Äidin särkynyt sydän

Milja-mummo kirjoitti:

ei kai koskaan voi palata ennalleen, jos sydämen murskasi ja särki oma aikuinen lapsi?Rakkaustarinoiden ja särkyneiden sydämien kohtalo on julmaa ja elämästä puuttuu suuri pala jos rakkain jättä, mutta yleensä uusi rakkaus astuu kuvaan ajan saatossa, rakkaus auttaa jaksamaan, ja elämä saa uuden ja tärkeän merkityksen,eli elämä hymyilee taas! Oma sydämeni on pirstaleina, pelkään tytärtäni niin paljon etten enää uskalla yrittää minkäänlaista yhteyttä häneen,ei hän vastaa puhelimeen,ei vastaa textareihini,eli on aivan totaalisesti lopettanut yhteyden lapssuden kotiin,Äitienpäivä meni, ei sanaakaan häneltä. Onneksi olen saanut tavata hänen lapsia, sitä ei ole kielletty, ja haluan olla niin korrekti ja lojaali hänelle etten koskaan kysy lapsilta miten kotona menee,tai missä Äiti on.Hänen puoliso on samaten kuin minäkin hyvin hämmentynyt asiasta, sanoi jopa minulle että "ajattelin aina että sinulla ja tyttärelläsi on hyvin läheiset välit,näin on ollutkin koko elämän",mutta nyt kaikki on muuttunut ja olen surullinen siitä syystä, kun kyselin pari vuotta sitten häneltä, mitä olen tehnyt että et kotiin pidä yhteyttä, niin vastaus oli ettet yhtään mitään, älä kysele.Tuleva jo 2nen joulu ilman sanaakaan häneltä,saa minut miettimään onko kuinka yleistä että nuoret aikuiset näin katkaisevat yhteyden kotiin kun enää ei tarvita apua esim. lastenhoidossa, ja olen pyytänyt hänen nostaa kissan pöydälle jos minä olen syy tähän niin murheelliseen tilanteeseen,ei kuulemma ole mitään!olen aina ajatellut että kun meistä jokainen vanhenee, niin tilanteet muuttuu niin päin, että nyt lapseni on minuun päin yhteydessä, ja kyselee kuulumisia kotiin päin, olenhan hoitanut hänet aikanaan, ja hänen lapset ovat olleet erittäin paljon minun ja mieheni luona kun olivat pienenä, olimme osana lasten hoito työssä ,sillä molemmat tekivät viikonloppu työtä paljon, oman yrityksen taria.Tunnen itseni hyvin loukatuksi, sillä tyttäreni on sanonut usealle meidän perhetuttavalle ettei ole yhteydessä Äitiinsä, ja siihen vielä lisänyt"äläkä ole sinäkään häneen yhteydessä".Minulla on ikävä tytärtäni, ja meidän mukavia ja arvokkaita hetkiä yhdessä perheen kanssa, mutta se että minut on totaalisesti hyllytetty, saan toki sanoa kun lapset lähtevät, kotiin terveisiä! Kuinka kauan jaksan tätä niin raskasta menetystä, sitä en tiedä, sen vaan tiedän ettei Äidin rakkaus ei kuole koskaan,rukoilen että hän herää ja miettii mitä hänen lapset ajattelevat kun yhtä-äkkiä Mummo ja Ukki ei enää käy heillä, tai vanhemmat eivät tule mummolaan, lapset eivät ole tyhmiä,ne omassa mielessä ajattelee asioita, mutta eivät kysele.Pelkään itseni puolesta, en halua sairastua ,.vaan haluaisin olla osana tyttäreni lasten varttuessa, ja nähdä hänen perheen ilot ja surut, myötä eläjänä ja tukena, mutten kelpaa enää mihinkään.Sekin että moni meidän yhteisistä tuttavista kyselee minulta kuinka tyttäreni perhe voi, oletteko jouluna yhdessä, mitä lapset,harrastuksista jne,kaikkeen olen oppinut tyylikkäästi valehtelemaan, enhän voi sanoa että tytär on lopettanut kotiin kaiken yhteyden pidon.Silloin kun lapset tulevat mummolaan,asiasta ilmoitetaan meidän toiselle lapselle, ja hän sitten tuo asian meille, eli kukaan ei uskalla tai pysty ottaa asiaa puheeksi siskon /tyttäreni kanssa,hän ei vastaa vaikka häneltä kysyisi, miksi olemme ajautuneet umpikujaan koko perhe?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä