Olen seurustellut elämäni ensimmäisen kunnon rakkauden kanssa nyt vuoden päivät. Haluaisin enemmän, jakaa arjen hänen kanssaan, mutta hän ei ole siihen n valmis vielä.
Molempien mielestä kaikki läheisempi kanssa käyminen on niin täydellistä, kosketukset jne. Mutta silti, toinen ei uskalla sitoutua.
On niin raskasta, menetän tässä enemmän kuin pelkän miehen. Menetän sen ainoan korren joka pitää minua tässä kaupungissa, menetän parhaan ystäväni, menetän harrastusvalmentajani, menetän sen olkapään jota vasten tukeutua vaikeina aikoina. Hän voisi olla ystäväni jatkossakin, mutta minä en pysty sellaiseen.
Molempien mielestä kaikki läheisempi kanssa käyminen on niin täydellistä, kosketukset jne. Mutta silti, toinen ei uskalla sitoutua.
On niin raskasta, menetän tässä enemmän kuin pelkän miehen. Menetän sen ainoan korren joka pitää minua tässä kaupungissa, menetän parhaan ystäväni, menetän harrastusvalmentajani, menetän sen olkapään jota vasten tukeutua vaikeina aikoina. Hän voisi olla ystäväni jatkossakin, mutta minä en pysty sellaiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.