Olemme eroamassa vaimoni kanssa. Eroparerit on laitettu vetämään n. kaksi ja puoli kuukautta sitten. Meillä on puolitoistavuotias tyttö ja yhteishuoltajuudesta on sovittu. Nyt ex-vaimollani on uusi mies, ollut jo puolitoista kuukautta.
Haluaisin keskustella tämän uuden miehen ja ex-vaimoni kanssa lapsen muuttuneesta asemasta ja yleensä koko tilantessa. Haluaisin varmistaa, että tämä mies ymmärtää vastuunsa tulevassa uudessa roolissaan (hänellä ei ole omia lapsia, eikä edes kokemusta lapsista). Tähän mennessä uusi mies ja lapseni eivät ole tavanneet kuin joidenkin tuntien ajan ja useimmiten automatkoilla, mutta oletettavaa tietysti on että heidänkin yhteinen aika tulee jatkossa lisääntymään. Ongelma on se, että tämä uusi mies ei suostu tapaamiseen, vaan sananmukaisesti juoksee pakoon jos olen edes lähistöllä. Myös ex-vaimoni on uuden miehensä puolella asiassa ja sanoo, että haluan tavata tämän miehen jostakin itsekkäistä syistä ja haluan hankaloittaa heidän suhdettaan. Kuitenkin olen alusta asti suhtautunut erittäin asiallisesti heidän suhteeseen. VAikka tilanne syö miestä, niin silti voin vilpittömästi sanoa, että toivon heidän suhteellensa pelkkä hyvää.
Kysymys kuuluukin: Vaadinko liikaa, kun haluaisin keskustella lapseni tilanteesta tämä uuden miehen kanssa? Olenko liian aikaisin vaatimassa tätä?
Haluaisin keskustella tämän uuden miehen ja ex-vaimoni kanssa lapsen muuttuneesta asemasta ja yleensä koko tilantessa. Haluaisin varmistaa, että tämä mies ymmärtää vastuunsa tulevassa uudessa roolissaan (hänellä ei ole omia lapsia, eikä edes kokemusta lapsista). Tähän mennessä uusi mies ja lapseni eivät ole tavanneet kuin joidenkin tuntien ajan ja useimmiten automatkoilla, mutta oletettavaa tietysti on että heidänkin yhteinen aika tulee jatkossa lisääntymään. Ongelma on se, että tämä uusi mies ei suostu tapaamiseen, vaan sananmukaisesti juoksee pakoon jos olen edes lähistöllä. Myös ex-vaimoni on uuden miehensä puolella asiassa ja sanoo, että haluan tavata tämän miehen jostakin itsekkäistä syistä ja haluan hankaloittaa heidän suhdettaan. Kuitenkin olen alusta asti suhtautunut erittäin asiallisesti heidän suhteeseen. VAikka tilanne syö miestä, niin silti voin vilpittömästi sanoa, että toivon heidän suhteellensa pelkkä hyvää.
Kysymys kuuluukin: Vaadinko liikaa, kun haluaisin keskustella lapseni tilanteesta tämä uuden miehen kanssa? Olenko liian aikaisin vaatimassa tätä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luulen, että hieman aikaista on, vaikka ymmärrän näkemyksesi oikein hyvin. Kannattaa ehkä näin aluksi käydä ao. keskustelu exäsi kanssa, kerro hänelle mitä tahdot sano tämän uudelle kumppanille. Jos/kun heidän ja lapsesi yhteistalous lähtee "rullaamaan", niin uskon että mies-miehelle keskustelukin sujuu ... ajan kanssa.
Joo, puhuttu on ex:n kanssa teitty. Tuntuu vaan olevan aika arka aihe. Ja se, että kaveri juoksee karkuun kun minä ilmaannun paikalle ei kyllä kohota mielikuvaani (joka on enimmäkseen ihan positiivinen) tästä miehestä. Mitä se oikein pelkää? Itse en nimittäin niin tekisi.
Lapsemme siis enimmäkseen asuu minun luonani, toisin sanoen nukkuu yönsä ja mahdollisuuksien mukaan päiväunensa kotona, omassa huoneessaan. Tämä tietysti siksi, ettei lasta riepoteltaisi sinne tänne. Nyt kun ex saa vihdoin oman asunnon niin sinne on tarkoitus tehdä toinen oma huone, jonne lapsemme toivottavasti myös kotiutuu.
Tietysti, kun antaa lapsensa jonkun muut matkaan, niin se tuntuu pahalta. Toivoisi vaan että se toinen toimisi vastuuntuntoisesti ja ymmärtäisi lapsen edun. Isä ja äiti kun ovat kuitenkin lapselle ne kaksi tärkeintä maailmassa, niin tuntuu, että lapsen pieni pää voi mennä pahasti pyörälle jos isän paikalla onkin joku outo tyyppi. Tuohon ikään mennessä on kai lapsellekin muodostunut jonkinlainen käsitys läheisyydestä ja isän ja äidin suhteesta. Nyt kun se äkkiä muuttuu, niin mielestäni lapselle pitäisi antaa relusti aikaa sopeutua.
