Masentaa taas. Olen huomannut mielialani laskeneen keskimäärin kuin lehmän häntä kuluneen vuoden aikana. Se on nähdäkseni johtunut siitä, että olen ajautunut hieman takaisin opiskeluaikojani riivanneeseen "kodista yliopistolle ja kaupan kautta takaisin"-kierteeseen muutettavat muuttaen. Uuden vuoden lupauksena jo näin etukäteen en lupaa ollenkaan laihtuvani, vaan sen sijaan lupaan käyväni enemmän ulkona, vaikka sitten edes kerran viikossa elokuvissa, jos en jotain jännittävää kurssia tai muuta mielenkiintoista keksi.
Eilen katselin uutisia, ja se masensi lisää. Siinä oli juttua erilaisista nettifoorumeista, jossa suomalaiset alan harrastajat kirjoittelevat scifi-tarinoita ja pyrkivät kirjailijuuteen. Jutussa haastatellut nuoret naiset vastasivat ulkonäöltään jonkinlaista "unelmanaistani", ja scifi-harrastuksiensa puolesta luultavasti luonteiltaankin ja ajatusmaailmojensa varsin varteenottavia, sanoisinko kumppaniprototyyppejä minulle. Paitsi että olen tietysti liian ruma, tyhmä ja lihava, mutta masentaa sekin, että pitäisi olla saavuttanut jotain, edes jotain amatöörikirjailijastatusta tai jotain. Suututtaa, kun ei ole tarjota mitään erityistä, ja olen jo liian vanhakin ollakseni oikein mitään.
Nuorempi ATM: harrasta vaan nörttiharrastuksia, ja harrasta niitä antaumuksella ja aina kirkkauteen pyrkivästi. Yläasteen likat (joista palstalla käytetään joskus nimitystä "teininaiset") nauravat sinut ojaan, mutta kahden kympin tuolla puolen sinulla saattaisi olla mahdollisuus vakavastiotettaviin suhteisiin ja jopa seksiin.
Eilen katselin uutisia, ja se masensi lisää. Siinä oli juttua erilaisista nettifoorumeista, jossa suomalaiset alan harrastajat kirjoittelevat scifi-tarinoita ja pyrkivät kirjailijuuteen. Jutussa haastatellut nuoret naiset vastasivat ulkonäöltään jonkinlaista "unelmanaistani", ja scifi-harrastuksiensa puolesta luultavasti luonteiltaankin ja ajatusmaailmojensa varsin varteenottavia, sanoisinko kumppaniprototyyppejä minulle. Paitsi että olen tietysti liian ruma, tyhmä ja lihava, mutta masentaa sekin, että pitäisi olla saavuttanut jotain, edes jotain amatöörikirjailijastatusta tai jotain. Suututtaa, kun ei ole tarjota mitään erityistä, ja olen jo liian vanhakin ollakseni oikein mitään.
Nuorempi ATM: harrasta vaan nörttiharrastuksia, ja harrasta niitä antaumuksella ja aina kirkkauteen pyrkivästi. Yläasteen likat (joista palstalla käytetään joskus nimitystä "teininaiset") nauravat sinut ojaan, mutta kahden kympin tuolla puolen sinulla saattaisi olla mahdollisuus vakavastiotettaviin suhteisiin ja jopa seksiin.
Vastaukset 69
Vanhimmat
", ja olen jo liian vanhakin ollakseni oikein mitään."
Paskat sinä mitään vanha ole! Olet vielä nuori mies. Ehkä olet vain henkisesti vanha - etkä uskalla heittäytyä mihinkään hullutteluihin (tyyliin scifi-fandom) mukaan. MINÄ olen liian vanha kaikkeen, mikä oikeasti kiinnostaisi (tyyliin scifi-fandom)
Tarkoitan vanhuudellani sitä, että scifi-fandomin kirjoittamisessa olisin yläasteikäisen tasolla, koska en nuorempana tajunnut pitää kiinni mistään, ja kirjoittamiseen suhtauduin ennen bloggailuaikojani eli varhaisaikuisuuttani vähän hömppähomppana. Konkreettisemmin tämä koskee musiikintekoa, jota harrastin tietokoneitse yläasteikäisenä. Eiväthän ne mistään kotoisin olleet ne minun kappaleet, mutta jos olisin ollut sinnikäs, voisin saavuttaa edes vähän Hämärän Rajoilla -nimimerkin tasoa päin menevää. Nyt en pysty enää siihen, koska aiempi vähäinen osaaminen on jo hävinnyt ja harjoittelu vaatisi niin monta vuotta, että ehdin kuolla johonkin sydän- ja verisuonisairauteen.
