suhde päättyi heti alussa

Minulle on käynyt hyvin samankaltainen juttu. Tapasin ihanan miehen joka ei itseasiassa edes itse aluksi sytyttänyt minua, vaan lämpenin hitaasti, kun taas mies oli suorastaan hullaantuneena minuun heti alusta alkaaen, tai ainakin antoi niin ymmärtää kaikella käytöksellään. Kun aloimme tapailla tiiviimmin ja aloin todella pitää tästä miehestä ja juttumme alkoi vakavoitua, puhui hänkin minulle aivan samalla tavalla "meidän tulevaisuudestamme", siitä kuinka hän tulisi tapaamaan perhettäni ja minä hänen, ja mitä tekisimme ensi kesänä ja sitä rataa.. Soitteli ja tekstaili kun olimme erossa, halusi kokoajan olla näkemässä ja yleensäkin yhteyksissä minuun, minä taas olin se joka halusi edetä hitaasti ja rauhassa. Sitten yhtäkkiä kaikki vain muuttui. Mies muuttui muutamassa päivässä(!) täysin. Yhtäkkiä viestittely ja soittelu loppui kuin seinään. Siis mies vain hiljeni täysin, aluksi yritin kysellä syytä, mutta väitti että kaikki on kunnossa, hän on vain ollut kiireinen. Mutta sitten edelleen hiljaisuus jatkui ja jatkui ja jatkui.. ilman että sain mitään selitystä käytöksen muuttumiselle, en tänäkään päivänä tiedä mitä oikein tapahtui. Tuosta on aikaa n. puoli vuotta, ja mies ei edelleenkään ainakaan seurustele kenenkään muun kanssa. Ja jos hän todella olisi löytänytkin jonkun toisen silloin, niin en tajua mihin ne palavat tunteet minua kohtaan vain katosivat. Tuosta noin vaan. Meillä oli vasta suhteen alkuhuuma meneillään ja sitten mies vain tekee tuollaisen täyskäännöksen käyttäytymisessään.. Se todella saa ihmisen hämilleen. Silloin toivoin että olisin saanut edes sen "et kiinnostakaan minua tarpeeksi" -viestin, että olisi edes jokin selitys, kuin että minuun vain katkaistiin yhteydet selittämättä yhtikäs mitenkään mitään. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka olisin saanut tuollaisen selityksen, niin olisin ollut varmasti silti yhtä hämilläni, sillä mies todella vaikutti niin aidosti minuun ihastuneelta kuin vain voi, että olisi ollut vaikea ymmärtää mihin sellaiset voimakkaat tunteet vain katoavat parissa päivässä.

Valitettavasti en siis osaa analysoida juurikaan mikä suhteessa meni pieleen kun en itsekään tajua tuollaista, mutta epäilen ainakin että tällainen miestyyppi puhuu enemmän kuin tarkoittaa. On vaikea uskoa että kukaan ihastuisi niin voimakkaasti ja vakavan oloisesti, ja sitten parissa päivässä muuttaa mieltään äkisti aivan täysin. Ei silloin sellaiset voimakkaat tunteet ole koskaan voineet ollakaan kovin tosia. Minä tuon suhteen jälkeen itkin ja surin monta kuukautta, pahinta oli surra jotain mitä ei edes tajunnut, suhdetta joka jäi aivan auki, sitä ei koskaan edes päätetty kunnolla. Mutta minun onnekseni olen löytänyt elämääni uuden ihastuksen ja rehellisesti sanottuna minullakaan ei ole enää minkäänlaisia tunteita sitä miestä kohtaan, nyt tajuan että olin ihastunut vain illuusioon. Mutta se että minut niin jätettiin kuin nalli kalliolle, on jättänyt jäljet itsetuntoon, ja pelkään että taas kävisi niin. Olisi tosiaan kiva kuulla joltain joka osaisi yhtään analysoida, että mitkä ovat tällaisten ihmisten motiivit, ja voiko tällaista miestyyppiä jotenkin oppia tunnistamaan jatkossa, sillä itse koen olevani hyvä ihmistuntija, ja todella luulin että mies oli vilpittömän ihastunut minuun, ja erehdyinkin niin rajusti, etten enää tiedä mihin uskoa ja luottaa. En ole kuitenkaan nainen joka uskoo turhanpäiväisiä lätinöitä ja sananhelinöitä, vaan todellakin mies saa ensin todistaa tunteensa käytöksellään minulle että uskon toisen olevan aidosti kiinnostunut.