Uusi mies pelkää saavansa sinulta köniinsä. Todennäköisesti hän on vietellyt vaimosi jo paljon ennen eroanne.
Hmmm...
Miksi jätit perheesi jossa on vielä noin pieni lapsi??
Olisit ajatellut asiaa silloin!! Turha nyt enää on ruikuttaa että voi kun lapsi ei kohta tunne isukkia vaan pitää uutta jamppaa isänä!!
Ei sinulla ole mitään oikeutta puuttua tämän uusioperheen asioihin vaan ainoastaan tyttärelläsi on oikeuksia sinun suhteen.
Tai sitten sinulla on jotain antipatioita miehiä kohtaan.
Lue tarkennus. Lapseni asuu minun luonani toistaiseksi ja jos se vain minusta riippuisi niin aina. Ja siitä että lapsi ei tuntisi "isukkiaan" ei ole pelkoa. Hän tuntee minut taatusti paremmpin kuin äitinsä.
Toiseksi en siis jättänyt perhettäni, en edes vaimoani. En myöskään pettänyt kuten vaimoni teki useamman kerran. HOmmasin perheelle talon, hoidin lastani yöllä ja päivällä kun äiti oli masennuksensa vuoksi kykenemätön. Hoidin talouden ja tein kotitöitä. Mitä vielä?
Olen koko lapseni pienen elämän ajan kantanut suurimman vastuun lapsemme hyvinvoinnista ja näin tulee olemaan jatkossakin. Ja syy miksi tuollainen uusioperhe voi edes olla olemassa on se että minun mielestäni lapsella on oikeus yhtä lailla isään kun äitiinkin, muuten olisin alkanut yksinhuoltajaksi ja äiti olisi täällä ruikuttamassa.
Niin että vittuakos siellä viisastelet. Sulla ei tainnut nimimerkin mukaan olla yhtä ymmärtäväistä puolisoa...
Parin kommentin perusteella kuulostat harvinaisen empaattiselta mieheltä. Tunnut olevan myös erinomainen isä. *nostaa hattua*
Ja ei, et vaadi liikaa - lapsi on myös sinun ja toki sinua kiinnostaa - ja tuleekin kiinnostaa - minkälainen ihminen lapsesi kanssa asuu ja elää. Varsinkin, kun kyseisellä miehellä ei ole omia lapsia, eikä kokemusta lapsista.
Tilanteenne saattaa olla vielä niin tuore, että ex-vaimosi ei kykene katsomaan asioita 'pitkällä tähtäimellä'. Anna ajan vähän kulua, mutta pidä kannastasi kiinni, ja ajattele aina lapsesi parasta - myös jatkossa.
Kaikkea hyvää ja aurinkoista kesää! :-)
Kiitti "M35" ja "äiti"!
Kuten sanoinkin, niin tuo "uusi mies" vaikutta kyllä asialliselta ja yleisesti, ainakin omassa elämässään vastuuntuntoiselta ihmiseltä, noin niinkuin ex-vaimoni kertoman pohjalta. Mutta jotenkin vaan tökkii kun kaverista näkee vaan kantapäät, sillon kun hänen pitäisi tehdä jotain ilmeisen epämiellyttävää. Itse en missään tapauksessa luottaisi tiukan paikan tullen tuollaiseen ihmiseen. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.
Täytynee antaa vähän ajan kulua ja ottaa asia taas esille myöhemmin. Sen verran olen kuitenkin itsepäinen, että yhteinen palaveri on kyllä edellytys sille, että he voivat kolmistaan viettää yhtään pidempiä aikoja.
TAjuaisi vaan, että kaikkien elämä helpottuisi huomattavasti, kun kaverin ei tarvitisi pakoilla vaan voisi reilusti exäni kanssa hakea ja tuoda lapsemme. Ja tuollaisen tapaamispelon voittaminen ja minuun edes jollain tasolla tutustuminen voisi vieräyttää tuolta uudelta suurenkin kiven rinnaltaan.
Miehen ei ole pakko puhua sun kanssa jos hän ei halua, riittää että kerrot vaimolles. Sulla ei ole mitään oikeutta puuttua exän elämään.
Voi olla että suhde ei ole vielä niin vakavaa että hänen on pakko heti ryhtyä sun lapsen isäxi. kuulostaa ihan sairaalta koko touhu
Haluaisin varmistaa, että tämä mies ymmärtää vastuunsa tulevassa uudessa roolissaan (hänellä ei ole omia lapsia, eikä edes kokemusta lapsista).
- entä sitten? ja se uusi rooli on mikä? ja miten sä aiot sen 'varmistaa'? ja jos et tykkää hänestä niin mitä teet? miksi hän on 'outo' ja 'epäilyttävä'? Oletko kenties itse outo?