Mitä mieltä?

Jasmiina kirjoitti:

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vajaat kaksi vuotta, ja minusta tuntuu että hän ei pidä suhdettamme vakavana eikä ole tosissani kanssani. Tämä asia surettaa ja olemme keskustelleet asiasta, mutta ei se oikein ole johtanut mihinkään, hän ei tunnu näkevän mitään ongelmaa. Aloitetaan vaikka siitä, että hän ei vielä pysty edes suunnittelemaan yhteenmuuttoa, vaikka olemme olleet yhdessä kohta sen pari vuotta. Minusta alkaisi jo olla korkea aika muuttaa yhteen. En ole painostanut häntä asian suhteen ja olen antanut hänelle aikaa, mutta missä menee raja? Jos hän rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, miksi ei halua asua kanssani vielä tässäkään vaiheessa? Sanoo vain, että ei ole valmis vielä.
Toiseksi, tuntuu että hänelle ovat ystävät tärkeämpiä kuin minä. Hän on yleensä joka päivä töiden jälkeen heidän kanssaan niin että näen häntä yleensä vain hetken ennen nukkumaanmenoa jos silloinkaan. Hän toteaa siihen että on minun kanssani eniten koska nukumme yhdessä.. Minä kun haluaisin olla hänen kanssa ihan hereillä ollessakin!
Viikonloppuna ollaan sitten vähän enemmän yhdessä, mutta silloinkin hänen pitää lähes aina päästä baariin yms. Pyydänkö liikaa, kun haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa enkä tuntea jääväni kakkoseksi hänen ystävilleen? Itsellänikin on aika paljon ystäviä ja vietän aikaa heidän kanssaan, mutta poikaystäväni ja hänen seuransa on minulle tärkeintä ja haluaisin sitä enemmän. Ei minusta ystävien todellakaan pidä mennä seurustelusuhteen edelle, silloin on jokin pahasti pielessä. Olen väsynyt tähän, mies ei tosiaan tunnu näkevän mitään ongelmaa. Valitanko turhasta? Pyydänkö liikaa? Mitä kannattaisi tehdä? Neuvoja, kiitos..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä