Matkustelu tuntuu olevan niin tärkeä asia että nettideitissäkin kaikkien pitää tehdä siitä jonkinlainen tilinteko. Matkustelua on tällä palstalla yritetty vääntää myös jonkinlaiseksi luokkakysymykseksi eli sellaisia ihmisiä se kiinnostaa ja sellaisia ei; juntti ei matkusta ja fiksu ihminen matkustaa.
Onko matkustelu siis omanlaisensa markkina-arvoon vaikuttava urheilulaji kuten pituus, tuhovoima, koulutus, tili ja muut statusjutut?
Onko näin erityisesti naisille? Minua on jollain tavalla joskus masentanut se miten nopeasti ja sutjakkaasti osalla ihmisistä nuo asiat menevät ja esim.16-vuotias teininainen on jo lähdössä vaihtoon ties minne. Minua ei varmaan olisi edes päästetty lähtemään sen ikäisenä kovin monen sadan kilometrin päähän, yksin.
Naisille tai tytöillehän on myös nämä erilaiset au pair-hommeliinit jotka lisäävät heidän mahdollisuuksiaan suhteessa miehiin ja poikiin.
Toisaalta olen kyllä päässyt eroon tuosta ikävyyden tunteesta ja mietinkin nykyään voisiko elämä olla sen parempaa missään muualla. Vielä 25-vuotiaana lähettelin hakemuksia että pääsisin pitkäaikaisvapaaehtoiseksi mitä erilaisempiin maihin (ja tämä vaikutti ainoalta realistiselta mahdollisuudelta) mutta se ei silloin vielä onnistunut ja luultavasti jonkinlainen piilevä motivaation puute myös paistoi läpi.
Toisaalta sitten taas ihminen voi opiskella erilaisia kulttuureja ja kieliä melko monipuolisesti jos vain sattuu osumaan suomalaisittain suurikokoisessa kaupungissa. Mutta lieneekö tämä mikään pelastus? Matkustamistahan tämä ei silti fyysisessä mielessä ole.
Onko matkustelu siis omanlaisensa markkina-arvoon vaikuttava urheilulaji kuten pituus, tuhovoima, koulutus, tili ja muut statusjutut?
Onko näin erityisesti naisille? Minua on jollain tavalla joskus masentanut se miten nopeasti ja sutjakkaasti osalla ihmisistä nuo asiat menevät ja esim.16-vuotias teininainen on jo lähdössä vaihtoon ties minne. Minua ei varmaan olisi edes päästetty lähtemään sen ikäisenä kovin monen sadan kilometrin päähän, yksin.
Naisille tai tytöillehän on myös nämä erilaiset au pair-hommeliinit jotka lisäävät heidän mahdollisuuksiaan suhteessa miehiin ja poikiin.
Toisaalta olen kyllä päässyt eroon tuosta ikävyyden tunteesta ja mietinkin nykyään voisiko elämä olla sen parempaa missään muualla. Vielä 25-vuotiaana lähettelin hakemuksia että pääsisin pitkäaikaisvapaaehtoiseksi mitä erilaisempiin maihin (ja tämä vaikutti ainoalta realistiselta mahdollisuudelta) mutta se ei silloin vielä onnistunut ja luultavasti jonkinlainen piilevä motivaation puute myös paistoi läpi.
Toisaalta sitten taas ihminen voi opiskella erilaisia kulttuureja ja kieliä melko monipuolisesti jos vain sattuu osumaan suomalaisittain suurikokoisessa kaupungissa. Mutta lieneekö tämä mikään pelastus? Matkustamistahan tämä ei silti fyysisessä mielessä ole.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Matkustelu on hyvä puheenaihe naisten kanssa, ja varmaan jonkinlainen statusjuttukin heille. Naiset tuntuvat kilpailevan matkakohteiden kiinnostavuudella ja eksoottisuudella kahvipöytäjutuissaan.
Toisaalta, kyllähän se matkailu voi oikeastikin avartaa, ja ainakin voi tarkistaa mielipiteensä ko. paikasta. Hienoja elämyksiä on tullut myös.
T. Mies.
Matkusteluhan on siitä jännää, että siitä pitää heti kertoa muille. Eli allekirjoitan täysyin ton statusjutun, ja on se miehilläkin vähän sama jo. Jos ne elämykset kuitenkin ovat vain henkilökohtaisia eikä niitä voi jakaa (paitsi armopaloja tuliaisten muodossa), niin onko siitä aina pakko kertoa?
Hienoa olisi matkustaa kuukaudeksi vaikka Mongoliaan eikä kertoa siitä jälkenpäin kellekään vaan pitää kokemus omana tietonaan/salaisuutenaan... jos joku tähän pystyy niin ois hienoa!