Itselläni kävi ihan samoin tässä joku aika sitten ja sain selitykseksi ettei koskaan voi rakastaa mua...no oli hieman aiksemmin sanonut että rakasta...olin kyllä ihan puusta puonnut tuon jälkeen...muutamaa päivää ennen kuin sanoi suhteen poikki kaikki oli ihan on ok ja yhteistä joulua suunniteltiin ja pam hiljasuus kunnes yhtenä päivänä ilmoitti et ahistaa tää meidän suhde...Hän itse tiesi että minulla on voimakkaita tunteita häntä kohaan jne. Kyllä nämä asiat vaikuttaa itsetuntoon melkoisesti jos ei saa kunnon selvitystä miksi homma loppuu kuin seinään.

Luulenpa että tällaisissa tapauksissa miehet on säikähtäneet omia tunteitaan eivätkä osaa niitä käsitellä ja / tai niitä vanhoja luurankoja on vielä niin voimakkaasti siellä komerossa. No pari viikkoa surin voimakkaasti ja sit päätin et tää on surtu ja nyt elämää eteenpäin. Ei tämä silti helppoa ole mutta näillä nyt mennään....

jos toinen on löytänyt toisen, ei niitä sanoja enää sille tilanteelle ole. Mitä siinä enää sanoa, sanat ovat pieniä ja turhia. Niihin ei mahdu se, mitä kokee, tulee vain niin avuton olo. Ja siltikin sanotaan, että puhuminen on ainut keino. Joskus tuntuu että sanat rajoittavat enemmän kuin mahdollistavat.
Eikä sanat muuta sitä tilannetta. Totuus ja tunteet pitää kohdata kuitenkin.

Aina ei ole sanoja tai mitään sanomista. Surullista.

Miehet on niin lapsellisia. Itse seurustelen mutta silti kyllästyttää kaikki miehet.

Niiin kiinnostuneita ja sitten käy niin, tai sitten ne roikkuu lopullisesti.

Semmonen tilanne että en ehkä haluaisi enään ikinä panostaa mihinkään suhteisiin eikä miehiin.

Riittää että on ihania kavereita tai perhe ja harrastukset tai töitä. Oikeesti ei vaa kannata ampua ittensä henkisesti.




Terveisin

Kärsinyt Ihan Liikaa

Arvon naiset ennen kun alatte porukalla nunniksi.
Veikkaisin 90% varmuudella noissa tapauksissa jos mies ei saa teiltä minkäänlaista vastakaikua tunteisiin jne niin tunteet kyllä hiipuu ja varsinkin jos se mies on se aktiivisempi osapuoli asiassa.

Meillä miehillä kun pitää olla monta eri lankaa käsissä kun naisia tapailemme jos yheltä ei saa minkäänlaista vastakaikua niin sitten panostetaan niihin muihin sitten enemmän.

Kiitos ja hyvät yöt.

Kysy suoraan! Että sinusta tuntuu pahalta tämä käänne ja haluaisit ymmärtää asiaa paremmin. Eli kysy. Vastaus voi olla se ettei mies tutustumisen jälkeen halunnutkaan enempää. Kysy! Muuten se jää sua vaivaamaan.

