Lokakuussa tein reissun Turkkiin kolmen tyttökaverini kanssa, nykyiseni tietenkin epäili että tekisin siellä jotain jonkun kanssa, mutta pieneen mieleenikään ei tullut tehdä yhtään mitään kenenkään kanssa! kaverini sekoilivat mutta minä kieltäydyin, jopa suutuin pienestäkin ehdotuksesta. Sen viikon ensimmäisenä viikonloppuna, nykyiseni ja paras kaverini olivat samassa baarissa, ja menivät sitten jatkoille nykyiseni luo (siellä oli pari muutakin tyyppiä heidän lisäksi), ja he soittelivat yöllä sieltä mulle ja sanoivat kuinka ikävä kummallakin mua on, kehuin samaa.
Kun palasin kotiin, kaikki oli hyvin, tai niin ainakin luulin..
Pari viikkoa sen Turkin reissun jälkeen, olin mieheni luona, hän oli tulossa myöhään töistä kotiin, joten päätin odottaa häntä hänen kämpillään. Olin kuitenki utelias ja menin hänen facebookkiin (tiesin että salasana tulee automaattisesti,en voinut vastustaa kiusausta..), menin sitten katsomaan hänen keskutelujaan muitten ihmisten kanssa.. Löysin sieltä keskusteluja tuntemattomalle naiselle "Hei! mitä teet? Emäntä on turkis, tuu tänne, saat hyvää seksiä, tuu nyt tänne.." ja sitä rataa. Hän oli myös murutellut yhtä naista joka on häntäkin yli 10 v vanhempi. Sain jonkin sortin paniikkikohtauksen, en saanut henkeä,itkin ja itkin, olin vihainen,raivoissani.. joten soitin toisen parhaan kaverini sinne hänen luokseen.
Kun mieheni tuli kotiin, sanoin että hänellä on varmaan jotain kerrottavaa minulle. Hän oli aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mä kuitenkin kyselin ja kyselin ja lopulta hän sanoi "ai se kun ****** (hänen exänsä ketä en voi sietää) oli täällä?" Rupesin taas itkemään, huutamaan.. ja tietenkin silloin hän oli ollut kun olin ollut turkissa. Kun saimme sen "selvitettyä", rupesin kyselemään lisää ja sanoin että tuo ei ollut se juttu. Pitkän jankkauksen ja kysymysten jälkeen, hän sitten taas lopulta sanoi että "onko ****(se paras kaverini joka oli ollut jatkoilla) sanonut sulle jotain?" minä "Tietääkö sekin jotain?" mieheni "mä sanon sulle vain sitte jos myönnät että se on puhunu sulle asiasta", mähän sitten päätin kusettaa oikeen kunnolla ja sanoin että "on", vaikka en tiennyt asiasta yhtään mitään. Sitten hän tunnusti että he olivat sekoilleet silloin jatkoilla, kun mä olin turkissa. Eivät olleet pidemmälle asti päässeet kuin pussailuun ja pieneen kosketteluun, kuulemma.. mutta kuitenkin. Muistan sen ku he molemmat soittelivat minulle turkkiin sen illan seuraavana päivänä että enkai epäile että he olisivat tehneet jotain, koska ***** (parhaan kaverini tällä hetkellä entinen, olivat seurustelleet 4 vuotta) oli epäillyt heitä. Sanoin tyhmänä, ja tiedottomana mistään, että en tietenkään, teistä en ikinä voisi ajatella niin! toisin kävikin.. Noh, päätin antaa anteeksi ja yrittää uudestaan, tapahtuneesta ei ole pitkä aika ja mietin vieläkin kaikkea sitä, anteeksi annoin mutta en unohda.
No nyt viime viikonloppuna kun olimme paikallisessa kapakassa, niin meille tuli riita väärinymmärryksestä, joten hän lähti läksimään kämpilleen, menin sitten myöhemmin kävellen perässä, ja kun tulin hänen luo, hän puhui sen exänsä kanssa ketä en voi sietää.. Heillä tuntui olevan niin hauskaa, istuin siinä vieressä ja kuuntelin ku he juttelivat ja nauroivat, nykyisenikin sanoi "nyt se tuli, en tiä millä on tullu.." ja naureskeli.. siitähän sitten sota syntyi, mutta siitä en jaksaisi enää kirjoittaa. Olen antanut senkin hänelle anteeksi, mutta en vain voi unohtaa.. Tunnen olevani hieman masentunut, ruoka ei maistu, ja tunne on niin outo.. Tiedän että itse annoin anteeksi ja mun pitäis hyväksyä/YRITTÄÄ hyväksyä ja unohtaa asia, muttakun en pysty. En pysty jättääkkän häntä koska rakastan häntä enemmän kuin mitään koskaa, enkä haluaisi häntä menettää.. Mutta tunnen olevani aivan rikki, joten käännyin teidän puoleen.. Jos joltain saisin samankaltaisia kokemuksia, mitä teitte? miten pääsite yli? Tai edes jotain hyviä neuvoja/vinkkejä.. Olen ihan neuvoton.. Pelkään koko ajan että mitä seuraavaksi.
