6 vuotta on erosta kulunut ja ex-vaimo edelleen välttelee minua. Ei puhu puhelimessa, eikä halua nähdä / keskustella kasvokkain. Lapsillamme on ongelmia koulussa ja tekisi hyvää puhua ja sopia yhteisistä pelisäännöistä mutta kun keskustelu hoidetaan meilitse tai tekstiviestein ja exällä on vieläkin katkera sävy päällä, olen jo aikeissa luovuttaa. Asumme lasten takia aika lähekkäin ja kadulla vastaan tullessa ex ei katso silmiin, ei tervehdi ( varsinkaan jos olen uuden vaimoni kanssa liikenteessä) ja vaihtaa kadun puolta vikkelästi. Hölmöä käytöstä. Missä menee raja että pitäisi jo olla huolissaan lasten takia äidin hyvinvoinnista?
naurettavaa vai mitä?
Markku .
6311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juu naurettavaa, miksi sen pitäis sulle kumarrella ja lirkuttaa, ettekö te ole eronnu?????Oletko jotenkin ex riippuvainen??
Olet tainnu olla sille aikas vi***nen niin hän välttelee sinua, ei halua saada paskaa niskaansa.
Lasten asiat voi hyvin hoitaa meilaten ja textiviestein.
Hän voi varmaan ihan hyvin ja sun tehtäväsi ei ole olla huolissaan hänestä, kunhan hoidat vaan osuutesi yhteisistä lapsistanne.
voi wittu, olisit tyytyväinen kun ei susta välitä, muksujen ongelmat voi hoitaa sähköpostitse ihan hyvin.
Meikäläinen ei yhtään kaipaa exän kanssa juttelusta, enkä muutenkaan halua olla sen naisen kaa missään tekemisissä.
Jätitkö ex-vaimosi uuden vaimosi vuoksi? Jos niin kävi, on aivan ymmärrettävää että hän on katkera sinulle. Pilasit hänen elämänsä. Hän oli ehkä vakavissaan sitoutunut avioliittoonne ja halusi, kuten kaikki normaalit ihmiset, säilyttää lapsilla ehjän perheen. Olet ilmeisesti tuottanut hänelle suurimman tuskan, mitä hän on elämässään kokenut. Miten siis voit edes kuvitella, että hän kaiken kokemansa jälkeen jaksaisi olla ystävällinen sinulle?
sulla ei ole mitään kommentoimista enää toisen elämästä. Sä et ole hänen elämässä ja hän ei ole sun elämässä. Sun pitää lopettaa tuo toisen kyttääminen heti.
Elä oma elämäsi ja huolehdi omista asioistasi. Ero on tullut ja totta, ja sen jälkeen sä olet finito, sua ei tarvitse edes velvollisuudesta kohdata tai puhua sun kanssa. Eikä siihen tarvitse mitään syytäkään.
Lasten hyvinvoinnista voit keskustella lastesi kanssa. Mitään oikeutta sekaantua toisten elämään sulla ei ole. Turha esittää yhtään mukahuolehtivaa isää.
Olisit tyytyväinen, että ei tarvitse enää kohdata, sä voit elää omaa elämääsi juuri niin kuin olet sen järjestänyt ja olla tyytyväinen siihen. Sun on turha mielikuvitella mitään muiden elämäään liittyviä asioita. Ne ei kuulu sulle riippumatta siitä oliko yhteisiä lapsia vai ei. Ammattilaisen kanssa voit jutella lapsista, jos joku asia haittaa.
On aika luonnollista, että mies on huolissaan lastensa äidin jaksamisesta. Ja kun on lapsia, on kaikille parasta että välit on normaalit puhelivälit. Ei tarvi olla mitään sydänystäviä, mutta terveesti aikuinen kontakteissaan. Tässä tietysti se nainen tekee eniten itselleen vahinkoa kantamalla katkeruutta sisällään noin kauan, olipa erotilanne ja eron syy miä tahansa.
vai huolissaan, tusimpa kun on vaihtanut toiseen naiseen, itse en haluaisi olla missään yhteydessä tuollaiseen enää..
Ero on ja silloin toinen on vieras ihminen, miksi pitäs tulla juttelemaan kadulla?