Elikkäs aivan varmasti jokaiselle vanhemmalle tuttu tarina... Olen 27-vuotias nuorimies, aviomies ja yhden lapsen isä. Vaimon kanssa mennyt lapsen syntymään saakka aivan hyvin, mutta lapsi muutti koko yhteisen elämän... Kummallakin eri käsitykset lapsen hoidosta, enää ei edes puhuta rakentavasti, riidellään vain koko ajan.
Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja vaimo töissä. Hän kuitenkin laittaa elämäni vaikeaksi, koska ei minun anna hoitaa lastani omalla tavallani. Onko se oikein että vaimoni puuttuu koko ajan hoitotapaani?
Pitäisikö minun jättää vaimo ja alkaa elää lapsen kanssa kahdestaan? Onkohan vielä mahdollista puhua asiat halki ja jättää kaikki paha taakse?
Kertokaa hyvät ihmiset jos jotain olisi tehtävissä. En halua olla mikään ruikuttaja, toivoisin että ymmärtäisitte, mistä puhun.
Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja vaimo töissä. Hän kuitenkin laittaa elämäni vaikeaksi, koska ei minun anna hoitaa lastani omalla tavallani. Onko se oikein että vaimoni puuttuu koko ajan hoitotapaani?
Pitäisikö minun jättää vaimo ja alkaa elää lapsen kanssa kahdestaan? Onkohan vielä mahdollista puhua asiat halki ja jättää kaikki paha taakse?
Kertokaa hyvät ihmiset jos jotain olisi tehtävissä. En halua olla mikään ruikuttaja, toivoisin että ymmärtäisitte, mistä puhun.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sun pitää tehdä asialle jotain ja ehkä jättää vaimos ja mennä kattelemaan joku uus nainen jokka tulis sun kans toimeen... ja tietysti lapseski kans.
Surullista. Ei muuta voi sanoa. Siksi peukalo alaspäin
Sanot vaimollesi, että hoidat lasta omalla tavalla ja miksi et saisi hoitaa, jos siitä ei ole mitään haittaa lapselle? Keskustelkaa, keskustelkaa!!!!!!!!! Ei avioero ole ratkaisu!!!!!!!!! Menkää pariterapiaan, jos ette pysty keskenänne keskustelemaan.
"Onko se oikein että vaimoni puuttuu koko ajan hoitotapaani?"
Riippuu. Jos hoidat asiat ehdottomasti väärin, totta kai muutos pitää tehdä. Mutta muuten se, joka hoitaa, hoitaa tyylillään.
Ehkä voitte mennä neuvolaan tai muulle asiantuntijalle saamaan mielipide siitä, teetkö jotain vaarallisesti tai muuten väärin. Muussa tapauksessa on ehkä lapsen edun mukaista ottaa ero, jolloin voitte päättää kasvatustyylistä vuoroviikoin.
Pahinta lapselle on jos isä ja äiti kasvattavat eri tyylillä. Sopikaa siis yhdessä miten lasta hoidetaan ja kasvatetaan, ja siihen sopimukseen sovitetaan kummankin tavat. Jos ette pysty puhumaan keskenänne niin menkää perheneuvolaan. Tilanne voi ratketa hyvinkin kun tehdään selvät sopimukset.
No ei se homma mihinkään muutu vaikka ottaisit toisen naisen. Nuoret äidit on tuollaisia kaikkivoipaisia ja ylivastuullisia ikävä kyllä. Jossain kohtaa vaimosi itse väsyy tuohon itseriittoisuuteensa ja siitä alkaa ihan uudet riidat. Hän todennäköisesti tulee syyttämään sinua siitäkin. Eli oivallus tulee sinulle ja hänelle jotakuinkin 10 vuoden päästä kun eroatte katkerina. Nainen tajuaa ehkä että voisi hellittää ja antaa sitä vastuuta miehelle ja mies tajuaa että pelkästään hyvä pylly ja kainis naama naisella ei ehkä ole riittävä motiivi avioitumiseen.
Toisaalta jos nyt pystyt ottamaan hyvin määrätietoisen asenteen ja pistät tiukasti stopin vaimosi nalkuttamiselle niin voit vielä muuttaa elämänne suunnan. Tämä tarkoittaa sitä että et pelkää sitä riitelyä vaan haastat vaimosi. Et yritä myötäillä sen takia että riitaa ei tulisi vaan pysyt tiukasti omalla kannallasi vaikka kuinka emäntä alkaisi sätkyilemään. Sinun täytyy kuitenkin pysyä turvallisena ja vahvana eikä sortua vanhoihin tottutuihin kaavoihin miten ennen riitanne etenivät. Jos suutuit ja lähdit pois niin nyt seisot paikallasi etkä lähde mihinkään. Sanot että sinä haluat vastuusi ja otat sen kysymättä sopiiko se hänelle. Silloin kun vastuu on sinulla se on sinulla! Vaimosi pitää tajuta että se on oikeasti hänen parhaaksi kun hän lakkaa miettimästä. Vain muuttamalla nyt omaa tapaasi kommunikoida voit muuttaa vaimoasikin. Hän luulee ikävä kyllä olevansa korvaamaton. Sano vielä että sinun olisi pärjättävä lapsen kanssa silloinkin jos vaimollesi tapahtuisi jotakin ja siksi on lapselle hyväksi ettää oppii sinun tapasi siinä missä ne äidinkin tavat. Tehkää kuitenkin jonkinlaiset yhteiset rajat kasvatukseen missä pidätte yhtä. Ihan sama muuten miten päin sinä lapsesi vaipat vaihdat. Sinulta lapsii oppii jotakin ja äidiltä jotakin ja kun ne poikkeavat toisistaan hän oppii enemmän erilaisia juttuja.
Lisään vielä että vaimosi tarvitsee nyt vahvan turvallisuuden tunteen ja kyseenalaistamalla sinun tapojasi ja arvostelemalla sinua hän testaa sinua. Tyhmää mutta niin totta. Jos sinä itse olet itsevarma ja pysyt omien sanojesi takana hän pikkuhiljaa alkaa tajuamaan sen että siinä on mies joka ei jätä ja pärjää vaikka mitä tapahtuisi. Hän on myös itse epävarma omista tavoistaan ja siksi ei luota sinuunkaan. Hän alitajuisesti kaipaa sitä että sinä perheen päänä lopetat hänen yrityksensä pallottaa sinua. Vahvasi ja lempeästi pistät stopin. Sinä et saa kyseenalaistaa omaa paikkaasi pyörii siinä vauhko vaimo ja pieni lapsi tai ei pyöri. Ikävä kyllä vaimo itse ei tajua omaa käyttäytymistään ja mistä se johtuu mutta jos sinä tajuat niin se riittää. Vaimosi ei halua missään nimessä sitä tunnetta että sinä olisit hänestä jotenkin riipuvainen ja siksi hänen vouhotukset eivät saa millään tavoin vaikuttaa sinuun niin että tulisit epävarmaksi. Älä näytä sitä mutta näytä että välität vaikka oletkin omaa mieltäsi ja teet niinkuin sinä oikeaksi näet.
Puhut ehdottomasti asiaa. Otan neuvoistasi kaiken irti, ja yritän toimia mahdollisimman oikein tässä tilanteessa. Laitoin jopa paperille "muistiin" joitakin asioita... Kiitos!!! Katsotaan, kuinka pitkälle neuvosi kantaa.
Tänään yritin, mutta sama lopputulos kuin ennenkin... Asia oli mielestäni mitätön, mutta vaimoni taas paasasi siitä, että kuinka väärin teen (eli kasvatan lasta), vaikka kuinka yritin sanoa, että on monta eri tapaa ja vaikka kuinka yritin seistä sanojeni takana... No, kai se vähän enemmän kärsivällisyyttäkin tämä juttu kaipaa? Yritetään uudelleen ja uudelleen, niin josko hän alkaisi uskoa puhetta.
Älä sorru kuitenkaan selittelemään liikoja miksi teet toisin. Sinä olet mies ja teet asioita eri tavoin kuin vaimosi. Juuri siksi te vedätte puoleenne toisianne. Kysy haluaako hän sinun olevan kuin nainen?
Höpö höpö !
Juuri kaltaisesi miehet päätyvät viisissäkymmenissä vuodattamaan, etteivät tajua, miksi akka otti ja lähti.
Ketään ei vedä puoleensa tuollainen miehisyys.
Vaikutat sovinistiselta.
Lapsenhoidon suhteen on ihan fiksuakin, että hoivatessaan käyttäytyy kuten nainen, empaattisesti ja nopeasti reagoiden, sitä myös lapsi kaipaa.
Se, että tekee asioita miehen lailla, on silkkaa itsetyytyväisyyttä, jolla ei suhde parane.
Höpö höpö vain itsellesi!!!
Olen osannut tähänkin asti pitää puoleni ja tulen jatkossakin näin toimimaan... Ja tuo "ketään ei vedä puoleensa tuollainen miehisyys", niin se on silkkaa hölynpölyä... Naiset arvostavat käsittääkseni miehiä, joilla on jonkin näköinen mielipide asiaan kuin asiaan. Se, että tekee asioita naisen lailla on silkkaa tossun alla olemista, jolla ei suhde parane.
Lisäys edelliseen...
On se toki niinkin, että pitää nainenkin ottaa huomioon ja kuunnella tarkasti, vaikkei aina kaikkea ymmärtäisikään. Ja ei tuo sovinistisuus kyllä tekoihini ainakaan sovi, puhetyyli voi olla toinen juttu...
Akat ottaa ja lähtee just sen takia että he tuntevat olevansa näkymättömiä nyhnerömiehensä kanssa joka on kuin nainen. Miehen tehtävä on olla mies joka saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi. Tämä ei onnistu ilman sitä erilaisuutta. Naiset kyllä yrittää muuttaa koko ajan miestään ajattelemaan ja tekemään asioita kuin naiset mutta loppujen lopuksi ei hyvä. Naiset itse ei tajua sitä mitä ne mieheltä haluaa. Mies voi olla empaattinen mutta sen ei pidä lähteä siitä kun nainen käskee niin olemaan. Naiset reagoivat nopeasti mikä on hyvä jos esim lapset sairastaa mutta onneksi tasapainon vuoksi mies ei reagoi. Silläkin on tarkoituksensa että toinen harkitsee ja toinen reagoi.
Melkoista tuubaa kirjoitat. Lapsenhoidon suhteen on fiksua, että toimii niinkuin luontevalta tuntuu. Usein isä toimii vähän eri tavoin äiti, ja silti kumpikin toimii oikein. Jos isä tai äiti alkaa vaatia toiselta, että tulisi toimia eri tavoin, on tuo vaativa osapuoli metsässä. Se ei ole itsetyytyväisyyttä, vaan järkevää, toimia kuin mies, jos on mies. Samoin on järkevää toimia kuin nainen, jos on nainen.
Jos olet pienen lapsen äiti, ja lapsen isä on edelleen mukana kuvioissa, niin muuta suhtautumistasi lapsen isään. Ellet sitten halua pian yh-äidiksi.
Kuule, ota yhteyttä ensin vaikka neuvolaan ja kysy sieltä neuvoo pienen lapsen isänä.
Tarvitsette vain keskusteluapua riitoihinne, keskenänne ette asioita selvitä, menee vain entistä riitaisammaksi.
Ulkopuolinen apuna keskustelussa avaa monesti asiat paremmin.
Tuo ohje että menisitte yhdessä neuvolaan on tosi hyvä.
Viimeinen asia jota lapsi tarvitsee on riitelevät vanhemmat! Te selvästi kumpikin rakastatte pienokaista ja kumpikin haluaa hänelle vain hyvää. Teidän aikuisina on osattava vaihtaa ajatuksia ilman riitelyä. Ellette osaa kahden kesken, hakekaa kolmas neutraali osapuoli avuksi!
On äärettomän typerää pitää epäsopua yllä, varsinkaan nyt kun te olette saaneet tuon kalliin aarteen: ikioman lapsen.
Tämä on elämänne kauneinta ja parasta aikaa. Te voitte muovata lapsesta aivan mitä haluatte:
Pitämällä riitaa ja epäsopua yllä = arka, pelokas ja epävarma lapsi
Sopuisa ja rakastava koti = tasapainoinen, helposti innostuva ja oppiva lapsi.
Teidän on nyt valittava kumpaa haluatte.
Koronmaksu tulee vuosien päästä. Miten nyt toimitte, se on joko tuskallista tai onnellista myohemmin.
Keskustelkaa !
Puhukaa, onko teillä menossa oikeassaolemisen pakkoriitelyt ja onko lapsen hoito todellakin asia, josta oikeasti on kysymys.
Vaikuttaisi , että teillä eletään aikaa, jolloin huuma häviää lastenhoidon ja arjen pyöritykseen.
