Vika varmaan löytyy loppuen lopuks omasta päästä, kun tunnen välillä jopa vihaa/raivoa yksinollessani siitä, että kumppanilleni ei voi edes sanoa näistä asioista mitkä itseäni ärsyttää.
Osa näistä ärsykkeistä on todella pieniä tai jopa naurettavia, mutta tuntuu että nekin pääsee kasvamaan härkäsiksi kun kumppanini ei vain osaa suhtautua siihen jos huomautan jostain..
Tämmöisiä piirteitä ovat mm. niiskuttaminen ja räkä-äänet, kaapienovien ainainen auki jättäminen->monet muutkin jutut jää vastaavalla tavalla leväälleen. Syöminen suu auki ja syömismässäilyäänet, räkäpaperit jää pöydille pyöriin jne jne jne...
Tulee oikein paha olo kun ihminen on muuten jopa ihana, mutta tämmöiset "mitättömät" pikkuseikat jää maton alle kasvamaan ja tuntuu että kaikki kaatuu sen takia.
Jos hälle jostain tämmöisestä sanoo, niin vastauksena on silmien pyörittelyä ja huokailua, hän melkein jopa provosoituu kun tietää että mua ärsyttää. Sitten pölyn laskeuduttua perustelee että "mä nyt vaan olen tämmöinen"
Pelkään vaan että koko suhde menee suteen tän takia. En viitsis antaa niin paljon antaa asioiden kärjistyä että mulla kilahtaa totaalisesti, koska tiedän että sillon se on menoa.
Mitä tolle voi sanoa?
Mitä tässä voi tehdä?
Osa näistä ärsykkeistä on todella pieniä tai jopa naurettavia, mutta tuntuu että nekin pääsee kasvamaan härkäsiksi kun kumppanini ei vain osaa suhtautua siihen jos huomautan jostain..
Tämmöisiä piirteitä ovat mm. niiskuttaminen ja räkä-äänet, kaapienovien ainainen auki jättäminen->monet muutkin jutut jää vastaavalla tavalla leväälleen. Syöminen suu auki ja syömismässäilyäänet, räkäpaperit jää pöydille pyöriin jne jne jne...
Tulee oikein paha olo kun ihminen on muuten jopa ihana, mutta tämmöiset "mitättömät" pikkuseikat jää maton alle kasvamaan ja tuntuu että kaikki kaatuu sen takia.
Jos hälle jostain tämmöisestä sanoo, niin vastauksena on silmien pyörittelyä ja huokailua, hän melkein jopa provosoituu kun tietää että mua ärsyttää. Sitten pölyn laskeuduttua perustelee että "mä nyt vaan olen tämmöinen"
Pelkään vaan että koko suhde menee suteen tän takia. En viitsis antaa niin paljon antaa asioiden kärjistyä että mulla kilahtaa totaalisesti, koska tiedän että sillon se on menoa.
Mitä tolle voi sanoa?
Mitä tässä voi tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, mitähän tällaisenkin taustalla? Sitä voi olla, että ei kiinnitä huomiota näihin juttuihin ja loukkaantuu, jos huomautetaan. Toisaalta voi olla kyse siitä, että toinen kokee koko ajan tarpeelliseksi puolustaa omaa tilaansa (ikään kuin olisi pakko olla parisuhteessa) eikä halua tulla nähdyksi paljaana itsenään. Tämän luulisi näkyvän myös sanallisessa kommunikaatiossa eli läheisyys on torjuvaa ja suhde jää pinnalliseksi. Voi olla myös, että tällainen käytös korostuu nuorempana, mutta vähenee kun tulee lisää ikää ja ymmärrystä. Ehkä sitä voisi testata, että toimiiko tämä toisinkin päin eli saatko ymmärrystä sille, että jätät vahingossa kerta viikkoon kakkapytyn vetämättä ja syöt nenäeritettä yhdessä suklaakonvehtien kanssa telkkua katsellessa. Ehkä sinultakin löytyy tällaisia kivoja tapoja, joita toteutat yksin ollessasi, ja näin saisit kokemuksen siitä, että mies hyväksyy sinut täydellisesti sellaisena kuin olet... Tokihan se luonnistuu häneltäkin, kun on niin itsestäänselvää. :)
Kyllä aloittajan huomaamat/huomauttamat asiay ovat ihan tyypillisiä heikosta kotona annetusta tapakasvatuksesta johtuvia. Eli ei ole ollut äitiä tai muuta läheistä pikku poikaa tavoille opettamassa, joten ei hän ole sitten mitään oppinutkaan. Tuskin isossa päiväkotiryhmässä ja vielä isommassa koululuokassa enää tällaisia voidaan alkeista opettaa.
Pistä joskus kova kovaa vastaan, sano että jos yhtään kauniiden tapojen opettelu ei kiinnosta, niin tuos on ovi. Tai uhkaat itse lähteä ja etsiä hyvätapaisen miehen.
"Ei se tapojaan paranna, joka ei mieltään pahota".
Toinen vaihtoehto sitten on, että avomiehesi on heikkolahjainen tai autistinen?
Sinun täytyy "kärsivällisesti" kohta kohdalta napakasti kerta toisensa jälkeen sanoa, että "mä en siedä suu auki mässytystä" jne. Joko oppii tai ero tulee.