Vaikka tämä keskustelupalsta näyttääkin olevan enemmän teinien kirjeenvaihtopalsta, silläkin uhalla yritän aloittaa keskustelua omasta mielestäni mielenkiintoisesta aiheesta. Olen omalla kohdallani näin kypsään keski-ikään ehtineenä huomannut, että hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa elävänä kannattaa vain ja ainoastaan seurustella samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Sinkkuystävistä tulee helposti se kolmas pyörä, pian saa pariskunta tuntea nahoissaan kateutta, vähättelyä ja arvostelua tai jotain muuta alta arvostelun olevaa käytöstä. Sinkkunainen yrittää iskeä aviomiestä ja sinkkumies taas vokottelee vaimoa, näin se vaan menee joka kerta. Paljon helpompaa on olla sosiaalisissa ja tervehenkisissä suhteissä muiden pariskuntien kanssa, silloin on yhteiset puheenaiheet, elämäntilanteet jne. Yleensä se on muutenkin tasa-arvoisempi tilanne, harvemmin on mitään kateutta tai kyräilyä - ainakaan omalla kohdallani en tätä ole koskaan havainnut. Muistelisin myös, että silloin aikoinaan sinkkuna itseni parhaiten tuli juttuun samanlaisten kavereiden kanssa eli yksinäisten nais- tai mieskavereiden kanssa. Nyt pysyttelemme parina visusti erossa kaikista sinkuista /eronneista, hyvät ystävät löytyvät tosiaan itsekin normaaleissa hyvissä suhteissa elävistä pariskunnista. Silloin voi pitää hauskaa ja viettää mukavaa sosiaalista elämää ilman jännitteitä.
Voiko pariskunnalla olla aitoja sinkkuystäviä ja päinvastoin?
funtsin vaan näitä
13476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kysymys kaiken kaikkiaan. Enpä ole ajatellutkaan..mutta eikös periaatteessa avioparienkin puolisot voi toisiaan vokotella, jos niikseen tulee? Näin ollenhan pariskunnalla ei voisi olla ystäviä ollenkaan. Kyllä kai kallistun sille kannalle, että ystäviä voi olla siviilisäätyyn katsomatta jos muuten hyvin sujuu.
Samaa mieltä. Itsekin seurustellessani törmätessäni tarpeeksi viehättäviin tapauksiin toimin kyllä vaiston varassa ja ilmaisin tuntemuksiani. Kaksilahkeisena olen jo melkein teininä havainnut että ei kauniiden naisten vetovoima katoa sillä että yhden valloittaa, eivätkä tunteet rajoitu siihen että yhtä kohtaan tuntee vahvasti.
Pidetään tunteet tunteina, ihmissuhteet ihmissuhteina ja sosioekonomiset järjestelyt järjestelyinä. Jookosta. Ihmisten väliset asiat ovat mutkikkaita eivätkä oikeasti lokeroitavissa.
kusinpa sitten viestin sijoituksen. piti mennä vastaukseksi nimimerkille Solmunen. selventyköön tällä sitten.
No itse olen sinkku ja minulla on ystävänä parikin perheellistä naista. Ei kyllä ole mitään kateutta ja kyräilyä, saati minkäänlaista miesten vokottelua minun puoleltani heidän suuntaan! Miehet eivät ole pätkääkään minun tyyppiäni, saati minä heidän, joten kenenkään on ihan turha pelätä saati epäillä yhtään mitään!
Aidosti iloinen vain olen heidän onnestaan, enkä koe sen olevan millään tavalla minulta itseltäni pois!
Onneksi nämä naiset eivät ajattele niinkuin sinä ja voivat säilyttää vanhat hyvät ystävänsä senkin jälkeen, kun itse ovat pariutuneet ja ystävä ei vielä ole elämänsä miestä löytänyt!
Varmasti on niitäkin, jotka ystävänsä onnea kadehtivat ja varattua miestä/naista vokottelevat, mutta tuollainen yleistäminen ja suoraltakädeltä ilman todellista aihetta ystävien hylkääminen on mielestäni vain niin väärin!
Paljon on ihmisiä, jotka kertomastasi syystä on hyljätty yksinäisyyteen, kun ilman omaa syytään eivät ole elämänkumppania löytäneet/ heidät on jätetty/ ero muuten tullut. Äärettömän julmaa mielestäni!
Saatat joutua itsekin samaan tilanteeseen vielä joskus. Ajattelepas sitä, jos miehesi joskus jättää sinut ja lisäksi "ystäväsi" sulkevat sinut sosiaalisista kuvioista ulkopuolelle, kun nyt olet eronnut. Tuossa tilanteessa ihminen ei muuta kaipaa kuin ystäviensä tukea, ja sekin pinnallisista ja itsekkäistä syistä evätään! Todella inhottavaa sanon minä!
Tuskinpa ne teidän miehenne niin hyviä cäthejä ovat, että sinkkukaverinne niitä viitsisivät metsästää. Käytettyjä kulahtaneita ukkoja, kaljuuntuvia, mahakkaita isukkeja, joissa muut naiset teitä lukuunottamatta eivät näe mitään kaunista ja hyvää, saati puoleensavetävää ja seksikästä.
Olenpahan kuullut pettämisistä puolin ja toisin juuri tällaisten "ystäväpariskuntien" keskuudessa, jopa vuosia jatkuneista salasuhteista. Että vaikka kuinka yrittäisitte sulkea "vaaralliset" henkilöt piirin-pienen-pyörivänne ulkopuolelle, saattaa painajaisenne silti käydä toteen...
Että enpä itse hylkäisi ketään hyvää ystävääni vain ja ainoastaan erilaisen elämäntilanteen takia. Erilaisuus on rikkautta ja tuo tuulahduksen eri maailmasta.
Ainut syy, miksi tällaisen ystävän hylkäisin, tai aluksi kyllä ottaisin ihan vaan etäisyyttä on se, että hän kertomasilaista käyttäytymistä alkaisi oikeasti ja todella selvästi ja rankasti jatkuvasti harjoittaa! Eli ilman syytä ja todellista näyttöä ketään ei jätetä!
Sinun ja ystäväpiirisi ajatusmaailma kertoo aivan täydellisestä itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta muiden tunteista, sori vaan! Mielestäni teidänlaisenne ihmiset ovat kauheita!
samaa mieltä minutkin hylkäsivät seurustelevat kaverit tosin seurustelin silloin mutta en ollut halunnut paljastaa sitä vielä kavereilleni. Oli hyvä että se paljastui ennen kuin ehdin heille tutustuttaa rakkaani jotta heidän todellinen luontonsa ehti paljastua. Nyt on turha tulla enää minulle itkemään jos heidän parisuhteensa päättyy
Aloitusviestini oli ymmärretty jossakin mielessä väärin. Tarkoitus ei ollut yleistää, puhuin vain omasta kokemuksestani ja havainnoistani. Sen vuoksi otsikkokin on kysymyslauseen muodossa ja halusinkin herättää keskustelua nimenomaan aidoista ystävistä, ehkä vähän provosoidusti. Ja täsmentääkseni käsitteitä, tarkoitan pariskunnan yhteisiä ystäviä. Isommissa porukkatapaamisissa on mukana tietenkin kaikenlaisia kavereita, sivilisäätyyn katsomatta. Itsellänikin on erilaisia ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä mm. harrastuskavereina, mutta näitä ei puoliso edes välttämättä ole koskaan tavannut. Kyse on juuri molempien tuntemista ihmisistä, joita voimme kutsua aidoiksi ja luotettaviksi yhteisiksi ystäviksi, meillä ne ovat nykyisin vain toisia pariskuntia. Tähän olemme päätyneet yhteisen kokemuksen myötä, keskustelemme näistä asioista paljon keskenämme, sillä olemme myös toinen toistemme parhaat ystävät. Juuri tätä suhteemme ominaisuutta monet tuntemamme yksinäiset tuntuvat kadehtivan