Nykyiseni vannoo rakkauttaan ja että ei enää tekisi typeryyksiä, mutta kun en jaksa uskoa sitä.. Tuntuu että hän pettää luottamukseni nykyään jatkuvasti..
Voin kuulostaa jopa jo säälittävältä, mutta.. Auttakaa.
ps. Se "paras kaverini", EI OLE enää paras kaverini..
Kun palasin kotiin, kaikki oli hyvin, tai niin ainakin luulin..
Pari viikkoa sen Turkin reissun jälkeen, olin mieheni luona, hän oli tulossa myöhään töistä kotiin, joten päätin odottaa häntä hänen kämpillään. Olin kuitenki utelias ja menin hänen facebookkiin (tiesin että salasana tulee automaattisesti,en voinut vastustaa kiusausta..), menin sitten katsomaan hänen keskutelujaan muitten ihmisten kanssa.. Löysin sieltä keskusteluja tuntemattomalle naiselle "Hei! mitä teet? Emäntä on turkis, tuu tänne, saat hyvää seksiä, tuu nyt tänne.." ja sitä rataa. Hän oli myös murutellut yhtä naista joka on häntäkin yli 10 v vanhempi. Sain jonkin sortin paniikkikohtauksen, en saanut henkeä,itkin ja itkin, olin vihainen,raivoissani.. joten soitin toisen parhaan kaverini sinne hänen luokseen.
Kun mieheni tuli kotiin, sanoin että hänellä on varmaan jotain kerrottavaa minulle. Hän oli aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mä kuitenkin kyselin ja kyselin ja lopulta hän sanoi "ai se kun ****** (hänen exänsä ketä en voi sietää) oli täällä?" Rupesin taas itkemään, huutamaan.. ja tietenkin silloin hän oli ollut kun olin ollut turkissa. Kun saimme sen "selvitettyä", rupesin kyselemään lisää ja sanoin että tuo ei ollut se juttu. Pitkän jankkauksen ja kysymysten jälkeen, hän sitten taas lopulta sanoi että "onko ****(se paras kaverini joka oli ollut jatkoilla) sanonut sulle jotain?" minä "Tietääkö sekin jotain?" mieheni "mä sanon sulle vain sitte jos myönnät että se on puhunu sulle asiasta", mähän sitten päätin kusettaa oikeen kunnolla ja sanoin että "on", vaikka en tiennyt asiasta yhtään mitään. Sitten hän tunnusti että he olivat sekoilleet silloin jatkoilla, kun mä olin turkissa. Eivät olleet pidemmälle asti päässeet kuin pussailuun ja pieneen kosketteluun, kuulemma.. mutta kuitenkin. Muistan sen ku he molemmat soittelivat minulle turkkiin sen illan seuraavana päivänä että enkai epäile että he olisivat tehneet jotain, koska ***** (parhaan kaverini tällä hetkellä entinen, olivat seurustelleet 4 vuotta) oli epäillyt heitä. Sanoin tyhmänä, ja tiedottomana mistään, että en tietenkään, teistä en ikinä voisi ajatella niin! toisin kävikin.. Noh, päätin antaa anteeksi ja yrittää uudestaan, tapahtuneesta ei ole pitkä aika ja mietin vieläkin kaikkea sitä, anteeksi annoin mutta en unohda.
No nyt viime viikonloppuna kun olimme paikallisessa kapakassa, niin meille tuli riita väärinymmärryksestä, joten hän lähti läksimään kämpilleen, menin sitten myöhemmin kävellen perässä, ja kun tulin hänen luo, hän puhui sen exänsä kanssa ketä en voi sietää.. Heillä tuntui olevan niin hauskaa, istuin siinä vieressä ja kuuntelin ku he juttelivat ja nauroivat, nykyisenikin sanoi "nyt se tuli, en tiä millä on tullu.." ja naureskeli.. siitähän sitten sota syntyi, mutta siitä en jaksaisi enää kirjoittaa. Olen antanut senkin hänelle anteeksi, mutta en vain voi unohtaa.. Tunnen olevani hieman masentunut, ruoka ei maistu, ja tunne on niin outo.. Tiedän että itse annoin anteeksi ja mun pitäis hyväksyä/YRITTÄÄ hyväksyä ja unohtaa asia, muttakun en pysty. En pysty jättääkkän häntä koska rakastan häntä enemmän kuin mitään koskaa, enkä haluaisi häntä menettää.. Mutta tunnen olevani aivan rikki, joten käännyin teidän puoleen.. Jos joltain saisin samankaltaisia kokemuksia, mitä teitte? miten pääsite yli? Tai edes jotain hyviä neuvoja/vinkkejä.. Olen ihan neuvoton.. Pelkään koko ajan että mitä seuraavaksi.
Nykyiseni vannoo rakkauttaan ja että ei enää tekisi typeryyksiä, mutta kun en jaksa uskoa sitä.. Tuntuu että hän pettää luottamukseni nykyään jatkuvasti..
