Köyden jatkoksi?

Elämäni on pilalla ja ohi. Voimakkaan sosiaalisen fobian seurauksena en pysty käymään missään, kaikki verhoutuu paniikkiin ja ahdistukseen. Monet lääkkeet on kokeiltu, apua ei löytynyt. Olen menettänyt ammattini ja työni tämän sairauden seurauksena. Sosiaalisesta fobiasta ei parane.

Ainoa mikä tuottaa minulle surua on se tieto, kuinka itsemurhani romuttaisi vanhempani ja perheeni. En tiedä, oma elämäni tuntuu kidutukselta, onko pakko kitua että muilla olisi hyvä olla?

Tiedän jo paikan missä voisin heittäytyä köyden jatkoksi ja satavarmasti kuolla. Pelottaa kieltämättä, ahdistaa ihan v*tusti..
11412
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Millaisessa terapiassa olet tai olet ollut? Pelkkä lääkitys ei sos.fobiaan useinkaan auta.

Mitä eri lääkkeitä olet kokeillut? Eikö minkään lääkeaineryhmän lääkkeistä ole ollut mitään apua?

Äänestä
  • Kognitiivisessa olen ollut ja ihan riittävän pitkään todetakseni ettei ne harjoitukset riitä poistamaan näin pahoja oireita.. :I Olen syönyt SSRI- ja SNRI-lääkkeitä sekä rauhoittavia. Mielialalääkkeet ai auttanut ja rauhoittavista tulin vaan riippuvaiseksi pahasti, eivät sopineet mulle.

    Kaikki ilo kadonnut elämästä, vaikka olenkin yrittänyt :( Toivottavasti tulevaisuudessa tähän sairauteen keksittäisiin paremmat lääkkeet ja metodit.

    Äänestä

  • seonmenoa kirjoitti:

    Kognitiivisessa olen ollut ja ihan riittävän pitkään todetakseni ettei ne harjoitukset riitä poistamaan näin pahoja oireita.. :I Olen syönyt SSRI- ja SNRI-lääkkeitä sekä rauhoittavia. Mielialalääkkeet ai auttanut ja rauhoittavista tulin vaan riippuvaiseksi pahasti, eivät sopineet mulle.

    Kaikki ilo kadonnut elämästä, vaikka olenkin yrittänyt :( Toivottavasti tulevaisuudessa tähän sairauteen keksittäisiin paremmat lääkkeet ja metodit.

    Itse asiassa nyt on aika sellanen kylmä olo, tuskaankin turtuu.. Jotenkin odotin nuorena että elämä olisi ollut hieman erilaista kuin mitä se on ollut. Luulin että olisin kokenut edes vähän onnellisutta edes.

    Äänestä

Itsekin olen todennut elämäni olevan täydellisessä umpikujassa. Kerran olen jo yrittänyt päästä pois, mutta yritys oli huonosti suunniteltu. Seuraavan hyvin valmistellun yrityksen olen ajatellut tehdä joulupyhien jälkeen. Pakko päästä pois=/

Äänestä

tulet onnelliseksi kun menet Jumalan luo siis täällä maan päällä, ja annat elämäsi Jeesukselle. Jumalalla on hyvä suunnitelma jokaisen elämälle. Mene seurakunnan toimintaan ja rukousiltoihin mukaan, tai katso tv7:aa.

Äänestä

vai nin

Äänestä

Itsellä juuri mielessä sama kuin AP:lla

Äänestä

Ryhdy sekakäyttäjäksi. Huumeiden avulla elämä voi olla mielekästä edes vähän aikaa. Lisäbonarina kaverisi alkavat väittämään, että sosiaaliset ongelmasi johtuvat huumeista. Lisäksi tottumattomana voit pian innostua liikaa ja tappaa itsesi vahingossa. Saatat kohdata myös poliiseja, joiden kanssa syntyy luonnollisia vuorovaikutustilanteita, kuten kotietsintöjä(saat vieraita!) ja kuulusteluja(sinua kuunnellaan!). En todellakaan usko, että olet katsonut vielä kaikki korttisi.

Äänestä

Haluaisin auttaa sinua.
Kertoisitko itsestäsi jotain enemmän.
Itsellänikin on ollut todella vaikeeta, mutta selvisin, mitä en olisi silloin pahimpina aikoina ikinä uskonut. Olen ollut aivan kuilun partaalla.
Joten on kyllä kokemusta elämisestä ja elämästä.
T. Siru

Äänestä

Hei kaikki! Tässä kirjoittelee AP. Hengissä ollaan vielä, olen kai alistunut siihen että tämä on kohtaloni kärsiä tästä paskasta.. Virkamies yössä, sait hyvät naurut aikaiseksi täällä ;,D Toivottavasti muutkin ootte hengissä

Äänestä

Hengissä ollaan ja yhdessä mennään: eikö niin? Ei sinun tarvtise alistua vaan ongelmiisi voi tulla apua. Eteenpäin vain. Huumorilla kannattaa höystää joskus omaa kurjuuttaankin.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


seonmenoa kirjoitti:

Elämäni on pilalla ja ohi. Voimakkaan sosiaalisen fobian seurauksena en pysty käymään missään, kaikki verhoutuu paniikkiin ja ahdistukseen. Monet lääkkeet on kokeiltu, apua ei löytynyt. Olen menettänyt ammattini ja työni tämän sairauden seurauksena. Sosiaalisesta fobiasta ei parane.

Ainoa mikä tuottaa minulle surua on se tieto, kuinka itsemurhani romuttaisi vanhempani ja perheeni. En tiedä, oma elämäni tuntuu kidutukselta, onko pakko kitua että muilla olisi hyvä olla?

Tiedän jo paikan missä voisin heittäytyä köyden jatkoksi ja satavarmasti kuolla. Pelottaa kieltämättä, ahdistaa ihan v*tusti..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu