8 vuotta sitten. Meni rikki että räks vaan.
Nyt on vaimo - jota kohtaan en tunne yhtään mitään. Tulipa semmonen vaan hommattua kun aattelin että se kuuluu asiaan, asettua aloilleen, perustaa perhe, auto, talo...
Mutta mikään ei tunnu miltään. Vaimo rakastaa. Minä en. Sanon kyllä rakastavani. Mutta kun ei tunnu missään. Seksikin on vaan rutiinia, ei intohimoa, ei niin yhtään mitään.
Jos vaimo lähtis tai pettäis, niin en varmaan osais reagoida sen enempää kuin jos se sanois lähtevänsä lenkille, tai viemään roskia.
Olisin vaan kuin en mitään.
Että sillä lailla. Kiitti vaan sille tytölle joka sydämeni rikkoi. En kyllä kaipaa enää häntäkään. En kaipaa enää yhtään ketään, tai mitään. Vanhenis ja kuolis pois.
Olo on niin saamarin tyhjä.
Nyt on vaimo - jota kohtaan en tunne yhtään mitään. Tulipa semmonen vaan hommattua kun aattelin että se kuuluu asiaan, asettua aloilleen, perustaa perhe, auto, talo...
Mutta mikään ei tunnu miltään. Vaimo rakastaa. Minä en. Sanon kyllä rakastavani. Mutta kun ei tunnu missään. Seksikin on vaan rutiinia, ei intohimoa, ei niin yhtään mitään.
Jos vaimo lähtis tai pettäis, niin en varmaan osais reagoida sen enempää kuin jos se sanois lähtevänsä lenkille, tai viemään roskia.
Olisin vaan kuin en mitään.
Että sillä lailla. Kiitti vaan sille tytölle joka sydämeni rikkoi. En kyllä kaipaa enää häntäkään. En kaipaa enää yhtään ketään, tai mitään. Vanhenis ja kuolis pois.
Olo on niin saamarin tyhjä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haluat elää kuolleessa suhteessa? Toki ymmärrän että tunteita ei juuri nyt ole mutta kai niitä on edes silloin ollut kun tapasit nykyisen vaimosi? Itse elin valheellisen avioliiton jossa myös minun mieheni ei ollut kuulemma koskaan rakastanut minua..ja arvaa sattuiko se!!! Mielestäni olisit vaimollesi sen verran velkaa että kertoisit niinkuin asiat ovat! Omalta kohdaltani näin jälkeenpäin ajateltuna olisin arvostanut kaikista eniten aitoa rehellisyyttä koska kyllä se sinun vaimosi kuitenkin jossain vaiheessa tajuaa todelliset tunteesi... Jatkoja sinulle ja voimia..
Mulla on niin karmeita kokemuksia miehistä, erityisesti ensimmäisestäni, että olen aikalailla vetäytynyt kuoreeni. Koen siis ymmärtäväni jotain tuosta sun kuvaamasta tyhjyyden tunteesta.
Luulen, että sulle on kuitenkin ollut hyvä, että et ole joutunut kokemaan enempää rikki repimistä. Mä olisin ainakin tyytyväinen, jos saisin edes olla yhden ja saman ihmisen kanssa ja levätä, vaikken niin ihmeesti tuntiskaan.
Uudet repaleiset suhteet eivät ainakaan mun haavoja paranna, mutta täysin ilman ihmisen läheisyyttäkään en ole kyennyt elämään.
Niin kornilta kuin tämä kuulostaakin: TOIVON löytäväni kaltaisesi miehen, joka vaan on suhteessa, eikä haikaile mitään.
Mulla pitempi liitto, kestänyt parikymmentä vuotta. Mulla sama juttu, että mun tunteet nollissa ja kaverilla tuntuu olevan jäljellä rakkautta....
Minäkin särjin sydämeni...tapasin vaan hurmaavan miehen, joka pisti sukat pyörimään jaloissa...aikaisemmin en tällaista ollut kokenut...sitten pyöritin aatoksissani haaveita, kunnes tajusin, etten voi tätä miestä saada "omakseni". Tässäpä sitten haavojani nuolen, enkä myöskään usko mihinkään.
Pysy kuitenkin sinä hengissä, se kannattaa.
kerro vaimolles totuus tunteistas häntä kohtaan niin tulee säpinää suhteeseen, sit huomaat tosiaan onko vaimo sulle tärkee jos hän jättää sut.olet sä jollain lailla vaimoon takertunut koska muuten lähtisit,jos ei kerran ole väliä nii eikö kannata etsiä sellaista ihmistä josta välität? olosi paranee varmasti,muuten heität elämäsi hukkaan.
petturi. Oletkohan lainkaan ajatellut vaimoasi? Tuskin, niin egoistiselta tuo toimintasi vaikuttaa. Säälin vaimoasi, että joutuu elämään suhteessa jossa ei saa henkistä yhteyttä. Toivottavsti itse en koskaa joudu tuolla lailla käyttäytyvän miehen uhriksi.
Haen tuollaista ratkaisua tälä hetkellä itsekkin. Olin 17 vuotta yhdessä hyvän kaverin kanssa. Mukava tyttö, jonka kanssa esimerkiksi seksi oli virkamiesmäistä ilman intohimoa alusta asti. Naimisiin mentiin, koska niin kuului tehdä. Sen jälkeen rakastuin tulisesti naiseen, josta en tunnetasolla pääse yllätyksekseni irti. Tiedän, etten todennäköisesti koskaan saa rakastamaani naista. Hän sensijaan on päässyt suhteeemme yli, tosin hänen viimeiset sanansa olivat: "...julkisivu pitää".
Kaiken kokemani jälkeen haen ennen kaikkea mukavaa naista jakamaan arjen murheita, en niinkään tulista rakkautta. Tässä tullaan kysymykseen, mitä on rakkaus. Tulee voida eritellä verbit: välittää, rakastaa ja olla rakastunut. Ne kaikki tarkoittavat minulle eri asiaa. Välitin vaimostani loppuun asti. Varmaan rakastinkin häntä joskus. Sen sijaan olen rakastunut vain yhteen naiseen.
Koen voivani tulevaisuudessa sanoa naiselle, josta välitän, rakastavani häntä. Ei se niin iso valhe ole, enemmänkin määrittelykysymys! Kysyn yhä, mitä tuo rakkaus on.
Olen määritellyt mitä haluan ja siihen ei kuulu tulinen tunne. Itse asiassa oletan, etten päästä enään koskaan naista ihan niin lähelle kuin rakkaani päästin. Tiedän kuitenkin voivani elää kohtuullisen onnellisena mukavan naisen kanssa, kunhan muutamat perusasiat ovat kunnossa. Sen jälkeen ei kenellekkään kuulu, kehen olen rakastunut, ei vaimolle eikä edes naiselle jota rakastan.
Tuossa tilanteessa, on kuitenkin mielestäni syytä tehdä itselleen selväksi, että on tehnyt valinnan, josta ei voi itsekkäistä syistä irrottautua. Kun aikanaan löydän uuden vaimon, niin se on sitten selvä.