ja käyttäytyvät seurassamme sitten huonosti tai vähintäinkin oudosti. Ja jos jotain hylkäämistä on tapahtunut, niin meillä se on kyllä juuri mennyt niin päin, että muutama sinkku on selittämättä kadonnut ystäväpiiristä. Senpä vuoksi oma varovaisuus ystävyyssuhteissa on lisääntynyt, kun on havainnut että kaikki hyvät aikeet ja teot on ikäänkuin mitätöity tällä tavalla. Mielestäni kun kaikissa hyvissä ihmis- ja ystävyyssuhteissahan kysymys on luottamuksesta ja toisten kunnioittamisesta, hyväksymisestä, avoimuudesta jne... Kaikenlaista vilunkia voi tietenkin olla eri pariskuntien välilläkin, joku tuolla mainitsi parinvaihdot yms. Varmaan on totta että tämmöistäkin tapahtuu, mutta itse en sellaisten tyyppien kanssa seurustelisi. Ja ihan sama pätee niihin sinkkuihinkin. Eli perimmäinen tarkoitukseni tämän viestiketjun aloituksessa oli pohtia aidon, luottamuksellisen ystävyyssuhteen mahdollisuuksia erilaisten ihmisten välillä omien, hyvin subjektiivisten kokemusten valossa.
Mä taas olen sellainen, etten haluakaan viettää mieheni kanssa mitään pariskuntailtamia, vaan tapaan naiskavereitani mieluiten naisporukalla ja mies tapaa omiaan. Miehen kanssa vietän mieluiten aikaa sitten kahdestaan.
Mielestäni elämäntilanteen ei pitäisi olla ratkaiseva tekiä ystäviä valitessa, sillä elämäntilanne voi muuttua kenellä tahansa koska vaan. Itselläni tosin on muutaman lapsen saaneen ystävän kanssa välit katkenneet, koska kyseiset "ystävät" ovat muuttuneet todella omanapaiseksi lapsen saatuaan. Muiden pitäisi jaksaa olla ihan loputtoman kiinnostuneita heidän arkielämästä ja hössätä mukulan ympärillä, ja kaikki piti tehdä aina näiden äiti-ystävien mielenliikkeiden mukaan. Itse eivät jaksaneet yhtään kiinnostua tai kuunnella muita ihmisiä, pelkkää minäminää näiden eukkojen puheet. Tämä siis vain näiden kahden ystävän kanssa, onneksi kaikki muut ovat perheellistyttyään kyenneet normaaleihin ystäväsuhteisiin ja vuorovaikutustaitoihin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Hauskinta on viettää aikaa muiden pariskuntien kanssa. Muutaman kerran olen pyytänyt sinkkuystäviäni mukaan illanviettoon, heillä on ollut joko tylsää/ vaivaantunut olo seurassamme. Eräs sinkkuystäväni yritti humalassa lähennellä poikaystävääni ja kyseinen "ystävä" vielä selitti minulle miten kateellinen on kun minä olen löytänyt noin komean miehen... Että näin... Minulla on yksi sinkkukaveri kenen kanssa sitten käyn shoppailemassa ja kahvilla ilman miestäni.
erinlaisia ovat kokemukset ystävistä. Minäkin olen kokenut sen että ns "Ystävätär" alkoi ottaa ohjat käsiin ainakun tuli meille ja huomauttelemaan asioista joita "kunnon naiset tekevät"esim kuivunut lehti kukassa(huolimatonta) taulu väärässä paikassa(mautonta) kengät väärän malliset (muoti sokea) ja tuhansia muita pikku piikkejä ja aina silloin kun mieheni on kotona, ei koskaan kun ollaan kaksistaan. Lopetin vastaamasta puhelimeen lopuksi ja olen mielissäni että pääsin eroon hänestä. Sitten on toinen ystävä joka on yksin, hän on ihana , auttavainen, viisas ja elämää nähnyt, ei takerru pikku juttuihin ja me pidetään molemmat hänestä.
