Mies on jo kuukauden vain miettinyt ja miettinyt haluaako jatkaa suhdetta. Tänään tein päätöksen ja soitin hänelle ellei vastausta ala kuulumaan en aijo olla hänen kanssaan missään yhteyksissä. Olinko kamala? Hukkaan vain aikaani, kunnen tiedä mitä hän haluaa. Sattuu niin p*rkeleesti... mutta näin nyt vain oli tehtävä, kai...
Täynnä tätä kaikkea.
klklklklklk
10526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No mitä hän sanoi siihen, että et aio olla yhteyksissä? Olet odottanut kuukauden, se on pitkä aika...
miettijä ei oikeesti ole kiinnostunut, ei vaan sano suoraan.
Et ollut kamala vaan annoit itellesi mahdollisuuden parempaan
sellaisen kanssa joka haluaa sinut. Usko minua.
Sanoin että ainut yhteydenotto jonka hän tulee tekemään on se että haluaa yrittää vielä, hän sanoi että lupaa sitten soittaa jos näin käy. Kamalaa kun oon näin kauan antanut itteni kitua, huh kun oon tyhmä.
Kyllä hän tiesi aikooko vai ei. Ei vaan kertonut. :( Ikävää tuollainen.
Teit ihan oikein. Jos mies ei saa vastausta suustaan niin unohda sitten koko äijä
Sepä tässä juuri onkin kunnen aikaisemmin tajunnut ettei häntä oikeasti kiinnosta. Antoi vaan ymmärtää kaikkea.. Silti hänellä on aina jokin "hyvä" syy soittaa ja kysellä asioita. Useasti on myös mustasukkainen.
älä vastaa jos se soittaa.
Minulle mies sanoi suoraan, että haluaa tuntea enemmän ja ettei voi tarjota enempää kuin ystävyyttä muutaman kuukauden tapailemisen jälkeen. Itse tyhmänä olen nyt tässä ystävyyshelvetissä. Tekstareita, puheluita, tapaamisia. Ei hyvä ratkaisu ainakaan vähän aikaa kestäneen suhteen jälkeen, ehkä vuosien yhdessäolon jälkeen voisi toimia?.
Viikot kuluu...enkä pääse hänestä kun tämä ystävyys jotenkin sairaalla tavalla tuntuu paremmalta kuin yksinäisyys, jota olen kokoenut jo ihan tarpeeksi.
"Ei hyvä ratkaisu ainakaan vähän aikaa kestäneen suhteen jälkeen, ehkä vuosien yhdessäolon jälkeen voisi toimia?"
ei kannata kokeilla, itse nuorempana tapailin pari vuotta (tai no parin kuukauden välein miehen "kiireiden" takia) eikä mies koskaan osannut päättää, mitä haluaa vaikka hän oli huomattavasti vanhempi ja kuvittelin hänen lopulta haluavan vakiintua suhteeseen.. Itsekin turvauduin tuollaiseen suhteeseen yksinäisyyden takia, yksinäisyys ja läheisyysriippuvuus on kaksi eri asiaa älkää lähtekö siihen ottakaa mieluummin vaikka jokin lemmikki. On ikävää viettää kaikki juhlapyhät ja tärkeät merkkipäivät yksin, voitte olla varmoja että sellainen välinpitämätön mies (tai nainen) joka ei ole aidosti kiinnostunut niin viettää vapaa-aikansa yksin tai niiden seurassa, joiden seurassa oikeasti haluaa olla. Pidemmän päälle ei ole yhtään mukava odottaa että toinen ottaisi yhteyttä tai odottaa että toinen vain muistaisi, siinä on ihan samanlailla yksin kuin sillon kun ei oikeasti ole kenenkään kanssa. Exäni (tai no omasta mielestään hän oli kai vaan kaverini vaikka muutakin puhui) teki lopulta katomistemput (halusi kadota tilanteesta ilman surullisia jäähyväisiä ei muutenkaan halunnut ottaa vastuuta toisen tunteista) nyt sitten vuosien jälkeen tapasin exäni netissä ja hän olisi ollut heti valmis kevyeen suhteeseen, vaikka tietää etten sellaista halua mutta jotkut miehet ei vaan muutu ikinä, ei ketään toista ihmistä voi muuttaa sen opin! Netti on täynnä vapaita aidosti seurusteluun valmiita miehiä, joten ei kannata jäädä roikkumaan! kannattaa antaa uudelle, paremmalle miehelle tilaisuus, muistakaa tämä.
Kiva kuulla että joku on päässyt tuollaisesta miehestä oikeasti yli, tuntuu niin toivottamalta kun odottaa toisen soittia/viestiä, eikä sitä koskaan tule.
Tämän kyseisen miehen suhteen tein päätöksen etten anna hänelle aikaa miettiä, pian on jo 2kuukautta kulunut ja tuntuu että hukkaan vain aikaani. Mies sanoi ettei halua seurustella, muttei halua menettää minua kokonaan.
Ehdotti ystävyyttä, mutta itse en pysty siihen, vaikeuttaa vaan irtaantumista toisesta.
Viimeisin keskustelu päätyi riitaan, ja toistemme haukkumiseen molemmin puolin, oikeastaan se oli piste iin päälle. Parempi ettei olla yhteyksissä, tai sitten vasta kun molemmat on päässyt kaiken yli. Olemme molemmat nuoria, ja elämää on vielä nähtävä. Varmasti myöhemminkin elättelen toivoa miehen suhteen, ehkä joskus vielä tapaamme uudestaan.. Hän oli myös sitä mieltä että kaiken yli päästyään voisimme ehkä käydä kahvilla. Kyseessä ei ollut mikään sitoutumiskammoinen mies, sillä asuimme yhdessä.
Tuollainen ystävyyssuhde on itsensä kiduttamista, mielummin kärsii sen yksinäisyyden, vihan ja katkeruuden.. Kun on jatkuvassa ahdistuneessa tilassa.
Voi mennä vuosia ennen kuin mies on valmis sitoutumaan, tuskin kukaan on valmis niin kauan odottamaan. Olen itse niin rikki ja hajotettu, uskon silti että tulee parempia päiviä ja pystyn oikeasti unohtamaan hänet. Vaikkei siltä juuri nyt tunnukaan.