Toisaalta tämä minun selittely on kyllä sitä itseään, eli selittelyä, ja sotii aiemmin esittämääni vaivihkaista uudenvuodenlupausta vastaan. Vaikka scifi-fandom ei ole "ulkonakäyntiä", voisi se olla osa sitä piristävää tekemistä, jota tunnen tarvitsevani aika kipeästi, kun olen vielä sen verran hyvällä tuulella että olen säilyttänyt välit ihmisiin.
Kyllä kolmekymppisenä valitettavasti joihinkin asioihin on oikeasti jo liian vanha. Itse olisin kiinnostunut käydä joskus edes kerran kokeilemassa larppausta. Olin siitä kiinnostunut jo lukiossa, mutta en ikinä sitten tutustunut sopiviin porukoihin.
En edes näytä kolmekymppiseltä, vaikka sen ikäinen olenkin, eli ei ongelma siitä kiikasta, että kaikki heti tunnistaisivat minut vanhemmaksi kuin muut (oletan, että larppaajat ovat lähes kaikki n. 15-25 vuotiaita). Ongelma on se, että en osaa puhua luontevasti sellaisista asioista, joista nykyiset parikymppiset puhuvat. Tiedän tämän kokemuksesta viime kesältä, kun olin noin kaksikymmentävuotiaiden kanssa järjestämässä yhtä tapahtumaa. Kymmenen vuotta on jo hiukan liian iso kuilu silloin, jos pitäisi olla yksi porukasta. Seurustelusuhteessa kymmenen vuotta voi vielä mennä, koska kokemusten ja näkemysten erilaisuus tuo ehkä hiukan jonkinlaista seksuaalista jännitettäkin. Kaveriporukat taas on eri juttu; kymmenen vuotta ikäeroa porukan muihin on liian paljon, useimmissa tapauksissa.
Ilman muuta joihinkin asioihin on tosiaan liian vanha pelkästään asioiden luonteen vuoksi. Haluan kuitenkin tarkentaa, että liiallista vanhuutta on myös silloin, kun ei enää ehdi harjaantua jossain asiassa edes hyväksi amatööriksi. Tiedättehän, pianonsoittokin aloitetaan pikkulapsena, ei kolmekymppiset nakkisormet enää voi vetää pianoa esiin ja kuvitella tulevansa todella hyväksi siinä. Ehkä omiin pimputustarpeisiin nähden kelvolliseksi, mutta ei niin hyväksi, että sillä voisi tehdä enää vaikutus muihin kuin itseensä ja omaan äitiinsä.
Noin sivuhuomautuksena: mitä tulee musiikin tekemiseen tietokoneella, tiedät ja osaat enemmän kuin minä jo tuon yläastepuuhastelun perusteella. En ole koskaan viitsinyt opetella.
Oikeat soittimet ovat ehkä naisasiallisesti pätevämpi keino kuin konemusiikki (paitsi jos kehittyy jälkimmäisessä uudeksi Darudeksi, tai Skrillexiksi vai mitä niitä nykyisin onkaan, ja saa sitä kautta statusta). Kitaraa näppäilemällä ei tarvitse olla maailmantähti, jotta syntyy tarvittava mielikuva, ja mikä tärkeintä, naiselle pystyy soittamaan serenadin raahaamatta häntä ensin hikiseen nurkkaukseen tietokoneen luo. Tosin se on sanottava, ettei pelkkä soitellen sotaanlähtö välttämättä riitä mihinkään: yläasteella olin "suosittu" pianon takana, mutta ihailu katosi sillä sekunnilla kun pianon kansi meni kiinni. (Olin muiden silmissä varmaan vähän niin kuin se Syvä joki -leffan banjonsoittajapoika. Kiva kuunnella, mutta kuka nyt friikkiä panisi.) Lordilla toki muut puitteet ovat sikäli kunnossa, että jokin instrumentti voisi paketin täydentäjänä olla se piste i:n päällä.
Harvemmin musiikkia on tullut ajateltua niin, että sitä tekisi naisten tähden. Pikemminkin kaikki nämä vuodet on tullut soiteltua, jotta unohtaisi hetkeksi syrjäytymisensä - myös tuolla em. osa-alueella, mutta ennen kaikkea muilla.
Joo totta tuokin. Kirjoitinkin tuosta siihen saliketjuun, että olisi kiva käydä jossain pelaamassa vaikka sählyä tai futsalia, mutta ei pysty, kun joukkueissa kaikki muut ovat treenanneet kymmenenvuotiaista lähtien, ja sitten meikäläinen olisi vain haitaksi joukkueen toiminnalle siellä.
Ilman muutahan oikeat soittimet ovat pätevämpi keino, se on totta - mutta olisi mukava, jos edes tietokoneavusteissa musiikissa olisi kehittynyt joksikin, sen sijaan että ei ole missään lajissa mitään näyttöjä.
Haluan myöskin tähdentää, etten minäkään harrastaisi yhtään mitään naisten takia, vaan siksi että kyseinen harraste olisi mukavaa ja siitä saisi jotain irti. Olisi kuitenkin mukavaa, jos olisi joku sellainen harraste, jonka nainenkin voisi liittää minuun kiinnostavana ominaisuutena, sen sijaan että olisin vain geneerinen ihminen, jossa ei ole mitään silmiinpistävää positiivisessa mielessä.
Ehkä ongelmamme ovat päinvastaisia. Olet (ainakin naisten silmissä) geneerinen ihminen ilman spesiaaliominaisuutta, kun taas itselläni on spesiaaliominaisuus, mutta en muuten yllä geneeriselle tasolle ollakseni veneerisesti varteenotettava.
Sait "tietokoneavusteisen musiikin" kuulostamaan joltakin vammaisversiolta "oikeasta musiikista", vähän niin kuin Stephen Hawkingin puhe on tietokoneavusteista. Aika monella oikealla soittajalla - etenkin raskaamman musiikin, mutta myös muilla - tuntuu olevan vahva antipatia ja ylemmyydentunne hiirellä klikkailijoita kohtaan, mutta itse en ole koskaan ajatellut olevani heitä parempi. Osaamista sekin laji kysyy, ja mahdollistaa ilmaisutapoja, joihin ei kitaralla ja pianolla pääse. (Ihanteellisinta olisi tietysti hallita sekä oikeita soittimia että tietokoneet, minkä tietäisin omien projektienikin perusteella helpottavan elämää suunnattomasti, mutta ...äh, ei kaikkeen taivu.)
Eikös Kuvalautalainen/Evoluutiomies aloittanut nettikulttimaineensa hankkimisen juuri tietokoneavusteisella musiikilla? Ei ole välttämättä helppo tie naisonneen sekään. Ehkä ominaisuus ei ole kiinnostava ominaisuuden ominaispiirteiden seurauksena vaan riippuen siitä, kehen ominaisuus kytkeytyy.
Larppaajissa on monenikäisiä.
Noin 13-14-vuotiaista yli nelikymppisiin. Ajatella!
Larppaajat ovat myös hyvin avarakatseisia ihmisiä(enemmistö).
En usko, että ikäsi olisi este larppaamiselle.
Valitan, jos sain tietokoneavusteisen musiikin kuulostamaan vammaisversiolta - se oli kuitenkin sinun tulkintasi. Yhden miehen bändeissä etenkin siitä on suunnattomasti iloa, vaikka pidän kyllä parhaimpana vaihtoehtona, että musiikki tuotettaisiin "perinteisissä genreissä" aidoilla soittimilla. Poikkeuksia sitten ovat erikoisemmat genret, joissa idea nimenomaan tuottaa syntetisoitua musiikkia. Olen juntti, kun ei tule mieleen kuin Jarre, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
Muistaakseni Kuvalautalaisen viime kesän videoissa vilahteli lakattuja kynsiä. Suursuosiota ei varmaan hänkään ikinä ole saavuttanut (vielä?), mutta jotain. Eri juttu tietysti, mistä lakattujen kynsien ilmaantuminen johtui.
Miten sitä sitten voisi johonkin peliin osallistua? En tunne mitään porukoita, enkä tiedä niistä puvuista ja muusta oheishärpäkkeestä mitään. Tarttis tuntea joku, jonka kanssa mennä mukaan.
Muistaakseni on olemassa sellainen kuin roolipeliyhdistys(?) Perkunas..niiden sivuille voisit mennä vilkaisemaan..
Helpointahan olisi jos olisi joku tuttu jonka kautta pääsisit pelaileen, tulis samalla termistökin tutuksi. Mutta googlaa nyt edes tuo perkunas.
Hankkisi edes omat kamunaisensha, shaatana...
Anyway. Mikä siinä laihduttamisessa niin vaikeaa on? Kaikki pystyvät siihen. Minäkin onnistuin laihtumaan hieman, vaikka tavoitteesta taakse jäinkin. Mutta entä sinä, yrititkö oikeasti edes? Ihan näin kaverillisena uteluna. :/
Ei laihduttaminen teoriassa olekaan vaikeaa, lähinnä vain takapakkia tulee niin helposti. Eräs talvi laihduin melko helpostikin tosiaan 10 kiloa. Siitä ollaan tultu takaisin ainakin 5, koska jossain vaiheessa yritys muuttuu aktiivisesta passiiviseksi, mikä tuomitsee koko yrityksen tuhoon. Mutta koskaan en ole täysin luovuttanut! Aina välillä vain pitää transformoida passiivisuus aktiivisuudeksi.
Sanottakoon kuitenkin, että ilmeisesti monet housuni ovat kuitenkin käyneet syksyn aikana isommiksi, ja on pitänyt käydä vaateostoksilla. Epäilen itse, että ne olisivat vain stretch-versioina kuluneet löysiksi, mutta jotkut väittävät havainneensa jotain laihtumista.
Joudun nyt kyllä näin DarkFear-henkisesti toteamaan, että jos yksinäinen mies menee yksin larppiin ja sitten siellä on kaveriporukoita juhlimassa, niin nehän nauraa mulle ja rupee heti kyseleen, että missä sun kaveris on.
(Olen siis kyllä tietoinen, että larpeista löytyy tietoa netistä, mutta en oikeastikaan tuntematta ketään viitsi sellaiseen lähteä)
Sun siis kannattaisi tutustua muhun, mulla on kavereita/tuttuja siinä skenessä, heh.
En nyt joka päivä ole tekemisissä, mutta kuitenkin.
Tuo sun tumma pelkosi on kyllä ihan turha, larppiporukoissa on tosi kivoja ihmisiä.
Mun kokemus on, että niissä porukoissa on paljon ihmisiä, jotka on joutuneet joskus kokemaan kovia (koulukiusaamista, yksinäisyyttä ja muuta), ja sitä kautta eivät ole kyllä ensimmäisenä ketään syrjimässä.
Niitä pelejä valmistellaan usein aika kauan, joten jos ilmottaudut rohkeasti toimintaan mukaan, niin ehdit kyllä ennen ekaa peliäsi jonkun verran tutustumaan kavereihin.
Jostainhan jokainen on aloittanut! Vai ajattelitko että kaikilla on aina valmiina joku "verkosto"?
Pari kertaa larppia kokeilleena täytyy todeta että aika sisäänpäinlämpiävää sakkia ovat ja nörttejä sanan varsinaisessa mielessä eli jutut on aika tunkkaista inside-läppää. Saattaa poikkeuksiakin olla, mutta oma kokemukseni. Lisäksi pitää osata ottaa ihan helvetin tosissaan jotkut mielikuvitusleikit. Se on vähän kuin lähtee johonkin tuntemattomaan urheilijaporukkaan potkimaan palloa ja siinä on hauskanpito kaukana kun ollaan niin hemmetin tosissaan koko ajan.
No *aatana tosissaanhan siellä ollaan! Ei vais...
Kyllä, eläytymiskykyä tarvitaan. Olis ihan elvetin huono peli, jos ei pysytä roolissa.
Mitäs siinä olis järkeä?
Jos tiedät missä larppausta harrastetaan ei muuta kuin pakkaat reppuun jotkut sopivat kuteet ja hyökkäät puskasta mukaan. Ei siinä kukaan ala varmasti kyselemään mitään ja samalla tutustuu. Heti alusta kunnon rooli päälle vaan, rohkeasti mukaan
Nuorempana minulla oli todella hyvä eläytymiskyky, nykyisestä en enää tiedä. Elämä vienyt illuusioita pois, niin samalla huonontunut eläytymiskykykin.
Kumminkin, voisiko johonkin niistä sinun tutuistasi sitten olla yhteydessä? En ihan usko tuohon hommaan, että sekaan vaan yksinään ja homma luistaa. Piirit on yleensä pienet, oli porukka sitten mikä tahansa.
Sanottakoon että tuskin ainakaan liian tyhmä olet.
Scifi-harrastajanaiselle? Taidanpa olla.
naisiin tehoaa samat asiat: hyvä supliikki ja lihaksikas treenattu vartalo. Ei kukaan ole kiinnostunut oletko tyhmä vai ei.
Mutta fiksummille naisille hyvän supliikin pitää olla suht älykästä. Sillä oletuksella, että ovat kokeilleet jo vähäjärkistä, itsevarmaa hunksia, jota ei jaksanut enää vähän ajan päästä kuunnella.
Arvaat varmaan, mitä palstan pojat tuohon vastaavat. Vihjeenä: siihen liittyy erinäiset ruumiin eritteet, jotka eivät lähde pesemälläkään kehosta.
Olen ehkä itsekin julistanut, miten kaikille naisille pitäisi olla auton omistava penkkiurheilija ja supliikkibodari, mutta naiivi puoleni sanoo myös, että vaikka sille scifi-harrastanaiselle (tai vaikka sille ihanalle kirjallisuustieteilijättärelle tai vastaavalle) voisi riittää, että olisi jotain fiksua ja syvällistä sanottavaa jostain, vaikka supliikki olisikin vähän kömpelöä, eikä harrastus-CV:hen lukeutuisikaan päivittäistä punttitreeniä.
Arvaan joo. Todettakoon vielä ennen sitä, että nikkini perustuu Phil Collinsin kipaleeseen, joka sattui tulemaan mieleen, eikä naiseuteen.
Kokemukseni on, että kirjallisuustieteilijätär tai muu humanisti haluaa ranskalaisen underground -muusikon näköisen supliikkimiehen. En siis itse näytä siltä, mutta näin olen sen nähnyt.
Hyi helvetti mitä itsesääliruikutusta taas LordBoredomilta (nomen est omen). Nyyh nyyh, olen liian vanha konserttipianistiksi, nyyh nyyh, olen liian läski laihtuakseni, nyyh nyyh sitä ja nyyh nyyh tätä.
Liian vanhan tai liian lihavan tai liian minkään muun sijaan olet ennen kaikkea liian itsetunnoton ressukka. Äläkä taas vedä jotain itseironia-korttia, mikä on vain tekosyy surkeiluun ja oman turvallisen pullamössöilyn ylläpitämiseen.
Vittu kaikkea sitä lukee. Liian vanha johonkin amatöörikirjoittajien tai konepimputtajien joukkoon. Hoh hoijaa. Eat shit and die.
uskaltaa kritisoida LordBoredomia. Minäkin olen kyllästynyt sen itse sääliseen ruikutukseen, Ihan oma vikansa kun ei halua urheilla ja laihduttaa itseään sellaiseksi, että kelpaa naisille. Vituttaa tollaiset laiskat paskat, jotka valittaa vaan mutta eivät tee mitään! Ei nää munkaan lihakset ilman töitä ole tulleet. Ei kukaan nainen tuollaista halua. Naiset haluavat toiminnallisen miehen eivätkä mitään ruikuttavaa vätystä.
Mutta itsesääli parantaa oloa hieman. En tiedä, mitä muuta tuohon voisi vastata.
Aika erikoista kuitenkin, että jonkun tarvitsisi oikein "uskaltaa" kritisoida minua. Ymmärtäisin vielä, jos olisin jotenkin vaikutusvaltainen - joko minulla olisi aina murjomiseen ja möyhentämiseen valmiit lihakset, tai sitten olisi suosittu mestarimanipuloija eli supliikkimies, joka saisi karismallaan joukon nyrkit käyttöönsä, tai jos edes olisin ilmaissut valmiutta jonkun nettilokakampanjan suorittamiseen ja nimimerkkien takana olevien tyyppien oikean henkilöllisyyden selvittämiseen. Mutta kun en ole. Onnittelut silti, että uskalsitte ylittää itsenne ja kritisoida.
Älä kuvittele että siinä mitään uskaltamista on vaikka tuo toinen kommentoija niin sanookin. Itsesäälinen ruikuttaja on itsesäälinen ruikuttja vaikka voissa paistaisi. Tee elämällesi jotain äläkä ryhdy DarkFeariksi jolle kaikki on mahdotonta ja muitten syytä.
Sitähän minä yritin sanoakin, minun on hyvin vaikea käsittää mitä uskaltamista minun kritisoimisessa on.
Vaikea minun on kuitenkaan naisten mielipiteitä muuttaa. Kaikki muu on helppoa, kyllä minä pystyn menemään laivalle, baariin, Fazer-kahvilaan, mihin vaan yksinkin, ja olen mennytkin.
Se on kyllä muistutteva Loordille, että naiset eivät ymmärrä itseironiaa (silloinkaan kun siitä on kysymys), vaan ihmettelevät miksi mies on itsesäälin vallassa.
Jos epäsuosittu mies korostaa itseään, hän on narsistipsykopaatti.
Jos epäsuosittu mies vähättelee itseään itseironisesti, hän on joko itsesäälissä rypevä surkimus tai passiivis-aggressiivinen katkero tai kumpaakin.
Jos epäsuosittu mies ei korosta tai vähättele itseään, kukaan ei edes huomaa hänen olemassaoloaan.
---
Jos suosittu mies korostaa itseään, hänellä on vahva itsetunto.
Jos suosittu mies vähättelee itseään itseironisesti, tällöin itseironia huomataan ja se osoittaa huumorintajua. Sama kuin Bill Gates puhumassa nälkävyön kiristämisestä: ei ironiaa voisi tyhmäkään olla huomaamatta.
Jos suosittu mies ei korosta tai vähättele itseään, muut tekevät korostamisen hänen puolestaan. Hänen harvat vähättelijänsä puolestaan ovat vain kateellisia -> ks. Epäsuosittu mies.
Parasta onkin siis saada muut korostamaan itseään...
Naisten näkemykset itseironiasta perustuvat siihen, onko mies olemukseltaan himottava, panettava YTM vai iljettävä, luotaantyöntävä ATM:
YTM harjoittaa itseironiaa = Rohkeaa, osoitus vahvasta itsetunnosta ja kyvystä nauraa itselleen. On mukavaa hassuttelua, että voittajamies leikkii olevansa luuseri.
KTM harjoittaa itseironiaa = Kaksiteräinen miekka, onnistuessaan KTM voi saada naiselta saman tulkinnan kuin YTM, mutta suuri riski luiskahtaa ATM-tulkintaan.
