Kysymys palstan kovan linjan mies- ja naispostaajille, ja tietty muillekin: oletteko miettineet miltä tilanteet näyttävät pöydän toiselta puolelta? Tai miksi haetaan jotain tietynlaista ihmistä, tai miksi reagoidaan jollain tietyllä tavalla? Esimerkiksi treffeillä, tapailuvaiheessa, erotilanteessa jne.
Monista postauksista paistaa tietynlainen kyvyttömyys tai haluttomuus mennä erilaisten ihmisten saappaisiin, ja ilman tuomitsemista mietiskellä miksi ne mahtavat toimia kuin toimivat. Kyllä itsekin tuomitsen monenlaista käytöstä, mutta nykyään yleensä vasta mietinnän jälkeen.
Toisaalta, suuri osa palstan postauksistahan taitaa olla pelkkää provoa, ilman mitään muuta tavoitetta kuin hassutella tai vähän kuumentaa muita. Mutta oikeassa elämässä, oletko kokeillut, ja mihin lopputuloksiin tulit?
Eiköhän tähän tule myös niitä tyypillisiä kommentteja, mutta muutahan ei voi odottaakaan.
Monista postauksista paistaa tietynlainen kyvyttömyys tai haluttomuus mennä erilaisten ihmisten saappaisiin, ja ilman tuomitsemista mietiskellä miksi ne mahtavat toimia kuin toimivat. Kyllä itsekin tuomitsen monenlaista käytöstä, mutta nykyään yleensä vasta mietinnän jälkeen.
Toisaalta, suuri osa palstan postauksistahan taitaa olla pelkkää provoa, ilman mitään muuta tavoitetta kuin hassutella tai vähän kuumentaa muita. Mutta oikeassa elämässä, oletko kokeillut, ja mihin lopputuloksiin tulit?
Eiköhän tähän tule myös niitä tyypillisiä kommentteja, mutta muutahan ei voi odottaakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
no mulla menee niin että itse riita tilanteessa ei tule ajatelleeksi tai ei kerkee siinä metakan keskellä ajatella toisen osapuolen kannalta asioita. sit ku tilanteen jälkeen itse miettii asiat ni siinä vaiheessa tulee ajateltua toisenkin näkökulmasta. monesti silloin huomaa riidelleensä turhaan
Kyllä mä yritän mennä toisen kantille katsomaan. Joskus se vaan on kovin hankalaa, jos heti kättelyssä joutuu törmäyskurssille. Saatan myös ymmärtää toisen näkökulman, mutta jätän sen tarkoituksella huomioimatta. Jos toinen tekee samoin. Yleensä syy on ollut silloin joko asenteessa tai tulkinnoissa.
Eli kyllähän se pitäsi olla vuorovaikutuksellista. Sinä meet mun kantaa katsomaan ja minä sun. Joskus joku asia aukeaa vasta aikojen päästä. Tai pidemmän vääntämisen jälkeen löytyy ne oikeat sanat mistä koko juttu aukeaa. Ei se aina helppoa ole, mutta yritän silti yleensä ymmärtää toisen kantiltakin.