Erosin avokistani reilu kuukausi sitten 5-vuoden suhteemme jälkeen. Syitä en ala luettelemaan, mutta en vain jaksanut enää kertakaikkiaan. Minulla oli toinen ns. "ystävä", jonka kanssa olin pitänyt yhteyttä ja tunteemme lämpenivät siihen, että meillä oli pientä sutinaa. Hän jätti naisensa samoihin aikoihin. Olimme molemmat todella ihastuneita toisiimme alkuun, kunnes hän yhtä-äkkiä päätti haluta ex-naisensa takaisin. Sydän siinä särkyi ja menetin molemmat miehet. Aloin viime päivinä löytää taas tunteita exääni kohtaan, mutta hän ei halua (ainakaan vielä) jatkaa suhdettamme. Tajusin liian myöhään mitä olen menettänyt. Tuntuu siltä, kuin olisin heittänyt koko elämäni hukkaan. Minulla ei ole enää mitään. En kestä olla yksin. Mitä teen? Vaikka haluaisinkin exäni nyt takaisin, niin pelkään kuitenkin, että suhteemme ongelmat tulevat ennemmin tai myöhemmin takaisin ja ero olisi entistäkin vaikeampi... Pelkään, etten löydä enää ketään.
Miten tässä nyt näin kävi?
sad woman.....
10697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on sinulla. sulla on edelleen ihmissuhde eksään. Se voi olla aaltoliikettä, mut se on ihmissuhde, jos sulla on joku yhteys hänen kanssa. Se ei ole aina ruusuista, eikä sellasta ole luvattukaan. Ei yksinolo sinua syö, mutta ehkä eksäkin haluaa sen nähdä, et sä arvostat sen verrran, et halua myöhemminkin hänen kanssa olla. Ei niin, et heti kun on jätetty sä kadut vaan et vaikka sä olisit yksinkin ja sulla olis mahdollisuudet kaikkiin maailman miehiinn, sä ehkä haluat hänet eikä sellasesta pakko-olla-joku-tilanteesta, kun pelkää yksinoloa.
Ehkä tuo tilanne pitikin tulla, jotta sä lopulta punnitse sun aidot ja oikeat tunteet ja todella tajuat, että sitoutuminen ja rakastaminen on tekoa ja päätöstä myös ja jotain syvempää olemassaoelvaa, eikä hetken pintahuumaa, vaikka myös joskus huumaa. Luultavasti sä olet alitajuisesti järjestänyt itsesi siihen tilanteeseen, et sä joudut ja saat kohdata sun tunteesi aitoina ja rehellisesti ja myös sen, et sä joudut oleen aito ja rehellinen ennenkaikkea itselles, mutta myös eksälle, jos sä haluat hänet. Se on se ainut keino, millä sä tosta pelastut.
Toisaalta tuo rehellisyys voi olla se ainut keino, mikä sen suhteen myös pitää kasassa. Jos sitä ei ole ollut ja ei olla puhuttu, se on nyt viimeistään opeteltava. Se olisi tullut eteen kuitenkin joskus. Jos pelkäät ettet löydä ketäään, niin sun pitää ensin löytää itsesi ja omat rehelliset tunteesi, vaikka ne olis vaikeissa tilanteissa ja vaikeita tai ristiriitaisia. Kohtaa ne. Kyl sä sen jälkeen selviät.
ihan oikein sulle. Et ansaitse ketäään koska et tiedä mitä rakkaus edes on
Minä en takaisin ottais sua enää tossa vaiheessa. 5 vuotta yhdessä ja sä lähdet kiitään jonkun toisen äijän takia ja sitten se jättää sut.
Ensinnäkin mulla pyöris mielessä, että sä voit tehdä sen uudestaan. Luottamus on menny , joten se siitä.
Se on vain niin että jokainen on oman onnensa seppä ja sinun tapauksesi näyttää todella hyvin että sitä myös saa mitä tilaa.
Sitä saa mitä tilaa. Turha rääkyä siinä, kun itse koko sopan oot aiheuttanut. Vituttaa tuollainen saa-tanan jeesustelu, että pitää antaa muka sääliä koko jutun aiheuttajalle.
Siinäpäs sait maistaa omaa lääkettäsi mitä tarjosit exällesi! Etpä miettinyt miltä hänestä tuntui kun lähdit jakamaan perääsi toisen luo. Liika itsekkyys kolahtaa joskus omaan nilkkaan.
Miltei samanlaisesti kävi täälläkin päässä!:( Ero avokista olisi ollut kuitenkin edessä.
mistäpäin suomee olet M?
mistäpäin suomee olet M?
Aloittaneelle: ero oli varmaan ihan oikea ratkaisu, riippumatta siitä miten uuden ihastuksen kanssa kävi. Sun ongelma on ettet kestä olla yksin, ja siksi luulet että tunnet jotain ex-miestäsi kohtaan. Yritä nyt olla itseksesi jonkin aikaa ennenkuin ryntäät uuteen suhteeseen.