tekee...
Lasten kansa on todellisia ongelmia! Koulu meni läskiksi! Kuraattorin puheilla oltu yms yms...
Tekevät äiteensä luona mitä lystäävät. Ei nukuta, siivota, haistattelevat ja varastavat.
Haluaisivat äiteensä huomiota... Mutta äiteellä huomio muualla.
Minun luona ei mitään ongelmia! Kaikki aivan kuin ennenkin. Tehdään "miesten juttuja" Puhutaan ehkä enemmän. Tuolla ne nukkuu. Huomenna pitäs hakea todistukset...
Pelkään taas kun ne sunnuntaina lähtee...

Mutta hei! Päätin nyt rekisteröityä tänne itse asiassa jo toista kertaa... Ottakaas yhteyttä jos haluatte!

Kiva lukea tekstiäsi, ajatuksia, tunteita. Olet hieno!
Jaksamisia.

Luin ekan kerran tän viestiketjun tänään ja täytyy sanoa, että paljosta olet jo selvinnyt, vaikka paljon on vielä edessä. Tärkeintä ehkä on, että saat olla lastesi kanssa, että niitä ei viety kokonaan pois... Oletko miettinyt, jos muksut olisi sun luona useammin, jos kerran kuri ei säily äidin luona? Haluan toivottaa sulle kaikesta huolimatta aurinkoista kesää lasten kanssa! :O) Ainut mitä osaan ehkä sanoa on se, että aika parantaa haavoja... Vaikka katkeruus ja potutus ja suunnaton viha ja raivo ei koskaan katoaisi, ne laantuu kyllä ajan kanssa...Tosin se voi viedä vuosia...:/ Kaikesta huolimatta tsemppiä!

Hei. Eksyin palstalle kun itselläni tällä hetkellä puoliksi särjetty sydän. Luottamuspulaa useiden asioiden ja tapahtumien summana.
Olisi mukava kuulla mitä sinulle kuuluu.. Ja millä nimellä sinulla on profiili?:)