Ihminen voi matkustaa minne vain, mutta itseään ei pääse koskaan pakoon.
Itse kavahdan kovaa matkailijaa...
EI varmaan tarvitse, mutta sanon nyt silti, että hieman eri syystä kuin palstan sankarit.
Mistä syystä sitten?
Varmaankin pääasiassa siksi, että ei mulla ole varaa matkustaa montaa kertaa vuodessa ja jo se yksikin kerta vaatii vähän ylimäärästä säästämistä.
Siitä se varmaan johtuu.
No luuletko että näillä avohoitotapauksilla sitten on?
Öö ei. Mutta ne kyllä sanoo syyksi jonkun teininaisten seksimatkailun. Eli syy on eri, vaikka ovatkin sossunrahoilla.
Pelkkää itsepetosta, defenssi.
No noitahan löytyy. Parin juttelun perusteella esim. "Mällit lilluu pillussa" on yhtä kuin koko. Ja tämä sitten ehkä myös. Toki ei ihan yhtä selvä tapaus.
http://www.youtube.com/watch?v=3eGgknfN03I
Eiköhän tämä video kuvaa parhaiten suomalaislutkien matkailua. Suomalainen nainen on teini-iästään lähtien ilmainen huora ulkomaalaisille miehille.
Naiset tuntuvat tässä asiassa olevan uteliaampia ja suvaitsevaisempia. Asiaa tosin helpottaa, ettei naisilla tunnu olevan perheenelättäjän paineita. Mikäs on sitten lähteä aupairiksi tai sisäänheittäjäksi etelään muutamaksi vuodeksi ja palata sitten Siwan kassalle ilman koulutusta. Sitä paitsi naiset ovat pääsääntöisesti joko kielellisesti lahjakkaampia tai sitten heillä on koulussa parempi motivaatio opiskella kieliä ja pärjätä maailmalla.
Edellisen johdosta en yhtään ihmettele, että maailmaanähnyt mies vetoaa yksilahkeisiin. Sitä paitsi erilaiset kokemukset aina avartavat näkemystä, vaikka se sama lohijoki Lapissa olisikin kerta toisensa jälkeen se mieleisin lomakohde.
Suvaitsevaisuudesta en tiedä mutta uteliaisuuden suhteen ehkä näin. Naisilla on suurempi glamourin tarve kuin miehillä ja kaikki ulkomainen on aina glamouria. Monet teinit käyvät läpi esim.kauden jossa ihaillaan kaikkea aasialaista tai jopa afrikkalaista.
Kielellisen osaamisen suhteen tutkimukset taitavat olla vähän ristiriitaisia. On vaikea uskoa että naisilla olisi mitään biologista etulyöntiasemaa tässä(kään) asiassa koska kaikki historian suurimmat kielinerot ja tutkijat ovat miehiä.
Kenties myös pariutumiskuvioilla voi olla jotain tekemistä näiden asioiden kanssa. Ihmisten ekstroverttiuskäyrä menee keskimäärin ylöspäin Suomesta poistuessa ja naisille tämä tietää enemmän iskuyrityksiä vähemmällä vaivalla kuin Suomessa. Toki myös miehellä voi olla jonkinlaista eksoottista valuuttaa ulkomailla mutta ehkä asetelma suosii kuitenkin suominaista vähän enemmän. Mutta tämä on minulla vielä sen verran kehittelemätön ajatus etten osaa perustella sitä kovin hyvin.
Olen kyllä eri mieltä tästä perheenelättäjän paineesta, sillä kummallekohan se on suotavampaa ns lähteä lätkimään ja jättää puoliso ja lapset?
Madventures
Joo, moni kertoo noissa deittiprofiileissa tykkäävänsä matkustella. Minä myös (olen siis mies.)
En kyllä itse ainakaan näe sitä minään statusjuttuna. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa onko nainen koskaan matkustellut. Tärkeää on kuitenkin että hän haluaa tulevaisuudessa matkustella. Siksi mainitsen sen profiilissani, koska haluan harrastaa matkustelua tulevaisuudessa tulevan kumppanini kanssa. Oletan että naiset mainitsevat sen samasta syystä.
Kyse on siis yhteisestä harrastuksesta eikä mistään statusjutusta.
Miehenä minua kiinnostaisi matkustelu. Yksinäisenä ja rahattomana miehenä se kuitenkin jää haaveeksi. Lähden matkalle sitten, jos saan sinne kavereita tai tyttöystävän ja minulla on siihen rahaa.