Voin kuulostaa jopa jo säälittävältä, mutta.. Auttakaa.
ps. Se "paras kaverini", EI OLE enää paras kaverini..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuules tyttö kun miehet tulevat ja menevät, mutta ystävät ovat ikuisia. Pistit välit poikki kaverisi kanssa ja miestä sen kun vaan ymmärrät. Kuinka monta kertaa aiot antaa miehen pelinpidon anteeksi?
Eikö sulla hälytyskellot sano päässäsi mitään siitä, että kaverisi mieskin on syyttänyt heitä, että heillä on jotain keskenään menossa, siis miehelläsi ja kaverillasi? Ompa tainnut olla ihan oikeassa. Tiikeri ei raidoistaan pääse, jollei itse sitä halua.
Olet vielä nuori, haluatko elää miehen kanssa, johon et voi luottaa? Mielestäni pelossa ja epäluottamuksessa eläminen tekee ihmisestä katkeran, romauttaa itsetunnon. Haluatko oikeasti sellaista elämää? Sun miehes (tai ei tuo mikään taida edes vielä olla, pelkkä keskenkasvuinen poika) naureskeleekin sulle. Tekee sen varmasti uudestaan.
Ole nyt jämäkkä nuori nainen ja aseta miehelle ehdot. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu. Kerro vaikka hän vähättelisi asiaa ja nauraisi sulle. Pura paha mielesi pois. Ja lopulta; jätä se!
Itse nuorena annoin anteeksi miehen pettämiset sen sata kertaa. Ei se siitä miksikään muuttunut. Lopullinen piste suhteelle tuli, kun kaverini olikin raskaana hänelle. Tiedätkö mitä, en voinut kaveriani syyttää asiasta, en vihannut häntä, ollaan edelleenkin kavereita, mutta mies jäi kummankin elämästä. Ei ollut meidän arvoinen.
Kirjoitat täyttä asiaa!
Itsellä on menneisyydessä vähän tuota liippaava episodi ; olin juuri näin Joulun alla kotona peittojen alla nuhakuumeessa ja suunniteltu baari-ilta kavereiden ja poikaystävän tämän kavereiden kanssa jäi sitten väliin. Poikaystävälleni sanoin, että totta kai menee sovitusti, en halua olla ilon pilaaja.
No, pyhien jälkeen aloin haistella, että jotain on tapahtunut... Pari kaveriani käyttäytyi jotenkin "tekopirteästi" seurassani, mutta poikaystävä oli kuten ennenkin. Kun vihdoin osasin tehdä pari "oikeaa kysymystä", homma selvisi: poikaystävä oli kännipäissään ja "yksinäisenä" päätynyt lääppimään ystävääni. Ystäväni oli ollut totaalisen yllättynyt tästä lähestymisestä, muttei ollut lähtenyt mukaan leikkiin - asialla oli siis silminnäkijöitä. Oli sanonut, että sovitaan, ettei mitään koskaan tapahtunutkaan, koska ei halua minua loukata. No, poikaystävältäkin asiaa tivasin - sain vastauksen, että voisin valita kaverini paremmin, tämäkin käyttäytyy kuin mikäkin hutsu... Just joo. No siinä jätkä teki kyllä erehdyksen - ystäväni olin tuntenut ekalta luokalta saakka ja porukan kirjoittamaton laki on, ettei kavereiden miehiin - ei nykyisiin eikä edes entisiin - sekaannuta. Poikaystävän olin tuntenut reilun puoli vuotta, joten helppoa oli ratkaista tilanne. Uusi Vuosi alkoi ilman poikaystävää, sillä minuahan ei kuseteta!
Joten otapa,. aloittaja, vähäsen kriittisempi suhtautumistapa käyttöön poikaystäväsi kanssa! Jätkä kusettaa sinua sata-nolla ja sama tahti jatkuu, kun sinisilmäisesti uskot hänen selityksensä!
Lue toi kirjoituksesi loppu uudelleen ja aattele se jonkun toisen kirjoittamaksi. Eiköhän valkene sullekkin poitsun mielen laatu:)
Kiitos teille jotka vastasitte!
Olen kaverini kanssa vielä väleissä, mutta emme samanlaisissa kuin ennen, tämä ei ole eka kerta kun hän pettää luottamuksen tai tekee kusiset kaverille.
Tottahan se on että mieheni tässä on eniten syypää, mutta en vain pysty päästämään irti. Haluan tosissani yrittää suhteemme eteen ja haluan uskoa häneen, vielä joskus.. Tiedän että ajattelette varmaan että mitäpä sitten ruikutan jos kerta olen hänen kanssaan, mutta ei se jättäminen ole niin helppoa jos on uskonut löytävänsä "sen oikean"..
Vaikka nuori olenkin.
Ja kiitos teille kun kerroitte samankaltaisista kokemuksista, ajattelenpahan itsekin asiaa vähä erilailla.