ATM harjoittaa itseironiaa = Ärsyttävää, osoitus surkeasta itsetunnosta ja ruikuttamisesta. On tyylitajun puutetta, että luuserimies sanoo julkisesti olevansa luuseri. Sellainen pilaa muidenkin ihmisten päivän eikä yhtään sovi tyttöjen kahvipöytäkeskusteluun.
Hyvä huomio. ATM:hän ei voi edes harrastaa itseironiaa, koska sellaista yrittäessään kertoo kuitenkin aina totuuden. Kun luuseri että "olen luuseri, heh heh", niin se ei naurata ketään. Onnistunutta itseironia on silloin kun selvä voittaja-YTM vähättelee itseään, vaikka kaikki huomaa, että eihän tuo pidä paikkaansa, siis naurakaamme hyvälle vitsille.
Kyllä vain, kannattaa hakea oma juttunsa ja uskoa siihen. Jollain startrekkeilyllä ja roolipelaamisella panos-tuotos-suhde on tietysti heikko eli se ei tuota tyttöjä kainaloon samaan tapaan kuin "kannattavat" harrastukset kuten mopojen/autojen rassaus sekä viinanjuonti. Mutta tosiaan kannattaa huomata nuo kaksi seikkaa, jotka Boredom mainitsee:
1) panos-tuotos-suhde paranee 20 ikävuoden paikkeilla (siihen asti tuotos on mitä luultavimmin 0), joten nörttiharrastukset ovat pitkäpinnaisen investoijan valintoja, eivät mitään välittömiä voittoja hamuavan kvartaalikapitalistin juttuja.
2) Kun viivan alle alkaa kertyä tulosta, laatu korvaa määrän. Nörttiharrastusten bonuksena tulevat tytöt ovat juuri sellaisia, joista nörttipojat ovat aina haaveilleetkin. Yksi tällainen tyttö voittaa kymmenen pahistyttöä.
Kärsi nörtti kärsi, lopuks' kirkkaimman kruunun saat!
(Tietysti tähän nyt joku nainen tulee nillittämään, että harrastuksiin kuuluu keskittyä harrastusten itsensä vuoksi, ns. rakkaudesta lajiin, eikä toisen sukupuolen takia… Tällainen luksus nyt kuitenkin kuuluu vain naisille, miehillä ei ole varaa jättää kokonaan huomioimatta eri harrastusten vaikutusta markkina-arvoon. Sitä paitsi pitää huomata, että nörttipojat joka tapauksessa ovat ”aidompia harrastajia" kuin muut pojat, koska he ovat valmiita ottamaan suuren riskin harrastuksiaan valitessaan.)
Minulla on kuva että siinä junaharrastuksessa melkein kaikki aikuiset miehet ovat perheellisiä/parisuhteellisia. Tuskinpa ne junia kuvatessaan (tai pienoismalleja rakentaessaan tai oikeita museovehkeitä rassatessaan ja mitä ikinä tekevätkään) niitä naisiansa ovat löytäneet. Mutta pyörimällä sellaisessa ympäristössä missä pariudutaan ns. normaalisti, voisi päästä omaksumaan hyödyllisiä käyttäytymismalleja. Ainakin paremmin mitä friikkipuolelle mielletyissä harrastuksissa. Scifi/fantasiakin kun on vähän äärijuttu - jotkut naiset kyllä arvostaa syvästi, toisille taas kammotus.
Kyllähän harrastuksiin voi keskittyä niiden itsensä vuoksi, mutta samalla miettiä, mikä niiden vaikutus toiseen sukupuoleen on.
En itse asiassa kovin montaa heistä tunne, mutta minulla on sellainen käsitys kuin yksi hyväksi ja hienoksi tiedetty mies olisi rouvansa löytänyt nörttiharrastusten piiristä.
Tiedän useampiakin pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa scifi-, larp- ja ropetuspiireistä. Olen yhden sellaisen pariskunnan vanhimman lapsen kummitäti. Vakka kantensa ja niin päin pois.
Mitä tuo todistaa? Jos kuvitellaan nörttiporukka jossa on sata miestä ja kymmenen naista, niin totta vitussa siellä about kymmenen paria muodostuu. Mutta onko se sitten ilon aihe niille 90% miehistä jotka ovat edelleen yksin?
No, ei se jakauma noin jyrkkä ole. Ropepiireissä jakauma on ehkä 100 miestä/50 naista, larppipiireissä taas jakauma keikahtaa päälaelleen (ehkä jopa 70 naista/30 miestä): tiedän pelejä, jotka ovat peruuntuneet sen takia, että mieshahmojen pelaajia ei ole ollut tarpeeksi. (Kyseessä eivät ole vain ihq-haltiafantsupelit tai harrypotter-fanfictionit, vaan myös vakavammin tehdyt skenaariot.)
Tervetuloa ensi vuoden Ropeconiin tarkastamaan pelaajanörttien sukupuolijakauma omin silmin! :D (Iso osa on melkoisen nuoria, mutta kyllä siellä meitä wanhoja (30 ) partojakin paljon pyörii.)
