Tapasin kesällä miehen, jonka tyylistä olin kauan etsinyt. Olemme luonteeltamme samantyyliset. Mies on hyvä kuuntelija sekä kunnioittaa minua ja on reilu. Hän pukeutuu hyvin, eikä minun tarvitse koskaan murehtiä sitä mitä hän päällensä laittaa tai sitä miten hän kanssani käyttäytyy esimerkiksi juhlissa.
Välillä tuntuu, että ollessamme kahdestaan olemme hiljaa toistemme sylissä emmekä puhu mitään. Joskus tämä on ihan hyväkin asia, eikä hiljaisuus välillämme ole mitenkään kiusallista.
Kuitenkin joskus tuntuu, että eikö meillä ole mitään puhuttavaa kun olemme hiljaa. Jostain syystä emme myöskään naura yhdessä kovinkaan paljoa. Tunne on kuitenkin postiivinen koska olemme molemmat positiivisia ihmisiä. Mies on sellainen, että hänen kanssaan voi ottaa puheeksi asian kuin asian eli siitä ei ole kyse, mies pystyy puhumaan asioista.
Olen jostain lukenut, että parisuhteen toimivuuden mittari on nauru ja yhteinen huumori. Miten tärkeää tämä mielestänne on? Pitäisikö parisuhteessa olla enemmän naurua ja keskustelua? Selvennykseksi vielä se, että olen ollut miehen kanssa vasta puoli vuotta yhdessä eli suhde on vielä aluillaan. Olemme vähän alle kolmekymppisiä.
Välillä tuntuu, että ollessamme kahdestaan olemme hiljaa toistemme sylissä emmekä puhu mitään. Joskus tämä on ihan hyväkin asia, eikä hiljaisuus välillämme ole mitenkään kiusallista.
Kuitenkin joskus tuntuu, että eikö meillä ole mitään puhuttavaa kun olemme hiljaa. Jostain syystä emme myöskään naura yhdessä kovinkaan paljoa. Tunne on kuitenkin postiivinen koska olemme molemmat positiivisia ihmisiä. Mies on sellainen, että hänen kanssaan voi ottaa puheeksi asian kuin asian eli siitä ei ole kyse, mies pystyy puhumaan asioista.
Olen jostain lukenut, että parisuhteen toimivuuden mittari on nauru ja yhteinen huumori. Miten tärkeää tämä mielestänne on? Pitäisikö parisuhteessa olla enemmän naurua ja keskustelua? Selvennykseksi vielä se, että olen ollut miehen kanssa vasta puoli vuotta yhdessä eli suhde on vielä aluillaan. Olemme vähän alle kolmekymppisiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhhuh. Sepä teissä naisissa on kummallista. Kaikki tuntuis olevan enemmänkin kuin hyvin. Mutta mutta... Ei hyvä isä nähköön! Vie siippas johonki komedialeffaan, juoruilkaa oudosta naapurista, tai ihan mitä vaan, mutta älä kehitä olemattomia ongelmia.
Aloittaja, sä oot outo. Sulla menee se kuuluisa kahden metrin syöttö kolme metriä ohi.
Mun mielestä oikein hyvä mittari on nauru ja sen määrä. Elämä on ihan tarpeeksi vakavaa, joten mielestäni nimenomaan parisuhteessa on tärkeää yhteinen huumori. Tietysti asia voi korjaantua ajan kanssa kun suhde on noin tuore, mutta epätodennäköistä se on. Sinun kannattaa nyt testata huumorintajua vaikkapa nyt leffoilla, sarjakuvilla jne, jotka saavat sinut nauramaan. Jos toinen ei naura samoille asioille niin eipä se taida siitä muuttua ajan kanssa.
Exäni on kuivakka ihminen ja oli sitä loppuun saakka. Oli oikein vapauttavaa löytää taas ihmisiä, jotka nauravat samoille asioille kuin minä. Vuosien varrella jotain samaakin huumoria löytyi, mutta ei tarpeeksi. Elämämme oli haudanvakavaa, vaikka alussa juuri tuollaista mukavaa yhdessäoloa, toisen kainalossa oli hyvä olla, puhuttiinkin vakavista asioista. Lopputulos oli jotain ihan muuta, mutta eihän tämä ole verrattavissa omaan suhteeseesi.
Hauskuutta voi tietysti hakea kavereista, mutta jos yhdessäolo on naurua vailla niin kyllä se voi olla merkki siitä ettei suhde vain ole se oikea. Kaikkea ei kuitenkaan saa samassa paketissa, eli jos löydätkin sellaisen ihmisen jonka kanssa kemia kohtaa älyllisellä tasolla niin hän voi olla aikamoinen pukki. Eipä näistä voi tietää etukäteen..
Erosin, suhde oli kestänyt vuosia. Kun sitten nettideitti profiilia tein joku aika eron jälkeen ja mietin edellistä suhdetta nousi mieleen selvästi, että suhteesta puuttui arkipäiväinen nauru ja ilo.
Sen pohjalta osittain profiilitekstiä loin. Tapasin erään ihmisen ja tämä nauru ja ilo nousi puheenaiheeksi hänkin sanoi että hänelle on tärkeää saada toinen hyvälle tuulelle ja nauramaan, tuntuisi kuulemma oudolle jos toinen ei nauraisi jollekin ihan arkiselle jutulle koskaan tai kumpikaan ei yrittäisi edes saada toista nauramaan. Meidän suhteessa todellakin naurua ja keskustelua riittää.
Toki meitä on moneksi, mutta itselle arkinen pienikin nauru hetki aivan arkiselle jutulle arkisessa tilanteessa piristää ja sitä kaipaa.