Sen sijaan, että kärjistyksillä ja oikeassaolemisella etsii omalle toiminnalleen oikeutusta, olisi syytä etsiä vastausta itsestään: miksi tämä asia on minulle näin tärkeä,mitä asioita se minussa herättää, millaisia tunteita, mistä taistelen ja ennen kaikkea- onko taisto sen arvoista, vai olisiko mieluummin fiksumpaa keskittyä onnellisuuteen oikeassaolemisen sijasta ?
Kohdista ajatuksesi ensin itseesi ja omiin tunteisiisi ja tarpeisiisi, ja mieti reilusti todellisia vaikuttimiasi.
Jos kyseessä on puhtaasti meille niin inhimillinen oikeassaolemisen tarve, on tarpeen jättää moinen taakse.
Rakkaus on ensisijaisesti omien tarpeitten sivuuntyöntämistä ja toisen tarpeen tyydyttämistä.
Kun suhde toimii, myös sinä tulet saamaan tyydytyksen.
Tähän vaaditaan noita edellä mainitsemiani toimia.
Mikään ei tule valmiiksi yhdessä yössä.
Lapsi on siinä teidän kahden välissä, se ei ole hyväksi, lapsen lisäksi myös te kaksi alatte tuntea olonne huonoksi.
Ainoa , jonka käytökseen voit oikeasti vaikuttaa, olet sinä itse.
Otapa siis oma ajatusmaailmasi nyt ensin tarkastelun alle, ja pohdi ,mitkä ovat todelliset vaikuttimesi.
En usko, että lasta voi hoitaa niin väärin, että siihen tulee puuttua, ellet nyt sitten hakkaa tai laiminlyö lastasi.
Mutta naisen ja äidin turvallisuudentarve on korostunut, ja nainen käyttäytyy lastaan kohtaan yleensä kuin naarasleijona. Se on luonnon varmistus, että lapsen tarpeet täyttyvät.
Luo siis kiistojen ja ristiriitojen sijaan omalla käytökselläsi riidaton ja turvallinen, yhteisiä arvoja tukeva ilmapiiri, niin asiat luonnistuvat.
Eroon ei missään nimessä ole tarvetta, vain uudenlaisiin ajatuksiin ja parempaan ajatustenvaihtoon.
Ilmoitapa vaimollesi, että mikäli sinusta riippuu, teet kaikkesi, että suhteenne kestää ja että lapsenne voi hyvin, ja että hän voi olla turvallisella mielellä.
katso mikä on vaikutus, ja palaa asiaan sen jälkeen.
Kun vaimo on kerran asiansa sanonut, miten päin tuttipullon pitää olla missäkin tilanteessa jne. niin todellakin jätä kaikki tiedeyhteisöissä oppimasi argumentointitaito vaikka kuinka korpeaisi. Laske ensin kymmenee. Sitten.
Ajattele, että lapsi kärsii eripurasta ja kinastelusta. Ajattele, että vaimosi alitajuisesti kokee syyllisyyttä jätettyään pienen lapsensa töiden takia, ja projisoi kaiken sinuun. Kehitä selektiivinen kuulo, jossa ikäänkuin olet kuunteleva kun vaimo purkaa pahaa oloaan sinuun, mutta annat puheen virrata vaimoa helpottavana tunteenpurkauksena ohi ja pois. Sillan ali virrannutta vettä, kuten eräs sanonta sanoi. Sinne meni, aiheuttamatta vahinkoa koska ymmärsit vaimon pahan olon ja annois sille tilaa purkautua. Vahinko tulee jos nouset vastarintaan.
Lempeän järkähtämätön asenne, ns. ahimsa, joka ei ole heikkoutta vaan vahvuutta, tekisi hyvää kauttasi koko pikku perheelkle.
Oletko mieluummin oikeassa vaiko onnellinen ?
Vastauksesi antaa vastauksen myös elämäntilanteellesi.
Naisen turhautuminen on muuten todellakin niin tosi kuin mikään voi olla.
Tunteet haaltuvat, ja kun nainen on herkempi osapuoli ( yleensä), aistii tunteitten muutoksen, puhumattakaan, että miltä koko lapsensaanti tuntuu ihan yksilönäkin.
Jos kumppanisi tuntee olonsa epävarmaksi äitinä, miten arvelet asioita muuttavasi parempaan suuntaan, kun kiistelette lapsen hoidosta...?!
Niinpä !
Jakakaa asioita, puhukaa, jos on pakko olla oikeassa, vaimosi olisi syytä alkaa katsella itselleen fiksumpaa kumppania elämänsä ajaksi.