Suomi on siitä mukava maa, että täällä alakulttuuriryhmät eivät ole jakautuneet niin tiukasti esim. kovaa scifiä harrastaviin, pöytäpelaajiin ja livepelaajiin kuin Amerikassa tai Britanniassa, vaan crossovereita tapahtuu koko ajan.
Olen käynyt Ropeconissa monena vuonna jo, mutta en ymmärrä miten se liittyy tyttöystävän löytämiseen?
Minulle on väitetty että roolipelaajat, larppaajat, hipit, gootit ja ties mitkä olisivat "suvaitsevia yhteisöjä", mutta silti en ole - yrityksistä huolimatta - päässyt yhteenkään sellaiseen mukaan. Miksikö? Totuus on se että ATM ei ole tervetullut minnekään. Skeneä ei voi olla ilman seksikyyttä - ja ATM tappaa sellaisen jo kaukaa.
Ainoa skene johon ATM kelpuutetaan on toki muiden AT-miesten järjestämät makkarafestivaalit. Ja kuka niistä sitten kiinnostuu, kun siellä ei ole YHTÄÄN naisia??
PS: Muistaako kukaan sitä "joitain vuosia" sitten järjestettyä scifi-larppia joka tapahtui jossain hotellissa, muistaakseni, ja siitä kirjoitettiin myös Kuukausiliitteessä tai jossain vastaavassa? Sellainen olisi ihan kiehtovaa, sinänsä. Mutta valitettava totuus on, että jos ei ole Mike Pohjola, ei pääse panemaan teinigoottilarppaajia, jopa kesken pelien!
!Mutta valitettava totuus on, että jos ei ole Mike Pohjola, ei pääse panemaan teinigoottilarppaajia, jopa kesken pelien! "
Ehkäpä susta näkyy päällepäin se, että oot ton sortin fantasiointi harjoittava ällötysrunkkari...
Mitä ällöttävää on fantasioida seksistä goottien kanssa? Tyrmäätkö koko heidän alakulttuurinsa pöyristyttävänä vai siis?
Olen ihan itse lukenut larppaajien kertomuksia siitä, miten monasti peli oli vain pakollinen paha ennen lopetusbileitä, jolloin vanhemmat larppaajasedät toivat alkoholia alaikäisille larppityttösillekin, ja siitähän joka kerta riemu repesi.
ei lasten leikkejä leiki!
Jos treenaat kirjoittamista vaikka 4 tuntia päivässä, 5 vuoden päästä olet jo kova tekijä. Harjoittelullehan ei ole muuta estettä kuin laiskuus, etenkään yksinäisellä ihmisellä. Elämänlaatu paranee siinä samalla, kun tietää saaneensa jotain muutakin aikaan kuin valtiontalouden kannalta tärkeitä asioita. Itse aloitin luovan alan harjoittelun vasta 26-vuotiaana ja aion tehdä tästä ammatin itselleni. Olen nyt neljän vuoden kovan treenin jälkeen jo huomattavasti keskitasoa parempi ja naiset ovat noteeranneet (vaikken siksi tietenkään tätä tee), myös parantuneen itsetunnon vuoksi.
Tuo on muuten yksi parhaimmista itsetunnon ja hyvän olon kasvattajista: tekee jotain mikä aidosti kiinnostaa, ja huomaa että kehitystä on tapahtunut.
Entäs kun huomaa ettei tapahtuneella kehityksellä ole yhtikäs mitään merkitystä minkään asian kannalta?
Etkö muka ollut yhtään tyytyväinen kun opit soittamaan paremmin tai tekemään paremmalta kuulostavan biisin? Joistakin asioista tykkää vain niiden itsensä takia.
Tunnistan kyllä tuonkin tunteen, että no okei, olen aika hyvä tässä nyt, mutta mitäs hyötyä siitä on? Olen yrittänyt ajatella siitä vain positiivisesti ja keskittyä nauttimaan itse asiasta.
Totta kai onnistumiset tuovat hetkellistä tyytyväisyyttä, mutta ei niillä ainakaan oman itsetuntoni kannalta ole kovin pitkälle kantavaa merkitystä. Merkityksettömänä puuhastelunahan se pysyy riippumatta siitä, onko se soitettu ja äänitetty huonosti vai hyvin.
Epäsosiaalinenkin ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin, ja kaipaa jonkinlaista huomiota ja tunnustusta myös päänsä ulkopuolelta. Toiseksi omia onnistumisiaan on hankala arvostaa, jos niiden painoarvoa ei koskaan ole mitattu julkisesti. Ilman sitä en koskaan tiedä onko hyvä vai kuvitteleeko vain olevansa.
