Itseä piinaa nykyisen miesystävän entinen parisuhde. Miesystävälläni on 6 vuotias, hyvin sairas lapsi entisestä parisuhteesta, ja ymmärrän toki että tämä sitoo edelleen miestä ja hänen eksää käytännön syistä. Joutuvat lähes päivittäin olemaan jonkin näköisessä yhteydessä toisiinsa, jonka ymmärränkin.
Itseä kismittää lähinnä se, että eksä voi soittaa miehelleni mihin aikaan vuorokaudesta tahansa esimerkiksi käskeäkseen tämän kauppaan kun ei ole itse muistanut käydä, eikä aamuksi ole ruokaa.. Ja mieshän menee. Tuonkin vielä jossain määrin ymmärrän, pitäähän lapsen saada syödä, mutta joskus ostoslistaan sisältyy ainoastaan pelkkä tupakka...
Eksä voi myös soittaa milloin vain käskeäkseen miehen laittaa hänelle rahaa kun tili on nollilla, vaikka mies edellis iltana on elatusmaksut maksanut. Tai pyytää mieheltä 400e merkki ulkoiluasuun lapselle, jonka ulkoilu perustuu siihen että hän istuu pyörätuolissa.
Ymmärrän jos mieheni on väsynyt tullessaan töistä kotiin, tekee fyysisesti rankkaa työtä ulkona tuolla lumisateessa. Mutta siihen taas minulla ei ymmärrys riitä että mies jaksaa mennä töistä suoraan eksänsä luokse, kuskailla siellä loppu päivän sohvia ja sänkyjä eksän mielen mukaan ympäri kaupunkia. Sitten hän tulee kahdeksan jälkeen illalla kotiin, syö, käy suihkussa ja menee nukkumaan. Kyllä minäkin välillä kaipaan huomiota.
Muuten en mieheni menoista tai muusta narise, mutta tämä on jotenkin niin uuvuttavaa. Narisenko turhaan? Pitäskö niellä vaan hiljaa se paska olo mikä itselle tulee joka kerta kun eksä sulloo kuvioihin?
Kiva olisi tietää mitä muut on mieltä tälläisestä tilanteesta. :))
Itseä kismittää lähinnä se, että eksä voi soittaa miehelleni mihin aikaan vuorokaudesta tahansa esimerkiksi käskeäkseen tämän kauppaan kun ei ole itse muistanut käydä, eikä aamuksi ole ruokaa.. Ja mieshän menee. Tuonkin vielä jossain määrin ymmärrän, pitäähän lapsen saada syödä, mutta joskus ostoslistaan sisältyy ainoastaan pelkkä tupakka...
Eksä voi myös soittaa milloin vain käskeäkseen miehen laittaa hänelle rahaa kun tili on nollilla, vaikka mies edellis iltana on elatusmaksut maksanut. Tai pyytää mieheltä 400e merkki ulkoiluasuun lapselle, jonka ulkoilu perustuu siihen että hän istuu pyörätuolissa.
Ymmärrän jos mieheni on väsynyt tullessaan töistä kotiin, tekee fyysisesti rankkaa työtä ulkona tuolla lumisateessa. Mutta siihen taas minulla ei ymmärrys riitä että mies jaksaa mennä töistä suoraan eksänsä luokse, kuskailla siellä loppu päivän sohvia ja sänkyjä eksän mielen mukaan ympäri kaupunkia. Sitten hän tulee kahdeksan jälkeen illalla kotiin, syö, käy suihkussa ja menee nukkumaan. Kyllä minäkin välillä kaipaan huomiota.
Muuten en mieheni menoista tai muusta narise, mutta tämä on jotenkin niin uuvuttavaa. Narisenko turhaan? Pitäskö niellä vaan hiljaa se paska olo mikä itselle tulee joka kerta kun eksä sulloo kuvioihin?
Kiva olisi tietää mitä muut on mieltä tälläisestä tilanteesta. :))
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et narise turhasta.
Eikö lapsi ole teillä koskaan, olisi ehkä viisaampaa hoitaa häntä teillä ja ex vaimo hoitaisi itse vuorollaan.
Ymmärrän, että jatkuva passisaolo on ikävää ja tuntuu, että ex hypyyttää miestäsi turhaan.
Kyllä lapsi on meilläkin. Yleensä jokatoinen viikonloppu ja satunnaisesti muulloinkin jos äitillä on omaa menoa (meidänhän täytyy siis silloinkin omat menot ja suunnitelmat pistää uusiksi ettei äiti saa hirveää raivaria siitä ettei isä "halua" ottaa lasta hoitoon).
Olen itsekkin yrittäny saada miestäni tajuamaan, että antaa äidin hoitaa lapsi omalla ajallaan, eikä puututa siihen. Jos ei muista käydä kaupassa niin se ei ole sillon meidän ongelma, hän varmaan itse jonkun muun keinon keksii saada tarvittavat elintarvikkeet itselleen.. Mutta ei kun ei kuulema halua tapella eksän kanssa niin on vaan helpompi käydä siellä kaupassa.
Mitäs jos te ottaisitte lapsen huoltoonne, ja äiti hoitaisi lasta sen joka toinen viikonloppu?
Äiti on sen verran tempparamenttinen tapaus ettei sille voisi edes ehdottaa moista.
Tämä järjestelmä toimiikin ihan hyvin muuten, paitsi jos äiti keksii jotain niin se on sillon tanssittava hänen pillin mukaan, eikä mieheni edes harkitse sanovansa vastaan.
Lapsi on hyvin sairas ja totutuista rutiineista olisi hyvä pitää kiinni. Tällä hetkellä lapsi on tilaansa nähden hyvässä kunnossa, mutta esimerkiksi pienikin flunssa voi olla hengenvaarallinen ja kaikkea stressitekijöitä pitäisi välttää.
Miehesi ilmeisesti haluaa jatkaa tuolla tavalla, joten kysymys kuuluukin että mitä sinä aiot tehdä. Eli haluatko jatkaa suhdettanne tuolta pohjalta vai eroatko mieluummin kokonaan.
Periaatteessa ei kuulu sinulle miten he hoitavat asioita, mutta samaan aikaan eikö se kerro jo miehestä jonkunverran kun suostuu kaikkeen tuohon?1
Ei kuulukkaan. Enkä halua puuttuakkaan heidän toimintaansa ja tapoihin lapsen suhteen. Enkä siihen ole puuttunutkaan.
Mutta kaikki se muu, mikä ei kosketa lasta millään tavalla on minulle vähän liikaa.
Taitanee olla parasta että miehesi palaa vaimonsa kanssa yhteen. Tuo sairas lapsi vaatii kummankin vanhemman avun ja näyttää ilmeiseltä että äitinsä ei oikein yksin jaksa 24/7. Tuo ei ole hyvä eikä paha, vain yksinkertainen tosiasia.
Olet saanut jo huomata että miehesi tekee kaiken minkä voi lapsen ja äidin parhaaksi, asiaa suuresti helpottaisi jos he asuisivat saman katon alla (vaikka kerrostalon eri kerrosksessa ellei samaan asuntoon sovita).
Tilanne on ymmärrettävästi miehen uudelle tyttoystävälle vaikea koska miehen perhe menee AINA uuden naisen edelle. Tässä sinulla on nyt päätoksen teko:
-haluatko auttaa miestä tekemään kaikkensa perheensä hyväksi ja olla miehelle ystävä vain etäisyydellä
-hankkia ikioma aviomiesehdokas muualta.