Siis ei ollut siitä kiinni että oisin edenny LIIAN hitaasti. nimenomaan mies luikki karkuun kun aloin vastaamaan sen tunteisiin. Ja mä olen kysynyt niin monta kertaa. Se se kaikista pahinta on, että se sanoo vielä niin pahoillaan olevasti että "en missään nimessä oo halunnu loukata sua kun se ei oo tarkoitus..." ja sitte ko sanoin että en jää odottaa sitä päivää "varalle" että tapaa paremman, niin se sano että "joo,mä ymmärrän..nyt kyllä kirpasi.." KIRPASI. paskammarjat sanon minä. mut musta tuntuu et mitä nyt oon muutama kerra kysyny, saamatta silti muuta vastausta kun "no mulla on jokatoinen päivä sellane fiilis että joo haluun olla sun kans mut joka toinen päivä että ei.." niin kyllä se kysely on ahdistavaa, ja se on luultavasti ajanu sen vielä kauemmas musta, koska tänää se oli vaan laittanu viestiä facebookissa "kyllä se on nyt niin ettei mua kiinnosta niin paljoa että kannattais jatkaa.." eli musta tuntuu että haluu nyt sit vaa...tosiaa jättää koko jutun tai sitten olla hetken rauhassa. samalla sen seinälle ilmesty teksti "nyt loppu seurustelukausi" ja että uusi vuosi uudet kujeet. eli kyllä sitä siis jollain lailla on mietityttänyt toi. oon kyllä ton jälkee sitä mieltä, että mussa ei o vika (niinkun sekin sanoi) vaan se,että ei vaan oo valmis seurustelemaan. ehkä se pelästy omia tunteitaan tosiaan. ja sen yhen konsertti-illan jälkeen kun se muuttu..ni ehkä se siellä oli voinut saada naisilta huomiota ja ajatellut että ei o valmis vakiintumaan. ota nyt noista selvää.. muutama eka päivä oli vaan hirvee olla kun eli epätietoisuudessa että mitä toinen haluua ja mikä meni pieleen. sitten perästä päin tuli parin päivän itsesääli-itkukohtaukset, ja kova ikävä. tänään sitte ko nousin ylös,päätin että nyt o vaan jatkettava eteenpäin. ja on huojentavaa täälläkin taas huomata, miten moni nainen kamppailee samojen asioiden kanssa. iso kiitos samaistumisesta kaikille ja tsempataan ja vietetään nyt hyvät joulupyhät!!=)

täällä sama ongelma! mies oli todella rakastunut ja moelmamt olimme yhtä aktiivisia. sitten yhtäkkiä hän sanoikin ettei pystykään seurustelemaan vaikka välittääkin minusta aidosti.
pelästyikö tämäkin mies vahvoja tunteitaan, vai missä on se syy, miksi hän ei haluakaan seurustella? olisi paljon selkeämpää jos kyse olisi kiinnostuksen puutteesta, mutta kun kyse ei ole siitä.

Jos on muutaman viikon tapaillut niin en sanoisi sitä suhteeksi vielä. enneminkin tutustuminen se on ja mies päättikin ettei halua sun kanssa seurustella. Ei vaan uskaltanut sitää ääneen sanoa. se kehui sua ja oli ystävälline mut kun et antanut pimppaa sille niin kiinnostus lakkasi.

no ei tietenkään sinä aikana voi ollakaan vielä mikään seurusteusuhde. mutta nukuttiin öitä yhdessä ja kaikkee mitä parisuhteessa tehään,niin oli se nyt jonkin asteinen "suhde".. tapailusuhde sitten=) mut sepä se,että se oli tosiaan niin hulluna alussa, ja sitte sano etten kolahdakaan. Harmittaa kun en ees ehitynyt näyttää erilaisia puolia itestäni. Eli periaatteessa mies löi hanskat tiskiin enne kun edes jo tunsi minua ihmisenä. Hän myös muuten sanoin että "vain pari naista on tähän asti herättänyt tähän asti elämää voimakkaat tunteet heti alussa." Että mitä ihme sadun prinsessaa sitten toinen odottaa..?! Itsellä ainakin ne tunteet kehittyy mitä enemmän toiseen tutustuu. Jotenkin melko epäkypsä suhtautuminen ja tunne että toisella on kauhean suuret odotukset siitä "elämän rakkaudesta".... Nyt hän on alkanut kirjotella facebookissa,mutt aei silti mitään ehdotuksia tapaamisesta. Enemmän vain niitä näitä.. taitaa olla yksinäinen joulu tms...