Itsetunto rakentuu suurimmaksi osaksi saamastamme palautteesta. Ei ole ihme, että koulukiusatuilla on itsetunto-ongelmia; harva pystyy rakentamaan itsetuntonsa pelkästään oman minäkuvansa varaan piittaamatta ulkopuolisista signaaleista (tai niiden puuttumisesta).
Vaikka mies itse tietäisi olevansa hyvä jossain asiassa niin ei se vielä pillua tuo peeniksen eteen.
Tuossa vaiheessa se on sitten ihan itsestä kiinni haluaako sitä omaa tekemistään tuoda muille näytettäväksi. Kyllä niitä julkaisukanavia ja esiintulomahdollisuuksia on olemassa kaikilla aloilla jos jonkinlaista. Se on sitten eri asia onko se oma puuhastelu tarkoitettukaan sellaiseksi että sitä julkisesti esittäisi vai onko kyseessä vain puolivitsillä nettiin duunaillut kyhäilyt.
No ei, mutta kyllä elämässä pitää muutakin ajatella kuin pimpsalooran saamista. Sitä tulee pakostakin kyllä ajateltua.
Kuulkaas nyt..isot miehet..hekin leikkii. Jos on kielitaitoa, ladatkaa Second Life ja johan löytyy seuraa ympäri maailmaa. leikkimielellä:) ja uusia ystäviä kanssa!
Niin, sinne vaan, furryjen kanssa homostelemaan hei!
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että on vain plussaa naisten silmissä, jos on joku eksoottinen harrastus. Kyse on enemmänkin siitä, miten ja milloin asian markkinoi.
eksoottisen harrastuksen pitää olla sopivan vaarallinen esim basejump
Tai autoeroottinen asfyksia.
en mä ainakaan tahdo miestä joka roikkuu kuminauhassa pää alsapäin aj TAAS pitää pelätä että sille tapahtuu jotain.....
Mary-Jane?
Ketjussa mainittua:
Naisasiallisesti
Supliikki
Markkinoida
Käyttäytymismalli
"Mutta pyörimällä sellaisessa ympäristössä missä pariudutaan ns. normaalisti, voisi päästä omaksumaan hyödyllisiä käyttäytymismalleja"
Bueno, my work is done ;)
Kuitenkin näiden miehen persoonallisuutta korostavien hobbyjen alta nainen tahtonee ennimmin tai myöhemmin löytää sen aidon persoonan johon miehessä rakastua ja todeta että se hobbyjen kautta tullut mielikuva tukee "oikeaa tunnetta".
Se että tekeekö tikidaalista musaa (juntti slangia) vai rassaako v8:ia, ei auta jos miehen markkinointi muuten naiselle ei toimi eli juuri se hyvällä kemialla tehty romanttinen lähestyminen on nro1. Josta tulee jotain tai ei.
Mun vinkki olisi se että automatisoikaa se naisen romanttinen lähestyminen ilme-ele-supliikki kokonaisuudeksi jolla on oma mielentilansa. Näin ollen kun tilanne tulee naisen kanssa esim flirtinä niin osaa heti lähteä positiivisella energialla siihen mukaan.
Ei iskemistä voi hallita, jos ei ensin hallitse omaa mieltään. Välikommentti ja Hyvää Joulua.
Itse asiassa, ymmärrän varsin hyvin kirjoittajaa. Itselläni oli muutama vuosi sitten samanlainen itsesääli- ja ruikutusvaihe ja mm näilläkin palstoilla tilitin kuinka surkea olen ja kuinka yksikään nainen ei voisi minua huolia yms.
Ei itse asiat ole tuosta mihinkään muuttuneet paitsi, että se itsesäälivaihe on mennyt pois, en itsekän tiedä miten se on menyt pois kenties se oli jokin vaihe joka itsestään menee pois tai sitten jotenkin opettelin uudenlaisen ajattelutavan mutta nykyisin koko asia harvemmin enää pyörii päässäni.
No, rehellisyyden nimessä täytyy sanoa, että itseäni on rohkaissut huomata, että en todellakaan ole ainoa lajiani, mikä tietenkin lohdutuksena on jotenkin kieroutunut mutta lohdutus kuitenkin.
Nyt kun muistelen niitä muutaman vuoden takaisia ruikutuksiani nin hieman hävettää ja huomaan miten monet olivat oikeassa kun jotkut sanoivat hyvin pahastikin.
käydä salilla. Ei naiset halua pullukkamiehiä.
mitä naiset haluavat, sillä eri naiset haluavat eri asioita!
Siitä voidaan kuitenkin olla varmoja, että salilla käymisestä ei ole haittaa kenellekään. Ei siellä salilla synny tankkimaisia kyrmyniskoja muutamassa kuukaudessa, vaan yleiskunta ja olemus saattaa muuttua astetta vetävämpään suuntaan.
naiset saavat valita plösön tai treenatun miehen välillä he valitsevat aina treenatun.