Ei tarvitse olla mikään Micael Jackson, kun tuon tajuaa. Esimerkkejä on ihan omasta takaa. Kun vanhus? (67v) joutuu sairaalahoitoon jonkin vaivansa johdosta, häntä ei vuoden päästä enää välttämättä ole. Syynä monien määrättävien lääkkeiden yhteisvaikutukset. Aluksi on voinut olla diabetes, kolesterolilääkkeet, verenpainelääkkeet. Sitten sydänoireet ja lopuksi vielä kipulääkkeitä vaativat pahat makuuhaavat. Kaiken tuloksena munuaiset lopettavat toimintansa, maksaan tulee läiskiä ja keuhkot keräävät valtavasti nestettä.
Varoitus; lääkkeet tappavat!
ei hyvältä näytä
3201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos vanhus (80 ) joutuu vuodepotilaaksi, usein käy niin ettei hän enää sieltä nouse. Esimerkiksi hoitohenkilökunnan vähyyden vuoksi ei ehditä nostamaan kävelylle vaikka olisikin kävelykuntoinen, voimat vähenee nopeasti eikä kohta enää jaksakaan kävellä. Pian ollaan käänneltävässä kunnossa. Vanhukselle vuodepotilaaksi joutuminen on aika usein kuolemantuomio ja vaatii omaa hyvää aktiivisuutta kuntoutua sieltä takaisin entiselleen. Joskus tarvitaan myös omaisten apua tilanteessa mutta aina sitä ei ole saatavissa tai omaiset eivät ole kiinnostuneita.
Hämmästyttää tuo tulkintasi vanhuksesta (vaikkakin kysymysmerkillä). Itse olen pari vuotta nuorempi ja sairaudet samat kuin esimerkissäsi, silti en koe olevani vanhus vielä pitkään aikaan, mutta parikymmentä vuotta vanhempaa äitiäni pidän kyllä vanhuksena. Kuusikymppisenä olin isossa leikkauksessa ja sen jälkeen olin vuodepotilaana viikon. Jo siinä ajassa ja iässäni voimat hupeni niin paljon että tarvittiin melko aktiivista kuntoilua jotta palauduin taas ennalleni. Keuhkojen kunnossa pitämiseksi puhaltelin vesipulloon monta kertaa päivässä eikä nestettä kertynytkään keuhkoihini.
Lääkkeiden yhteisvaikutusten lisäksi syynä on se, ettei hoitohenkilökunta auta potilasta lääkkeidenotossa. Samoin tiedän yhden tapauksen, jossa eläkeläinen (yli 65 v) ns. tapettiin hengiltä vuodeosastolla, kun hoitohenkilökunta irroitti hengitysputket, sydämentahdistimen jne. kysymättä omaisilta lupaa. Näin ollen mainitsemasi "vuoden päästä häntä ei enää välttämättä ole" pitää paikkansa.
Ainakin joitakin vuosia sitten viljeltiin salaista merkintää elvytyskiellosta potilaspapereissa. Merkintä oli hoitavan lääkärin itsenäisesti päättämä ja useimmiten omaisia ei oltu kuultu asiassa, saatika potilasta.
Olen kuullut jopa sellaisen kertomuksen että omaiset oli tehnyt elvytyskiellon mutta potilas oli hyvälle ystävälleen kertonut ennen sairauttaan että hänet saa elvyttää. Kun sitten potilas joutui sairaalaan ja tilanne oli niin paha että elvytystilanne oli edessä, tämä ystävä sai hoitohenkilökunnan elvyttämään omaisten kannasta poiketen. Potilas parani sairaudesta ja kotiutui sairaalasta terveenä.