Sydänsarkoidoosin oireden etenemisestä

Hei,

Minulla todettiin keuhkosarkoidoosi (ja imusolmukeversio myös ilmeisesti) kohta 5 vuotta sitten (oli voimakasta väsymystä, yskää ja laihduin vuodessa 20 kg) kun olin useiden antibiottikuurien (tehottomia) jälkeen mennyt tk:n päivystykseen ja sieltä pistettiin sairaalan keuhkopolille tutkimuksiin, joissa diagnoosi tuli. Kortisoni tepsi hyvin ja se lopetettiin toissa kesänä. 2 kk myöhemmin oireet palasivat.

Kortisoni puri jälleen ja oireet laantuivat, kunnes tänä syksynä (lokakuun loppupuolisko) ilmeni lisälyöntejä, jotka äityivät niin pahoiksi, että menin lopulta päivystykseen, jossa yksi (kammio-)lisälyönti saatiin nauhale. Lääkäri tosin piti sitä harmittomana, joita joillain vain esintyy joskus.

Kuinka väärässä hän olikaan.

Marraskuussa lisälyönnit jälleen äityivät, ja lopulta (joka kolmas ylimääräinen siinä vaiheessa) menin taas päivystävälle lääkärille (yksityinen tällä kertaa), joka otatti sydänfilmin ja huomasi siinä muutoksia, joiden vuoksi lähetti minut keskussairaalan ensiapuun, josta päädyin osastolle. No sydänsarkoidoosi epäily, ajat tutkimuksiin, ja betasalpaajaresepti mukaan.

Hetken olikin kaikki hyvin. Sitten, viikko sitten perjantaina, tuli rsitus-ekg:n vuoro. Jaksoin polkea vähän yli kuusi minuuttia, mutta palautumisvaihe oli pahin. Voimakas heikotus, pahoinvointi ja silmissä rupesi sumenemaan. Kahdesti. Lääkärin mukaan sydän oli pysähtynyt 3 sekunniksi. Kun Käyrä rauhoittui ja verenpaine palautui normaalitasolle, pääsin kotiin. Iltapäivällä lääkäri soitti ja sanoi, että haluaa minut osastolle rytminseurantaan viikonlopun yli sen sydänpysähdyksen takia.

Tämän viikon maanantaina pääsin hyväkuntoisena kotiin, ei muutoksia lääkkeissä.

Sitten helvetti pääsi irti. Tiistaina oli tykytyskohtauksia töissä pari kertaa (ei raskas työ), mutta ne laantuivat aina. Keskiviikkoaamu ennen töhinlähtöä oli kamala. välillä sydän löi todella npeasti joitain sekunteja, mutta rauhoittui sitten. Harkitsin, etten menisi töihin, mutta ajattelin ettei tässä asiassa turvallisempaa työpaikkaa ole montaa. Työskentelen nimittäin tk:ssa tilassa, joka on ihan päivystyksen vieressä.

Ja niinhän siinä kävi että kohtauksia tuli taas, nyt niitä tuli useampi minuutissa. Otin ylmääräisen betasalpaajan, ei apua. Lopulta kun rupesi huimaamaan koko ajan, menin päivystykseen, sieltä suoraan pedille, verenpaine (ei meinattu saada, syke niin epäsäännöllinen) ja sydänfilmi ( sydänseuranta, joka hälyttikin melkein koko ajan). Lääkäri pian paikalle. Hän katsahti sydänfilmiä ja monitoria, ja ilmoitti että sulle soitetaan nyt ambulanssi, menet keskussairaalan ensiapuun.

Ambulanssi (hälytysvaste bertta (tokaylin, elintoiminnot vaarassa), syke välillä 190) veikin sitten suoraan shokkihuoneeseen, jossa sain suoneen suoraan jotain lääkettä, joka rauhoitti sykkeen. Sitten sydänvalvontaan (jossa sairaalan vahvinta rytmihäiriölääkettä suoneen 24h). Perjantaina takaisin osastolle, jossa olen yhä, tiistaiksi on määrätty koepalan otto sydänsarkoidoosidiagnoosin varmistamista varten (magneettikuva oli viime ma, ja siinä näkyi muutoksia). Osastollakin on iltaisin ollut lisälyöntejä (ja joitain muita häiriöitä) runsaasti, joten betasalpaajia on tänään tullut jo 2 (kolmas tulossa, sydänvalvonnassa aloitettiin 2/päivä). Asiaa ei toki auttanut huonekaveri, joka aiheutti stressiä. Nyt on oma huone, ja pitäisi helpottua.

Avasin keskustelun, koska ihmettelen, miten nopeasti oireet etenivät, ja halusin kuulla miten nopeasti muiden oireet ovat edenneet. Sanottakoon, että alunperin koepalan otosta päättävän lääkärikäynnin piti olla ensi viikolla, joten ihmettelen myös sitä kiirehtimistä.

T: olen varma että joku tunnistaa