Onko kenellekään muulla sellainen tilanne että ei varsinaisesti pelkää suhteita tai ihmisiä, muttei vain jaksais koska on huomannut millaisia suhteet/ihmiset ovat?
Itsellä on vielä tällainen, miten sen muotoilis.. itsenäisyysvietti että sitä tahtoo tehdä juttuja yksin jne.
Tavallaan ajaa tämä combo sellaiseen varovaiseen horrostilaan jossa mieluummin vain menee yksin kotiin kuin sitten yrittää mitään ylimääräistä sotkemaan olemassaoloaan?
Osalla taitaa olla vaikeuksia poistuakin kotoaan?
Sitä tahtoisi löytää nähtävästi jonkun jonka kokee täydellisenä (henkisesti lähinnä, en tarkoita ajatellen jotain ulkoisesti täydellistä) itselleen, jonka vuoksi sitten etsii ehkä jotain jota ei ole olemassakaan ja toisaalta ei halua ottaa muka riskia tutustua johonkin joka ei heti tunnu täydelliseltä?
Olen saanut naissuhteissani aika pahasti turpaan ja edellisestä tuollaisesta typeryydestä jossa ajattelin toisen olevan täydellinen (hahah) minulle vaati aikaa selvitä, mutta samalla huomaan kuinka olen sulkenut pois niitä mahdollisuuksia vaikka niitä on ollut koko ajan nenän edessä.
Harmittelen sitä, mutta silti olen kuin halvaantunut kun pitäisi tehdä jotain.
Ei pitäisi valittaa koska tiedän että joillakin on vaikea löytää seuraa ja niin kai minullakin kun en ole mikään komistus, mutta illalla baarissa eräs nainen tuli juttelemaan kaverinsa kanssa enkä tajunnut kuin vasta jälkikäteen että hän nähtävästi yritti iskeä minua tai ainakin saada minua mukaansa kaverinsa kanssa.
Nyt tuntuu aivan uskomattoman typerältä miten negatiivisesti suhtauduin ajatukseen vaikka olin tietysti mukava yms. mutta epäluulo otti vallan.
Nainen oli nuori, nätti ja hoikka. En yleensä kiinnostu naisista ulkonäön vuoksi heti ja totta puhuen ajattelin ettei niin kaunis nainen voi olla oikeasti kiinnostunut.
Lähtiessään toiseen baariin kosketti vielä minua. Vasta myöhemmin tajusin että en tainnut olla pelkkää juttuseuraa vaan hän oli laittanut merkille mitä olin sanonut ja kiinnittänyt huomiota juuri minuun eikä ympärillä oleviin muihin miehiin.
Lyhyemmin, tälllaisesta negatiivisesta ajattelusta on päästävä pois tai sitä jääkin sinkuksi.
Kun ei ole oikeaa krapulaa niin on sitten tällainen muunlainen krapula.
Kohtalotovereita?
Itsellä on vielä tällainen, miten sen muotoilis.. itsenäisyysvietti että sitä tahtoo tehdä juttuja yksin jne.
Tavallaan ajaa tämä combo sellaiseen varovaiseen horrostilaan jossa mieluummin vain menee yksin kotiin kuin sitten yrittää mitään ylimääräistä sotkemaan olemassaoloaan?
Osalla taitaa olla vaikeuksia poistuakin kotoaan?
Sitä tahtoisi löytää nähtävästi jonkun jonka kokee täydellisenä (henkisesti lähinnä, en tarkoita ajatellen jotain ulkoisesti täydellistä) itselleen, jonka vuoksi sitten etsii ehkä jotain jota ei ole olemassakaan ja toisaalta ei halua ottaa muka riskia tutustua johonkin joka ei heti tunnu täydelliseltä?
Olen saanut naissuhteissani aika pahasti turpaan ja edellisestä tuollaisesta typeryydestä jossa ajattelin toisen olevan täydellinen (hahah) minulle vaati aikaa selvitä, mutta samalla huomaan kuinka olen sulkenut pois niitä mahdollisuuksia vaikka niitä on ollut koko ajan nenän edessä.
Harmittelen sitä, mutta silti olen kuin halvaantunut kun pitäisi tehdä jotain.
Ei pitäisi valittaa koska tiedän että joillakin on vaikea löytää seuraa ja niin kai minullakin kun en ole mikään komistus, mutta illalla baarissa eräs nainen tuli juttelemaan kaverinsa kanssa enkä tajunnut kuin vasta jälkikäteen että hän nähtävästi yritti iskeä minua tai ainakin saada minua mukaansa kaverinsa kanssa.
Nyt tuntuu aivan uskomattoman typerältä miten negatiivisesti suhtauduin ajatukseen vaikka olin tietysti mukava yms. mutta epäluulo otti vallan.
Nainen oli nuori, nätti ja hoikka. En yleensä kiinnostu naisista ulkonäön vuoksi heti ja totta puhuen ajattelin ettei niin kaunis nainen voi olla oikeasti kiinnostunut.
Lähtiessään toiseen baariin kosketti vielä minua. Vasta myöhemmin tajusin että en tainnut olla pelkkää juttuseuraa vaan hän oli laittanut merkille mitä olin sanonut ja kiinnittänyt huomiota juuri minuun eikä ympärillä oleviin muihin miehiin.
Lyhyemmin, tälllaisesta negatiivisesta ajattelusta on päästävä pois tai sitä jääkin sinkuksi.
Kun ei ole oikeaa krapulaa niin on sitten tällainen muunlainen krapula.
Kohtalotovereita?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.