Aika long story, mutta onko Teidä mielestä oikein... Tarina alkaa...
Olemme edelleen 'mieheni' kanssa yhteydessä, nähdään, rakastellaan, hän ei lakkaa rakastamasta minua enkä minä häntä, vai onko tämä jotain muuta..
Yhtenä iltana töistä tulin kotiin, vaatteeni,kengät oli eteisestä poistettu,makuuhuoneessa oli yöpöydältä käännetty nurin kuvani..vaatteeni hän oli piilottanut vaatekaappiin erästä naishenkilöä varten. Tätä tapahtui peräkkäin jonkun aikaa kunnes kilahdin.. Lähetin Fb:ssä viestin kyseiselle naiselle, että jättäisi meidän suhteen rauhaan. Mieheni vastusti ajatusta ettei hän rakasta eikä hänellä ole toista, ei halunnut tunnustaa minkäänlaisia tunteita tätä naista kohtaan. Heidän viestittely ja puhelut jatkui.. jopa minun ollessani kotona. 1x huudahdin koiraa keittiöön ja heillä tulikin riita puhelimessa että eikö mieheni ole vieläkään saanut minua ulos kodistamme! Mieheni ei jättänyt lopullisesti häntä.
Ajoin muuttoauton ystävättäreni kanssa pihaan,mieheni pyysi ja aneli minua jäämään, vannotti että oli jättänyt naisen. Silti pakkasin ja lähdin,kovasti olisin tahtonut kuitenkin jäädä, en uskonut miestäni. Silti jatkoimme tapailua, olin mieheni luona öitä, kunnes alkoi shampooprk ja hajuvesipulloja ilmestymään vessaan.. mieheni väitti että ne olivat hänen poikansa tyttöystävän tavaroita. Eli hän taas valehteli,lähdin.
Kyseinen nainen sai jalkansa oven väliin, vaikka pyysin häntä jättämään meidät rauhaan,mieheni ei piitannut hänestä kuitenkaan niin paljon että olisi tahtonut tunnustaa naista kohtaan jotain tunteita. Meillä ei kyseisen naisen kanssa ole ikäeroa kuin 1v. Nyt kyseinen nainen asuu kodissamme, asiasta on 2v, edelleen soittelemme, tapailemme ja laitamme viestiä mieheni kanssa.
Kysymys kuuluu onko tässä järkeä? Olimme yli 10v, mieheni vieläkin sanoo, kunpa et olisi lähtenyt. Nainen tiesi varsin hyvin että olimme yhdessä ja mieheni oli varattu. Eikä hän piitannut.. vaan jatkoi ulos savustamista. Mieheni haluaa vielä palata yhteen kanssani. Mitä tekisitte..
Olemme edelleen 'mieheni' kanssa yhteydessä, nähdään, rakastellaan, hän ei lakkaa rakastamasta minua enkä minä häntä, vai onko tämä jotain muuta..
Yhtenä iltana töistä tulin kotiin, vaatteeni,kengät oli eteisestä poistettu,makuuhuoneessa oli yöpöydältä käännetty nurin kuvani..vaatteeni hän oli piilottanut vaatekaappiin erästä naishenkilöä varten. Tätä tapahtui peräkkäin jonkun aikaa kunnes kilahdin.. Lähetin Fb:ssä viestin kyseiselle naiselle, että jättäisi meidän suhteen rauhaan. Mieheni vastusti ajatusta ettei hän rakasta eikä hänellä ole toista, ei halunnut tunnustaa minkäänlaisia tunteita tätä naista kohtaan. Heidän viestittely ja puhelut jatkui.. jopa minun ollessani kotona. 1x huudahdin koiraa keittiöön ja heillä tulikin riita puhelimessa että eikö mieheni ole vieläkään saanut minua ulos kodistamme! Mieheni ei jättänyt lopullisesti häntä.
Ajoin muuttoauton ystävättäreni kanssa pihaan,mieheni pyysi ja aneli minua jäämään, vannotti että oli jättänyt naisen. Silti pakkasin ja lähdin,kovasti olisin tahtonut kuitenkin jäädä, en uskonut miestäni. Silti jatkoimme tapailua, olin mieheni luona öitä, kunnes alkoi shampooprk ja hajuvesipulloja ilmestymään vessaan.. mieheni väitti että ne olivat hänen poikansa tyttöystävän tavaroita. Eli hän taas valehteli,lähdin.
Kyseinen nainen sai jalkansa oven väliin, vaikka pyysin häntä jättämään meidät rauhaan,mieheni ei piitannut hänestä kuitenkaan niin paljon että olisi tahtonut tunnustaa naista kohtaan jotain tunteita. Meillä ei kyseisen naisen kanssa ole ikäeroa kuin 1v. Nyt kyseinen nainen asuu kodissamme, asiasta on 2v, edelleen soittelemme, tapailemme ja laitamme viestiä mieheni kanssa.
Kysymys kuuluu onko tässä järkeä? Olimme yli 10v, mieheni vieläkin sanoo, kunpa et olisi lähtenyt. Nainen tiesi varsin hyvin että olimme yhdessä ja mieheni oli varattu. Eikä hän piitannut.. vaan jatkoi ulos savustamista. Mieheni haluaa vielä palata yhteen kanssani. Mitä tekisitte..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sorry, mutta en alkaisi enää leikkimään tuollaisen miehen kanssa. Särjet vain itsesi. Parempi kun yrität unohtaa ja katsella ympärillesi, varmasti löytyy rehellisiäkin miehiä:) Olethan semmoisen ansainnut...
Me naiset olemme aivan liian kilttejä ja lepsuja pettäviä miehiä kohtaan. Annamme kävellä yli ja sorrumme anteeksi antoon aivan liian helposti.
Itse elin on/off suhteessa liian kauan. Pettämistä alusta alkaen, eikä vain loppunut, vaikka kuinka rakastin. Ei edes anteeksi pyyntöä, vaan enemmänkin minun haukkumistani:(
Olen kyllä sitämieltä, että kun kerran pettää, niin sen tekee toistekkin. Taitaa olla itsetunnoltaan heikko mies, kun noin käyttäytyy.