Edessä juhlapyhä, tällä kertaa juhannus. No ei nyt varsinaisesti pyhä, mutta hässäkkä siinä missä pääsiäinen ja joulukin.
Edessä myös parisuhdeongelma. Olen nuori, 20v. nainen. Minulla on aina ollut lämpimät välit perheeseeni ja vietämme kaikki juhlapyhät tiiviisti yhdessä. Isäni, äitini, veljeni ja hänen vaimonsa. (Veli ja vaimo seukkasivat jotain 5v. kunnes alkoivat viettämään taas juhlapyhiä perheen kanssa). Olen seurustellut 5kk 24 vuotiaan miehen kanssa, kenelle oma perhe on kuin myrkkyä. Ei kestä vanhempiaan, syystä jota en tiedä. Heillä ei ole suurempia riitoja yms. mutta ei vaan halua nähdä heitä kun kerran vuodessa. Jouluna voi kuulemma käydä juomassa lasin glögiä ja sitten mennä pois.
Nyt tästä on kehkeytymässä ongelmantynkää - jo juhannuksesta olemme ottaneet näkemyseroja.
Minä haluan perheeni luo juhannuksena, mutta en halua ottaa tuoretta poikaystävää mukaan. Meillä ei ole tapana raahata kaikkia "flingejä" visiitille vanhempieni kotiin, se on kuitenkin heidän Koti. Poikaystävä polttaa, äitini ei hyväksy tupakoimista (terveydellisistä syistä). Poikaystävä ei halua mennä vanhempiensa luo, on hirveän kitinän saattelemana jäämässä yksin kotiinsa. Vänkää myös, että haluaa tulla mukaani.
Tämä erä on helppo, menen ilman häntä. Mutta entä esim. joulu? Minä en halua viettää sitä kotona miehen kanssa nyhjäten, haluan mennä perheeni luo mutta en halua poikaystävää mukaan, koska nautin siitä että saamme välillä olla pari päivää erossa toisistamme ja haluan olla se perheen "pikkutyttö" - vieläkun voin.
Miten selitän poikaystävälleni, että hän on tervetullut vierailemaan vanhempieni luo, mutta en halua häntä mukaan juhlapyhien viettoon vielä tässä vaiheessa, vasta vuoden parin seurustelun jälkeen? (Toinen ongelma on se, että vanhempani asuvat pienessä asunnossa, he saavat juuri ja juuri majoitettua minut ja veljeni ja hänen vaimonsa.)
Apua?
Edessä myös parisuhdeongelma. Olen nuori, 20v. nainen. Minulla on aina ollut lämpimät välit perheeseeni ja vietämme kaikki juhlapyhät tiiviisti yhdessä. Isäni, äitini, veljeni ja hänen vaimonsa. (Veli ja vaimo seukkasivat jotain 5v. kunnes alkoivat viettämään taas juhlapyhiä perheen kanssa). Olen seurustellut 5kk 24 vuotiaan miehen kanssa, kenelle oma perhe on kuin myrkkyä. Ei kestä vanhempiaan, syystä jota en tiedä. Heillä ei ole suurempia riitoja yms. mutta ei vaan halua nähdä heitä kun kerran vuodessa. Jouluna voi kuulemma käydä juomassa lasin glögiä ja sitten mennä pois.
Nyt tästä on kehkeytymässä ongelmantynkää - jo juhannuksesta olemme ottaneet näkemyseroja.
Minä haluan perheeni luo juhannuksena, mutta en halua ottaa tuoretta poikaystävää mukaan. Meillä ei ole tapana raahata kaikkia "flingejä" visiitille vanhempieni kotiin, se on kuitenkin heidän Koti. Poikaystävä polttaa, äitini ei hyväksy tupakoimista (terveydellisistä syistä). Poikaystävä ei halua mennä vanhempiensa luo, on hirveän kitinän saattelemana jäämässä yksin kotiinsa. Vänkää myös, että haluaa tulla mukaani.
Tämä erä on helppo, menen ilman häntä. Mutta entä esim. joulu? Minä en halua viettää sitä kotona miehen kanssa nyhjäten, haluan mennä perheeni luo mutta en halua poikaystävää mukaan, koska nautin siitä että saamme välillä olla pari päivää erossa toisistamme ja haluan olla se perheen "pikkutyttö" - vieläkun voin.
Miten selitän poikaystävälleni, että hän on tervetullut vierailemaan vanhempieni luo, mutta en halua häntä mukaan juhlapyhien viettoon vielä tässä vaiheessa, vasta vuoden parin seurustelun jälkeen? (Toinen ongelma on se, että vanhempani asuvat pienessä asunnossa, he saavat juuri ja juuri majoitettua minut ja veljeni ja hänen vaimonsa.)
Apua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos olisin poikaystäväsi kyllä loukkaantuisin..."(Toinen ongelma on se, että vanhempani asuvat pienessä asunnossa, he saavat juuri ja juuri majoitettua minut ja veljeni ja hänen vaimonsa.)" Haiskahtaa tekosyyltä...Siis kaikki muut ovat tervetulleita mutta hän ei. Olisit tyytyväinen että hän ylipäätänsä haluaa tulla mukaasi.
Just joo, no tuskimpa sun seurustelu tulee pitkään kestämään. Vasta parin vuoden seurustelun jälkeen voit viedä poikaystäväs vanhempiesi luokse juhlapyhien viettoon. Onx sun vanhemmat jotain himouskovaisia, vai? Ja muuten jos sä siel jossain mahdut nukkumaan niin eiköhän se miehes siihen viereen mahdu joten älä ainakaan tommosta skeidaa kehtaa heittää.
Ja jos haluat olla se pikkutyttö niin muuta ihmeessä takas äitin ja isin luo, sielä sun paikkas on. Ja muuten vielä se, että juhannus on yleensä ryyppyjuhla, joka vietetään mökillä, vesillä kaveriporukassa.
Olipas taas niin asiallinen viesti että...Mä oon 23 ja seurustellu usean kerran (tälläkin hetkellä) eikä ykskään poikaystävä oo mun vanhempien luona jouluja viettänyt. Kyllä juhannuskin voi olla tunnelmallinen perhejuhla, ei sinne tarvitse kaikkia parin kuukauden tuttavuuksia raahata. Sitä paitsi on ihan hyväkin olla joskus perheen kesken, jos välit kerran on hyvät.
Niin, kyse taitaakin olla siitä, että onko poikaystävä ei vakavasti otettava parin kuukauden tuttava vai poikaystävä, jonka kanssa seurustellaan pidempään ja vakavasti.
En minä kestäisi tuollaista, että ei juhlapyhinä huolittaisi perhepiiriin. Olisi silloin aika selvää, että kovin vakavasti ei oteta. Alkuperäisen kirjoitus tuntuu aika hurjalta.
Mitäs jos koittaisit kertoa asian juuri noin kuin se on? Siis että sinulle joulu on ollut aina sellainen juhla, jonka haluat viettää yhdessä perheesi kanssa, ilman muita ihmisiä, ja haluat jatkaa asiaa noin ainakin vielä toistaiseksi? Ei sen pitäisi olla niin mahdoton ajatus ymmärtää. Kyllä niitä yhteisiä joulujakin sitten vielä riittää, jos homma kestää, ja jos ei kestä, niin sitten ei niin väliksikään. Ei hyvä suhde tuohon kaadu.
Musta on ihan ymmärrettävää, ettei sitä halua vielä lyhyen seurustelun jälkeen viedä puolisoa kotiin juhlapyhiksi. Vaikka olisi kuinka tosissaan toisen kanssa, ei sitä varsinkaan nuorena voi muutaman kk seurustelun jälkeen olla varma, toimiiko suhde pidemmän päälle. Eikä näin ollen jokaista kokelasta tarvitse lähteä kotiin raahaamaan.
Ja jos ajattelee vanhempien kannalta, niin tuskinpa hekään nyt haluavat jatkuvasti olla viihdyttämässä uutta henkilöä juhlapyhinä. Arkena tilanne on aivan toinen, mutta eri juhlapyhät ovat monille varsin perhekeskeisiä juhlia omine perinteineen ja tapoineen.
Itse olen seurustellut viisi vuotta saman miehen kanssa, ja yhä edelleen vietämme joulut omien perheidemme kanssa. Syynä ei ole se, ettenkö haluaisi häntä kotiini tai että hän ei tulisi perheeni kanssa toimeen vaan se, että molemmat viihdymme perheidemme seurassa ja haluamme molemmat viettää joulun heidän seurassaan. Perheemme asuvat täysin eri puolilla Suomea, joten mikään "aatto toisen kodissa ja joulupäivä toisen kodissa" -ratkaisu ei toimi. Tällainen järjestely on sopinut molemmille varsin hyvin, ja yleensä vietämme "yhteisen joulumme" joko pyhien jälkeen tai ennen niitä, ilman sen suurempia ongelmia. Ratkaisu on siis toiminut hyvin, ja näin olemme sopineet jatkavamme ainakin siihen saakka kunnes saamme omia lapsia.
mutta kyllä nuo asenteenne tuntuvat kovin hurjilta minun korvissani. Varsinkin alkuperäisen kirjoituksen viesti on hyvin yksiselitteinen. Hän jättää pakolla miehensä juhannukseksi YKSIN kotiin vaikka toisen olisi tilaisuus tulla mukaan. Kyllä on itsekästä! Minä raahaisin jopa ystäväni mukaan jos on vaara että hän joutuisi juhlapyhän yksinään viettämään. Ei se yksinäisyys ole kenellekään mukavaa vaikka se ei tapakaan.
No jokainen arvostaa omia asioitaan, toiset enemmän menneisyyttään kuin tulevaisuuttaan että edes viitsisivät satsata siihen. Mutta kyllä tuommoisella "syrjinnällä" enemmän hallaa saadaan aikaiseksi kuin hyvää.
Ja yksi juttu:
tupakan poltto. Te lienette aikuisia, voisikohan olla että vanhemmillasi ei olisi mitään sanomista siihen että miehesi polttaa jos hän ei vain röyhyttele sisällä?
Sinuna minä kyllä koettaisin aikuistua ja ottaa se miehekkeesikin mukaan kotiisi. Mistä tiedät etteivät vanhempasi olisi kovinkin ihastuksissaan? Minun puolisoni on ainakin vanhemmilleni kuin se poika jota he eivät koskaan saanut. Älä eristä miestäsi.
Minä puolestani ihmettelen kuinka vielä nykypäivänäkin niin monet meistä naisista ovat heti ripustautumassa miehiinsä kuin hengen hädässä. Jo suhteen alkumetreillä täytyy olla kuin oltaisiin naimisissa eikä mitään omaan elämään viittaavaa saisi olla, ilman että syytetään itsekkäästä käyttäytymisestä.
Mielestäni kyseessä ei siis ole mikään satsaaminen tulevaisuuteen tai menneisyyteen vaan yksinkertaisesti erilaisista ihmisistä. Kaikilla ei ole tarvetta holhota ja huolehtia kanaemon lailla toisista AIKUISISTA ihmisistä, vaikka heitä kuinka rakastaisi. Toisaalta toiset ihmiset myös olettavat läheisten ihmisten olevan sen verran itsenäisiä, että ei tarvitse koko ajan kiehnätä yhdessä, vaan rakkaus kestää myös pienet erossa olemiset.
Mielestäni minulla ei ole esim. vuoden seurustelun jälkeen mitään velvollisuutta ottaa poikaystävääni kotireissuilleni, jos haluan esim. viettää aikaa pitkästä aikaa perheeni kanssa. Oletan, että mieheni joko keksii tälle ajalle itsekseen tekemistä tai menee kavereidensa kanssa jonnekin tms.
haluan olla se perheen "pikkutyttö" - vieläkun voin.
Sitä sinä tulet olemaan vaikka helmoissasi pyörisi kymmenen muksua. Vanhemmat eivät noin vain luovu asenteestaan...