Oma käsitykseni tästä pariutumispolitiikasta on sellainen, että naiset suhtautuvat tuntemattomiin miehiin aina torjuvan negatiivisesti. Poikkeuksen tekee erilaiset virkasuhteet, asiakaspalvelutilanteet ja muut tilanteet jossa toiseen suhtaudutaan vain välineenä, eikä niinkään olla kiinnostuttuja siitä ihmisestä itsestään. Välinesuhteissa poikkeuksen tekee seksinvonkaamistilanteet, jossa teeskennellään että ollaan kiinnostuttuja ihmisestä itsestään, joten lähtötilanne näissä "välinesuhteissa" on aina se sama kylmän torjuva, kuten naisilla aina kaikkia tuntemattomia miehiä kohtaan.
Välinesuhteissa, esim. asiakaspalvelutilanteessa tai vaikka työkaverin ollessa kyseessä nainen suhtautuu miehiin neutraalisti, jopa hillityn positiivisesti, mutta heti jos tilanne luiskahtaa välinesuhteesta henkilökohtaiselle puolelle, esim. jos mies sanoo jotain "ylimääräistä", joka olisi tulkittavissa ns. tutustumispuheeksi, niin naisella nousee ihokarvat pystyyn, pupillit pienenee ja lihakset jännittyy ja ruumiinkieli sulkeutuu ja äänensävy muuttuu torjuvaksi. Tällaiselta naiselle luontaiselta reaktiolta miehen pyrkimykseen tehdä tuttavuutta voi välttyä vain erilaisten viettelytaitojen opettelulla. Tutustuminen tutustumisen vuoksi ei kiinnosta naisia, vaan sellaiseen he suhtautuvat negatiivisesti. Tutustumista miehen ja naisen välillä voi kyllä tapahtua ikään kuin vahingossa, pakotetussa tilanteessa, esim. kun työ- tai koulukaverin kanssa joutuu väkisinkin olemaan tekemisissä ja tutustumista tapahtuu melkein kuin vahingossa.
Lähtötaso suhteessa naisiin on siis aina naisen puolelta torjuva, ja tältä tasolta pitäisi päästä nousemaan ylemmälle, jos haluaa saada positiivisen reaktion naiselta henkilökohtaisessa mielessä. Positiivisen reaktion voi saada aikaiseksi kovalla yrityksellä ja ns. pokaustaitojen hiomisella. Esim. komea ulkonäkö nostaa lähtötasoa, jolloin yrityksen ei tarvitse olla niin kova, kuin tavallisemman, tai jopa ruman näköisillä miehillä.
Pointtini on siis se, että naiset harvemmin kykenevät tutustumaan miehiin ns. neutraalilla tavalla, toisin sanoen ilman että lähtöoletus on se että mies on jotenkin vastenmielinen olento. Ainoastaan ylimääräisellä satsauksella mies voi rikkoa tuon naisiin ilmeisesti äidinmaidossa iskostuneen ajatuksen miehistä vastenmielisinä otuksina.
Toinen pointtini ja havaintoni on se, että nainen ei halua tutustua miehiin ihmisinä, koska joko miehet ovat vastenmielisiä tai siksi että miehillä ei ole ihmisinä mitään annettavaa naisille. Kaveruutta miehen ja naisen välillä voi syntyä, mutta vain vahingossa, ei koskaan tarkoituksella. Tästä seuraa myös se että nainen ei halua miehestä itselleen kaveria, vaan pelkän seksisubjektin, himokkaan pokailijan, joka toimii peilinä jonka kautta nainen näkee oman naiseutensa ja seksuaalisuutensa. Kaverimies ei voi tällaista tarjota.
Toisin sanoen miesten tärkein ominaisuus on himokkuus, maskuliiniset, testosteronien mutatoimat kulmikkaat hirviömäiset kasvonpiirteet ja kirkas heijastepinta.
Olen puhunut.
Välinesuhteissa, esim. asiakaspalvelutilanteessa tai vaikka työkaverin ollessa kyseessä nainen suhtautuu miehiin neutraalisti, jopa hillityn positiivisesti, mutta heti jos tilanne luiskahtaa välinesuhteesta henkilökohtaiselle puolelle, esim. jos mies sanoo jotain "ylimääräistä", joka olisi tulkittavissa ns. tutustumispuheeksi, niin naisella nousee ihokarvat pystyyn, pupillit pienenee ja lihakset jännittyy ja ruumiinkieli sulkeutuu ja äänensävy muuttuu torjuvaksi. Tällaiselta naiselle luontaiselta reaktiolta miehen pyrkimykseen tehdä tuttavuutta voi välttyä vain erilaisten viettelytaitojen opettelulla. Tutustuminen tutustumisen vuoksi ei kiinnosta naisia, vaan sellaiseen he suhtautuvat negatiivisesti. Tutustumista miehen ja naisen välillä voi kyllä tapahtua ikään kuin vahingossa, pakotetussa tilanteessa, esim. kun työ- tai koulukaverin kanssa joutuu väkisinkin olemaan tekemisissä ja tutustumista tapahtuu melkein kuin vahingossa.
Lähtötaso suhteessa naisiin on siis aina naisen puolelta torjuva, ja tältä tasolta pitäisi päästä nousemaan ylemmälle, jos haluaa saada positiivisen reaktion naiselta henkilökohtaisessa mielessä. Positiivisen reaktion voi saada aikaiseksi kovalla yrityksellä ja ns. pokaustaitojen hiomisella. Esim. komea ulkonäkö nostaa lähtötasoa, jolloin yrityksen ei tarvitse olla niin kova, kuin tavallisemman, tai jopa ruman näköisillä miehillä.
Pointtini on siis se, että naiset harvemmin kykenevät tutustumaan miehiin ns. neutraalilla tavalla, toisin sanoen ilman että lähtöoletus on se että mies on jotenkin vastenmielinen olento. Ainoastaan ylimääräisellä satsauksella mies voi rikkoa tuon naisiin ilmeisesti äidinmaidossa iskostuneen ajatuksen miehistä vastenmielisinä otuksina.
Toinen pointtini ja havaintoni on se, että nainen ei halua tutustua miehiin ihmisinä, koska joko miehet ovat vastenmielisiä tai siksi että miehillä ei ole ihmisinä mitään annettavaa naisille. Kaveruutta miehen ja naisen välillä voi syntyä, mutta vain vahingossa, ei koskaan tarkoituksella. Tästä seuraa myös se että nainen ei halua miehestä itselleen kaveria, vaan pelkän seksisubjektin, himokkaan pokailijan, joka toimii peilinä jonka kautta nainen näkee oman naiseutensa ja seksuaalisuutensa. Kaverimies ei voi tällaista tarjota.
Toisin sanoen miesten tärkein ominaisuus on himokkuus, maskuliiniset, testosteronien mutatoimat kulmikkaat hirviömäiset kasvonpiirteet ja kirkas heijastepinta.
Olen puhunut.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tällä kertaa mies1985:llä on jonkun verran pointtia. Erityisesti tuo naisten vihamielinen reaktio kaikkiin muihin miehiin, paitsi liukkaasti vietteleviin, huijaaviin panoeinoihin, on kuvattu hienosti.
Pointikkuus johtuukin siitä että kirjoittaja on Mies1885 eikä Mies1985!
No niinpäs olikin. Kai se on sitten totta, että vanhuus tekee viisaaksi.
Kas nainen tietää että niin moni mies näyttelee kiinnostunutta ja yrittää muka kuunnella naisen mielipiteitä vaikka takaraivossa pakottaa eläimen vaisto rittää saada naaras selätetyksi, edes yhden kerran.
Voiko miehet päästä eroon tästä pi'''uhimostaan ja nähdä naiset ns. ihmiskumppaneina.
Enitenhän se halu saada jokainen nainen selätetyksi tykyttää panoeinojen takaraivossa. Tai oikeastaan housuissa.
Siitä huolimatta naiset antavat eniten juuri panoeinoille. Samoin, tuosta panoeinojen seksimaanikkoudesta huolimatta, naiset pitävä juuri panoeinoja sellaisina miehinä, jotka ovat "päässeet eroon pilllunhimostaan ja näkevät naiset ns. ihmiskumppaneina"
Tuossa on se ongelma, että jos mies alkaa liiaksi tutustua naiseen pelkkänä ihmisenä, unohtaen kaikki viettelevät liikkeet, paluu kaveriuralta suhdeuralle ei ole helppoa. Pieni viettelevä, animalistinen syke täytyisi olla touhussa mukana. Tai sitten pitää antaa periksi, ja ottaa tai jättää kaverirooli.
Näin voi käydä.
Tuota käytöstä on muuten hyvin vaikea muuksi muuttaa jos on tottunut kohtelemaan naisia ennen kaikkea yksilöinä ja ihmisinä eikä vieteltävinä naaraina.
Itse huomaan noissa viettelyjutuissa kömpelyyteni kun siirryn sille vaihteelle varsinkin johtuen huonoista kokemuksista.
Jostakin syystä ne naiset jotka minua eivät kiinnosta parisuhdemielessä toisaalta tulkitsevat ystävällisyyttäni kiinnostuksena myös seksuaalisesti, mikä on hieman outoa.
Taidan vain kunnioittaa naisia liikaa suhteessa siihen miten vähän statusta minulla on. Sillä tavoin ei saa sitten naisten kunnioitusta muussa kuin kaverimielessä.
Heh
Juuri näin naiset tosiaankin varsinaiset panoeinot mieltävät, paradoksaalistahan tämä on.
Ei pidä paikkaansa.
"Toinen pointtini ja havaintoni on se, että nainen ei halua tutustua miehiin ihmisinä, koska joko miehet ovat vastenmielisiä tai siksi että miehillä ei ole ihmisinä mitään annettavaa naisille. Kaveruutta miehen ja naisen välillä voi syntyä, mutta vain vahingossa, ei koskaan tarkoituksella. "
Täyttä paskaa. En kyllä yhtään ihmettele jos suuri osa naisista pitää sinua vastenmielisenä mutta siitä nyt on turha vetää mitään yleistyksiä. Ystävyys syntyy muuten aina vahingossa(miten ystävyys pakotetaan tarkoituksella olevaksi?) ja esim. minulle se on syntynyt useammin miesten kuin naisten kanssa.
"Tästä seuraa myös se että nainen ei halua miehestä itselleen kaveria, vaan pelkän seksisubjektin, himokkaan pokailijan, joka toimii peilinä jonka kautta nainen näkee oman naiseutensa ja seksuaalisuutensa. Kaverimies ei voi tällaista tarjota."
Hyi. En halua himokasta pokailijaa, vaan joko kumppanin tai kaverin tai non of the above. Seksuaalisuuteni näkemiseen en peillejä tarvitse ja naiseudestani muistuttaa jokainen vessa käynti tai rintoja päin vilkaiseminen viimeistään.
Tottakai mahdollisen kumppanini tulee olla seksisubjekti. En halua sen enempää olla kuin saada passiivista objektia.
"testosteronien mutatoimat kulmikkaat hirviömäiset kasvonpiirteet"
Heh.
Provoihin on kiva vastailla tosissaan.
"Ystävyys syntyy muuten aina vahingossa(miten ystävyys pakotetaan tarkoituksella olevaksi?) ja esim. minulle se on syntynyt useammin miesten kuin naisten kanssa."
Jopa naisen kirjoittamaksi tällainen lause on aivan harvinaisen valheellinen ja naurettava. Ystävyydet eivät todellakaan synny "vahingossa", joskin naisne pikkuruiset aivot voivat tällaisiakin johtopäätöksiä tehdä.
"Hyi. En halua himokasta pokailijaa, vaan joko kumppanin tai kaverin tai non of the above"
Valheellisuutesi saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että on kysyttävä, uskotko tuollaista roskaa itsekään. Mutta ehkä uskot; tuohan valhe naiselle mitä suurimman tyydytyksen, ja valhe on eräänlainen elämän ruisleipä naiselle, joka totuuden kohdatessaan aina alkaa yökkäillä.
Nainen = valheen siitintä imevä ja sen makua ylistävä, elukkamainen ja pahuutta rakastava prostituoitu, joka purisi poikki totuuden siittimen heti sen nähdessään.
"Nainen = valheen siitintä imevä ja sen makua ylistävä, elukkamainen ja pahuutta rakastava prostituoitu, joka purisi poikki totuuden siittimen heti sen nähdessään."
Runollista.
Niin ei henkilökemioiden yhteenpelaaminen ole sattuman kauppaa mutta ei se ystävyys tarkoituksellakaan synny. Sitä joko tykkää jostakusta tai ei tykkää. En minä ainakaan kykene päättämään että nytpä tykkään jostain ihmisestä.
Mutta jokatapauksessa kaikki ystävyyssuhteeni ovat olleet sattuman kauppaa siinä mielessä etten ole koskaan tarkoituksella ystävystynyt keneenkään.
Millä perusteella väität minua valehtelijaksi? En halua "himokasta pokailijaa", vaan kumppanin. En ole koskaan ollut "himokkaan pokailijan kanssa", joten miksi yhtäkkiä sinun mieliksesi aloittaisinkaan?
Taitaa olla niin, että poika projisoi omaa sontaansa muihin.
Aloittaja tarkoittaa sitä, että iskeminen tapahtuu aina tarkoituksella, eikä vahingossa, paitsi naisten näkökulmasta, kun mies vain tulee ja iskee. Kaverisuhteet ei synny tällä tavalla, vaan enemmän sitä kautta, että kun ollaan tekemisissä jostain muusta syystä (koulu, työ, harrastukset, yhteiset kaverit), niin sitä tutustuu ikään kuin vahingossa paremmin toiseen ja ystävystyy.
Jokaisella on ne omat ongelmat.
Naiset jostakin syystä pitävät minusta aivan jumalattomasti nimenomaan seuramiehenä, mutta seksuaalisesti en pahemmin nähtävästi sytyttele.
Heitän rentoa juttua ja olen huumorintajuinen sekä suhteellisen empaattinen.
Ei minulla tosin ole ongelmia jutella miestenkään kanssa.
Tuskin siis mikään aivan uskomattoman komea olen enkä toisaalta mikään mahdottoman rumakaan. Joku on kertonut että minulla on aika miellyttävä hymy sekä lämpimät ymmärtäväiset silmät.
Viime aikoina olen pannut merkille että lähes tuntemattomat naiset joihin olen tutustunut vähän missä milloikin tahtovat koskettaa minua jostain syystä. En käsitä miksi.
Taidan olla vain luonteeltani sellainen pehmoinen, mukava ja fiksu jota on kiva paijata.
Yritän tässä aloittajalle ja muille sanoa että naiset eivät todellakaan suhtaudu yleensä vihamielisesti tällaiseen tyyppiin vaan pitävät todella kivana. Se ei tarkoita tietysti että he seksuaalisesti pitäisivät miestä puoleensavetävänä tai se johtaisi romanttisesti mihinkään.
Monet naiset vaikuttavat nauttivan "karkeampien" miesten seurasta tai sitten miehen pitää olla jonkin sortin söpöläinen.
Vääränlaiset naiset kiinnostuvat toki minustakin jotka eivät sovi elämääni ollenkaan ja sytytä minua puolestaan lainkaan.
kun sanot, että vääränlaiset naiset kiinnostuvat sinusta, niin millaisia naisia tarkoitat?
Laajemmin kysymys, millaiset naiset kiinnostuvat karkeista miehistä, ja millaiset naiset taas pehmoisista ja söpöistä miehistä?
En ole söpö. Tarkoitin että minulle olisi eduksi olla söpön näköinen eikä tällainen aika normaali mitäänsanomattomuus.
Nuo vääränlaiset naiset ovat yleensä aika pehmoisia niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Edellinen ei haittaa, mutta jälkimmäinen kylläkin. Samoin osa vaikuttaa olevan vähemmän kamppailija luonne kuten itse olen sekä keskittyvän elämässään aika yksinkertaisiin asioihin.
Itse olen oppinut sen pohjalta että en ota seuranhakua kovinkaan vakavasti. Naisten kanssa voi olla noin muuten rennosti tietäen että aika harva sopiva osuu kohdalle.
Eilen eräs nainen pitkästä aikaa antoi kylmää hartiata baaritiskillä kun yritin käynnistää keskustelua. Kuvitteli että yritän iskeä häntä kaiketi vaikka oli tarkoitus vain jutella.