Pareissa on myös niitä jotka yrittävät flirtata mutta sellaiset jätetään aika äkkiä mieluisimpia ovat ne joiden kanssa voi keskustellaJoten kyllä mielestäni sinkku ystäviä voi olla mutta sellaisia jotka todella ovat ystäviä.
Itse en ole mustasukkainen tyyppi ja vihaan pareja jotka tulevat kylään ja alkavat olla mustasukkaisia tavallisista katseista, ei ole kiva puhua ihmisen kanssa kun pitää katsella sivuun kun keskustelee.
Meillä on suurin osa ystävistä sinkkuystäviä. Naisystävieni poikaystävät ovat niin erimaata oman mieheni kanssa että ei tule juttua millään. Meillä on mieheni kanssa mm. kaksi miespuolista sinkkuystävää ja yksi naispuolinen sinkkuystävä. No problem... Tekee vaan selväksi jos jotain tulee?!
No haloo...ihmisten seurustelustatukset muuttuu ihan keski-ikäisilläkin ihmisillä!!! Vai käykö niin että jos pariskunta jonka olette hyväksyneet ystäväpiiriinne eroaakin niin ne saa kenkää???
Sorry kuulostaa toosi pinnallisilta ystävyyssuhteilta. Et ole kiinnostunut ihmisestä eli "ystävästä" ihmisenä vaan sun ystävien pitää palvella jotain tiettyä tarkoitusta tässä tapauksessa sun parisuhdettas.
On sulla outoja ystäviä jos joudut vaatimaan heiltä varattu-statusta ennen kuin uskallat kelpuuttaa hänet näytille myös siipallesi
Vai teinien palsta?? Kyllä minusta se on kaikista teineintä, että jos joku ystävistänne eroaa, jätätte hänet YKSIN! Sehän voi vaikka yrittää iskeä jompaa kumpaa teistä, jos menette käymään kun se siellä kotonaan itkeskelee!
Ei hyvänen aika mitä kusipäisyyttä.
No ei selvästi sulla ainakaan voi eikä kannatakaan. Parempi niille sinkku"ystäville". Edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että tais mennä nyt hieman väärin päin tuo sun teinimääritys..
Itse nuorempana sinkkuna ollessa kuljin aina pariskunta kavereiden kanssa kolmistaan, enkä kyllä ikinä huomannut mitään ongelmaa siinä, enkä tuntenut oloani epämukavaksi tai 3. pyöräksi.
Täten hämmästyinkin, kun muutama vuosi sitten 10 vuotta vanhempi siskoni valitteli, että hänen pariutuneet ystävät eivät koskaan kutsu häntä illanistujaisiin, joissa on vain pariskuntia! Ja voi sanoa, että oikeastaan kaikki hänen kaverit ovat parisuhteessa.
En vaan ymmärrä. Itse olen aina kokenut, että juuri ne yksin elävät kaverit ovat niitä mielenkiintoisimpia, jotka ehdottomasti pitää kutsua kaikenlaisiin istujaisiin, ja itsekin tykkään kulkea avopuolisosta huolimatta edelleenkin omien ystäväpariskuntien luona YKSIN, koska se tuntuu niin tylsältä pariskuntana!
Toki minä olenkin aina tullut paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa, joten musta on luontevampaa mennä partsille miesten tupakkaseuraksi, kun naiset jäävät sisälle.
Ainakaan missään puolison ryöstö mielessä, ei kannata niitä omia sinkku"kavereitaan" dumpata, sillä kaikkihan me tiedämme, että toista ihmistä EI vaan VOI OMISTAA, vaikka kuinka tekis mieli.. joten se kumppani löytää joka tapauksessa jonkun toisen, jos on löytääkseen.
Vähän avarakatseisuutta ihmiset! :)