Mä olen kokenut tuon aivan saman asian hiljattain ensin ollaan niin ihastunutta, katsotaan silmiin ja sanotaan "Sä olet vienyt sydämen!" mutta kas kummaa, sitten aletaan perääntymään ja vaikenemaan, kunnes kadotaan lopullisesti. PUFFF, kuin savuna ilmaan.. Mutta elämä jatkuu kuitenkin. Pettymyksestä huolimatta elämä jatkuu, uskon edelleen siihen hyvään ja olen noussut jaloilleni. Toki nämä jälkensä jättää, mutta asian voi käsitellä ja sen kanssa voi olla sinut. Asioiden kanssa oppii elämään, toisilta se vaatii enemmän aikaa, kuin toisilta. Jotkut kohauttaa olkapäitä, kun toiset itkevät itsensä uneen. Ei minua satuta se niin paljoa, kuin sanotaan, että "Ei tää vain tunnu hyvältä" kuin se että ensin vannotaan sinisilmin diipadaapat ja kehutaan ja sitten hävitään. Epätietoisuus on ikävä tunne. Itse aina pyrin tekemään toisille, niinkuin haluaisin itselleni tehtävän. Asia on tavallaan helpompi hyväksyä ja ymmärtää, jos toinen osaa selittää käytöksensä ja antaa edes pienenkin vastauksen mieltä painaviin kysymyksiin, mutta kaikki eivät siihen pysty. Valitettavasti! Ja on paljon niitä "minä, minä, minä" ihmisiä, jotka ajattelevat vain omaa napaansa, eivätkä osaa ottaa toisten tunteita tai ylipäätään toisia ihmisiä huomioon, mutta ei sillekkään voi mitään. Ei ketään voi muuttaa, kuin itse itseään. Ja ei ketään voi omistaa, voi vain rakastaa...

Minullekkin on käynyt näin. Mies kertoi pitävänsä minusta paljon siinä mielessä ja haluaisi edetä seurusteluun ja näin. Yhtäkkiä vaan ei enää vastata viesteihin eikä puheluihin. Muutaman päivän päästä hän sanoo että ei tiedä mitä tuntee minua kohtaa. Ja sanoi miettivänsä tunteitansa. Ei olla sen jälkeen enää pidetty yhteyttä. Hän sanoi ilmoittavansa sitten kun on valmis, mutta taidan olla ylitsepääsemätön tyyppi. Harmittaahan se kun niin mukavakin oli ja itse myös pidin hänestä. En myöskään aluksi lämmennyt hänelle ennen kuin tutustuttiin paremmin sitten hän lyö linjat kiinni.

Me miehet ollaan vaan kaukaa viisaita. Me ollaan hyviä ihmistuntijoita.

Joko heillä on koko ajan ollut toinen tai sitten he tapasivat toisen ja kolmas vaihtoehto on se, että oikeasti haluavat olla vapaita ja tehdä kaikkea muuta mitä sinkut haluavat tehdä, tulla ja mennä, käydä töissä, opiskella, bilettää jne jne.
Tai sitten he ovat sellaisia, että nimenomaan se valloittaminen kiinnostaa etenkin vaikeasti saavutettavat naisen ovat fiksuja ja mielenkiintoisia, mutta kun naiset kiinnostuvat heistä, niin heitä alkaa ahdistaa kun naiset roikkuvat perässä eivätkä millään jätä rauhaan. Sitoutuminen voi olla sellainen juttu myös, mikä pelottaa monia miehiä.

Itelläni vähän sama ongelma, mutta olen nainen. Sinkku olen ja kun tykästyn niin tykästyn lujaa. Tämä vaan haittaa muuta elämää. Vaikka haluaisin seurustella niin todellisuudessa siihen ei vaan millään ole aikaa, työ, opiskelu ja harrastukset vievät niin suuren osan elämästä, ettei vaan millään enää ehdi seurustelemaan kunnolla. Ja useimmiten kaikki haluavat seurustella sitten tiiviisti eikä kenellekään riitä kerran tai kaksi kertaa viikossa tapaamiset, vaan he ovat heti sitten vieraissa tai lopettavat koko touhun. Jos taas seukkaisin tiiviisti, siinä menisi työ, opiskelusuunnitelmat ja harrastuksia pitäisi vähentää tai sitten tulisi lopullinen loppuunpalaminen.

Minulta katosi miesystävän tapainen hieman yllättäen ja oudosti, mutta minäpä päädyin siihen että mies onkin biseksuaali ja vietettyäään mökillä viikonlopun homokaverinsa kanssa hän ei enää tiennyt miten jaksaa kaksoiselämää.

Katsos kun miehet osaa hyvin esittää sitä "ihanaa ihmistä" silloin kun haluavat jotain. Ei se tarkoita sitä, että me oltaisiin loppujen lopuksi niin kauhean kiinnostuneita. Kunhan nyt vaan halutaan hetken aikaa sählätä jonkun muijan kanssa.

On paljon naisia, jotka ovat pettyneitä miehiin, ja on myös paljon miehiä, jotka ovat pettyneitä naisiin. Pitäiskö tässä nyt sitten vetää johtopäätös, että toinen sukupuoli olisi pahempi/parempi kuin toinen?