Ehkä tuollainen on sitä "vihamielisyyttä" jota voi kohdata. Tosin olen saanut joskus joitakin aika karkeita pakkejakin, mutta tulkinnut että ne ovat tulleet aika sosiaalisesti taitamattomilta naisilta.
Niin ja ennen kuin joku ajattelee että täällä on oikea "pehmis" niin se ei pidä paikkaansa. AIka harva alkaa tuolla maailmalla minun kanssa kilpuuttelemaan.
Luonteeseeni vaan kuuluu tutustua avoimen pehmeästi naisiin joka valitettavasti ei ole hyvä asia kun ajatellaan parisuhteen aloittamista.
Hei, suomi-naiset on kiinnostuneita rikkaista, menestyvistä, valtaapitävistä, kiekonpelaajista, komeista, rahaa heihin tuhlaavista sitoutumattomista miehistä.
Kaikki muut miehet on uhkia ja tiellä edellisille.
Mikäs nainen minä sitten helvetti olen kun en sovellu Suomi-naiseksi?
Aloittajalla on sen verran asiaa että hän saisi puolestani toimia stunttinani.
Miehen kanssa oleminen on naiselle häpeä aivan kuten miehelle olisi ihan syystä häpeä olla miehen kanssa ja leimautua sairaaksi homoksi.
-
Naiselle on kuitenkin jossain määrin kulttuurillisesti suvaittavaa olla miehen kanssa. Ilman miehen voimakasta seksuaalisuutta miehillä ei olisi mitään paikkaa naisen elämässä. Toki jotkut miesmäiset ja loogiset naiset voivat ihastella miesten älyä ja fyysistä suorituskykyä mutta näin seksuaalisesti ajatellen.
-
Naisten seksuaalisuus lähtee ja loppuu siitä että mies haluaa heitä. Miehen pitää saavuttaa oikeanlainen ällötyksen tasapaino. Jos liikkuu liian nopeasti, kuten joku nainen tuossa sanoo, ällötyksen tasapaino järkyttyy koska naisen luottamus suhteessa naisen haluun nähdä verisen onnettomuuden kaltainen ällö asia jota kuitenkin tekisi mieli kurkistaa (eli mies) ei ehdi kasvaa tarpeeksi.
Jos taas mies hidastelee liikaa eikä tee aloitetta kourimiseen ja tuhmiin juttuihin niin että nainen saa olla passiivisena, ällötyksen tasapainon vaakakuppi kallistuu taas liikaa toiselle puolelle ja nainen kyllästyy ja odottaa jotain kovahaluisempaa miestä jota nainen saa sitten naureskella ihmeissään.
Minkälainen on torjuva äänensävy jos puheessa ei ole sanoja mikä ilmaisisi torjunnan?
Ihme vääristynyttä per-seilylogiikkaa taas ATM:ltä.
Selitä mulle vaikka ääntelyllä mikä on torjuva äänensävy. Ei taida onnistua.
Torjuva äänensävy on sitä, että sanotaan jotain mikä tekstimuodossa kuulostaa kivalta, esim. "sä oot tosi mukava tyyppi", mutta tyylistä ja eleistä joilla se sanotaan, käy ilmi, että nainen suhtautuu välinpitämättömästi ja lievällä ällötyksellä mieheen.
Sitä kutsutaan kaksoisviestinnäksi. Psykologian Crash course;)
Olen lukenut että kaksoisviestintää käyttää yleensä narsistit. Onko suurin osa naisista siis narsistisia?
Höpöhöpö sanon minä taas kerran. Mulla on miehiä myös kaverina, aina ollut. Mä suhtaudun mieheen ja naiseen ensisijaisesti ihmisenä, en sukupuolena. Niin, toiset pitää mua siksi friikkinä. Toiset ei. Pitäiskö toisinajattelijoille nyt alkaa haistattelemaan ja vaipua itsesääliin?
Ne kaveripojat tyypillisesti pyörivät naisen ympärillä pikku pippelit terhakkaasti pystyssä pillupalkkion toivossa. Nainen sitten valehtelee itselleen ja väittää, etteivät ne halua pillua koska eivät ole tehneet "aloitetta" kuten oikeat miehet. Nainen yrittää itsepäisesti uskotella, että kaveripojat ovat jotain seksittömiä ruunia ja kieltäytyy uskomasta, että se kaveeraaminen on nimenomaan "aloite".
Täysjärkinen heteromies kun ei halua olla mikään naisen "kaveri". Naiset ovat yleensä kaveriaineksena täyttä sontaa, tylsiä, itsekkäitä, epäluotettavia parasiitteja. Tällainen "kaverisuhde" on miehen kannalta pelkästään vahingollinen.
Täyshomon ja naisen välille tietysti voi syntyäkin tavallinen kaverisuhde. Mutta heteromiehelle ei ole mitään hyötyä roikkua kiinni naisessa, jos ei reikää lohkea suht äkkiä. Muuten päädytään turhan yleiseen tilanteeseen, jossa prinsessa koko ajan antaa ymmärtää, mutta on olevinaan ymmärtämättä antaa.
Harvemmin kiinnostuksenkohteet ja puheet sopii naisen kanssa niin hyvin yhteen, että nainen olisi luontevasti kaveriainesta.
Tuollaista miestä en huolisikaan joka ajattelee naista pelkkänä reikinä. Entiset yhden illan juttuni ajattelivat todennäköisesti juuri näin, mutta kumpikaan eksistäni onneksi ei. Nykyisin tuohon tyyliin ajattelevalla miehellä ei olisi asiaa lähelleni missään muodossa, sitä on tullut elämänkokemuksen myötä tarkemmaksi eikä enää tunne sellaista "on kamalaa olla yksin" -oloa että olisi mitään tarvetta hakea läheisyyttä pelkästä seksisuhteesta.
On myös hyvin kapeakatseista puhua naisista yleisesti ottaen "tylsinä, itsekkäinä, epäluotettavina" saati sitten "parasiitteina" (tarkoittaako tämä nyt siis miehestä rahallista hyötyä tavoittelevia naisia? heitä on loppujen lopuksi Suomessa todella vähän, kehitysmaissa rutkasti enemmän). Sama kuin jos minä nuoruuteni perusteella nimeäisin kaikki miehet. Naispuolisista varsinaisista ystävistäni esimerkiksi kaikki ovat luotettavia eivätkä taatusti tylsiä. Mitä tuolla tylsyydellä muuten tarkoitetaan?
Tuo kuvaus muutenkin varmaan perustui tyypillisiin stereotypioihin naisista. On muuten hassua, että tietyt miehet haluavat samaan aikaan sekä "perinteisen, naisellisen" naisen että inhoavat niitä naisiin perinteisesti yhdistettyjä piirteitä, kuten meikkaaminen, shoppailu, muodin perässä juokseminen, Kosmon lukeminen yms. Itse en ymmärrä muodin päälle paskan vertaa, vihaan shoppailua (usein mulle tulee sellainen "kuinka kauan täällä pitää vielä kärsiä" -olo, jos joku kavereista pyytää mukaansa shoppailemaan eikä tunnuta lähtevän kaupasta ikinä) enkä meikkaa arkisin ollenkaan (toki perussiisteyden kuitenkin pidän yllä silloinkin, eli nypin kulmat ja peitän naamasta finnit jos niitä sattuu olemaan) ja Kosmot tai Demit eivät voisi vähempää kiinnostaa, saatika varsinaiset juorulehdet. Julkkisten elämä ei muutenkaan minua juuri kiinnosta.
Tuo on kyllä täysin totta. Henkilökohtaisella tasolla nainen pitää aina tuntematonta miestä lähtökohtaisesti täysin vastenmielisenä. Nainen haluaa tutustua vain sellaiseen mieheen jonka tuntee jo valmiiksi.
Minusta miehet ovat aivan mahtavia kavereina!
Ne eivät turhista nipota, eivät kikattele selän takana kavereistaan, ei tarvitse jauhaa nykyajan muodeista tai idoleista, keksivät muutakin ajanvietto tapoja kuin kynsien lakkaaminen, katsovat paljon toimintaelokuvia, pelaavat erilaisia pelejä, eivät loukkaannu jos ei kaikki mene heidän mielen mukaan jne jne...
Paljon minulla on ollutkin miespuolisia kavereita.
Yksi huono puoli vain siinä; miehet ihastuu todella helposti ja meinaa usein mennä hieno kaverisuhde pilalle, kun tullaan ehdottelemaan seurustelua. Miksi miehet eivät voi sitten pysyä tällä kaverilinjalla, kun keskustelusta päätellen sitä haluavat?
Sinkkumies haluaa naisen, joka on kuin hyvä kaveri jota voi panna. Naiset hakee miehestä taas jotain ihan muuta ja pitää kaverit erillään. Miksei sitten naiset halua miestä, joka on samaan aikaan kaveri ja rakastaja. Sitä en ymmärrä.
"Miksei sitten naiset halua miestä, joka on samaan aikaan kaveri ja rakastaja."
Miehestähän tuo riippuu, osa miehistä kiinnostaa seurustelu- ja kaverimielessä, ihan kuten ei miehiäkään kaikki naiset seurustelumielessä kiinnosta pätkääkään. Se ihanteellinen seurustelu- tai seksikumppani olisi kyllä samaan aikaan sekä kaveri että rakastaja, mutta KAIKKI kaverit eivät voi olla rakastajia.
Miesten ja naisten ero taas on siinä, että liian moni mies tuntuu olevan kyvytön olemaan puhtaasti naisen kaveri, ellei ajattele että joko a) saa naisesta puolison, tai jos nainen ei syvemmässä mielessä kiinnosta niin b) saa naiselta seksiä.
Mieti tarkemmin tätä tilannetta mistä puhut.
1. YTMi saa korkeatasoista naista, joten hän voi olla heikompitasoisen naisen kaveri koska tuo heikompitasoinen nainen ei kiinnosta miestä pätkääkään.
Nainen taas kiinnostuu ytmistä, joten nainen on ihan mielellään hänen kaverialueellaan tekemässä tuttavuutta ja itseään tykö parempitasoiselle miehelle.
Tuollainen mies olisi naisen mielestä se ihanteellinen kaveri ja rakastaja.
2. Naisen kanssa samantasoinen mies, tai hieman sitä heikompi mies päätyy usein naisen kamualueelle. Eikä pääse sieltä ulos. Syystä ettei nainen halua miestä, kun parempaa miestä on tarjolla.
Sinä puhut juuri noista miehistä, joista ihmettelet miksi eivät voi olla vain naisen kavereita.
Näetkö tuossa jotain ongelmaa?
Sinun halusi ja miehen halut eivät kohtaa toisiaan. Ne miehet jotka haluaisivat sinua, sinä et halua heitä. Ne miehet joita haluaisit, saavat kyllä sinua parempaa.
Eli ei se pelkästään miehestä riipu, vaan ihan yhtä lailla naisistakin.
Se, ettei huoli ihan ketä tahansa vain koska tämä on "mukava" ei ole sama kuin tavoitella ytm:iä. Voin myöntää, että "pinnallisista asioista" itselleni tärkeitä ovat se että mies on vähintään 173 cm ja normaalipainoinen, mutta mielestäni se on vielä ihan kohtuullista koska itse olen 173 cm ja normaalipainoinen/hoikka.
Molemmat eksäni olivat tämän palstan asteikolla ktm:iä (muutamassa yhden illan jutussani sitten oli atm, ktm ja ytm eli yksi kutakin kategoriaa), joten en heidän kanssaan suhteeseen alkaessanikaan odottanut mitään ytm:ää vaan juuri sellaista fiksua, keskustelutaitoista, avarakatseista, tasapainoista, huumorintajuista ja rauhallista miestä jonka kanssa pystyi juttelemaan kaikesta mahdollisesta kuin mitä he olivat. Myöskin ulkonäöllä mitattuna toka eksäni oli "pelkkä" ktm ja se riitti ihan hyvin. Eikä toka eksäni pannut esim. pahakseen sitäkään että kerroin suoraan mulla olleen muutama yhteen iltaankin jäänyt juttu, olihan hänellä itselläänkin ollut, eli ei myöskään ollut kyse siitä että suhde olisi toiminut vain siksi että olisin "salaillut menneitä".
Joten joo, eipä voi sanoa että haluaisin mitään helkutin ytm:iä. Itseasiassa mun olisi paljon vaikeampi jutella komeana pitämälleni miehelle kuin taviksena pitämälleni, juuri siksi koska en kokisi riittäväni sille komealle ja jännittäisin tilannetta joka hetki.
existä ja panoistaan on todella vastenmielinen.
Varsinkin kun se ei vieläkään tajua mitä ATM tarkoittaa!
Mutta miksi näin vanha ketju on nostettu henkiin...
No se on kyllä totta etten mitään naista vihaavaa tai katkeroitunutta atm:ää ottaisi. Ihminen, joka on katkera tai muuten yleisasenteeltaan liian negatiivinen ei ole vielä valmis tasapainoiseen parisuhteeseen. Ensin pitää päästä katkeruudesta/ naisvihasta ja vasta sitten hakea tyttöystävää, koska silloin parisuhde on suuremmalla todennäköisyydellä kestävä ja onnellinen.
Positiivisemman atm:n kohdalla taas riippuu ihan tapauksesta. Esimerkiksi kokemattomuus ei ole mulle mikään negatiivinen juttu, joten vaikkapa naisten suhteen kokematon normaalipainoinen mutta sopivan positiivisen luonteen omaava ja naisia arvostava perusjamppa kelpaisi ihan hyvin.
Ethän sinä saa miestä, kun et tee alotteita..
Ei minulla ole mikään kiire sutia aloitteita yhteen sun toiseen suuntaan (en halua lapsia joten ei tarvitse murehtia biologisesta kellostakaan), varsinkaan kun ei ole tällä hetkellä lähipiirissä tiedossa ketään mielenkiintoista vapaata miestä. Miksi turhia mennäkään hakemalla hakemaan seuraa vain ettei olisi yksin. Minusta hyvä syy tehdä aloite on sitten kun toinen vaikuttaa kiinnostavalta, ei vain siksi että "olen ollut jo 3 kk sinkku, pakko saada jotain säpinää tai en kestä". Ei sillä että suoria aloitteita tekisin, mutta tarkoitan sitä lähelle hakeutumista ja katsekontaktia.
Yksi suosituimmista kavereistani on juuri sellainen, että alkaa marmattaa sinkkuuttaan heti jos edellisestä erosta on kulunut 3 PÄIVÄÄ. Ja hänen kohdallaan ainakin yksi noista suhteista joissa on marmattanut noin nopeasti oli jopa 5 vuoden suhde, joten vähän ihmetyttää kuinka 3 päivää eron jälkeen on sellaisessa tilanteessa ensimmäisenä mielessä vain se, milloin saa uuden miehen...
Ja vaikka siitä etten välttämättä kykene suoriin aloitteisiin tai kahville pyytämisiin voikin olla montaa mieltä, niin ei sillä ole niin väliä koska en varsinaisesti tällä hetkellä yksinoloani valitakaan. Uuden työpaikan etsiminen alkusyksylle ja muitakin asioita on tässä kuitenkin sen verran, ettei aina edes tule ajatelleeksi sinkkuuttaan. Jos valittaisin, niin silloin voisi ajatella syyn olevan myös siinä etten tee kovin suoria aloitteita.
" Ei sillä että suoria aloitteita tekisin, mutta tarkoitan sitä lähelle hakeutumista ja katsekontaktia."
Katsekontakti ei tarkoita mitään, sori vaan.
Miten on sitten sellaisten miesten laita jotka ovat varattuja? Eivät he kuitenkaan kaverinaisiaan pane? Vai olenko ihan väärässä?
Samaa voisin kysyä minäkin. On se todella niin ettei mies kykene olemaan naiselle vain kaveri? Entä jos nainen on todella ruma?
Ihmettelen tuota samaa itsekin. Minä vielä olen todella ruma ja vielä läski. Ehkä minä olenkin liian ruma ja liian läski?
Ehkäpä miehet ei osaa vastata noihin yhtään mitään koska ne pitävät täysin paikkansa. Miehet pystyvät helposti olemaan rumalle naiselle pelkkä kaveri eikä varatut miehet petä naisiaan kenenkään naispuolisen kaverinsa kanssa ellei satu olemaan muutenkin pettäjätyyppiä.