Implantit ahdistaa, normaalia?

Voi olla ohimenevääkin.Joillakin tulee tuollaisia tuntemuksia heti tai muutamien vuosien jälkeen. Itsellä tuli vastaavia tuntemuksia muutaman vuoden jälkeen. Ahdistaa esim. mahdolliset korjaukset ja tulevat ongelmat...koko homma! Ja eihän ne implantit aina kivalta tunnu, varsinkin kun niin olemattomaan lähtötilanteeseen laitettu. Mulla varmasti vielä olemattomampi lähtötilanne kuin sinulla. Amerikkalaisilla foorumeilla on ollut paljon keskustelua vastaavista tuntemuksista ja täälläkin aiemmissa keskusteluissa.. Et ole todellakaan ainoa. Joskus ahdistaa se tunne, että on vierasta ja joissakin tilanteissa "epämukavaa" kehossa, ei voi täysin vapaasti esim. pyöriä mahalleen ja jotenkin implantteja aina varoo alitajuntaisesti niin sillein ne rajoittaa sellaista tietynlaista kehollista vapautta. Toki niistä monille on paljon hyötyäkin. Plussia ja miinuksia siis löytyy..Seuraile tilannetta vielä pitempään että mihin suuntaan sun tuntemukset kehittyy. Voi olla että totut niihin ja ahdistus menee ohi. Tsemppiä!

Niin ja lopputulos riippuu siitä miten kauan implantit olleet. Nuorilla palautuu iho usein ennalleen, varsinkin jos implantit olleet kohtuullisen vähän aikaa. Iholla on ihmeellinen taipumus palautua. Toki jos on isot implantit ja vanhempi ihminen kyseessä, iho ei niin palaudu.

Hoidappa henkinen puoli kuntoon niin ahdistus loppuu.

Mulla on kans ihan samoja fiiliksiä. Monta unetonta yötä oon miettiny että mitä tekisin. Lopputulos ei vaan oo sellanen kun odotin ja oon nyt tullu siihen tulokseen että tää ei voi jatkua. Nyt harkinnassa poisto tai uusintaleikkaus.

Voi harmi kun alkoi näin äkkiä ahdistamaan! Tiedän miltä tuntuu. Mulla huono olo loppui kuin seinään kun otin pois. Tuli ihanan kevyt olo. Nukuin kuin pieni possu ja ruokakin alkoi maistumaan. Ensimmäinen ahdistus kesti pari päivää ja kavereiden kanssa juteltua sain sen pois. Kuukauden päästä tuli uudestaan ja poisto vain auttoi. Ei kaduta poistaminen, laittaminen tietenkin. Harmi että et ehtinyt iloita tisseistä kauempaa... Jos pystyt, odota kesään. Jos et kehtaa olla rannalla bikineissä niin pakkohan se on poistaa. Päätös on rankka.

Hyvin tissit palautui muutamassa kuukaudessa ennalleen. Imetettyihin tisseihin laitettiin 300cc täytettä. Arvetkin haaleni puolessa vuodessa huomaamattomiksi. Arvestahan jää tietty vekki nahkaan jonka tarkemmalla katsomisella huomaa, mutta ainakaan mua se ei haittaa. Nämä luomu AA:t on nyt paljon kauniimmat kuin ennen implanttien laittoa.. Näin se mieli muuttuu:)

Henkisesti noin ailahtelevien ei pitäisi mennä lainkaan kauneusleikkauksiin.Järjettömän kuuloista pelleilyä.Ulkonäön sijaan kannattaisi panostaa henkiseen kehitykseen.

Kiitos asiallisista vastauksista. Vain poisto auttoi: kauan kerkesit pitämään implantteja? Kuinka pian olo tuli leikkauksen jälkeen? On tämä hurjaa, en ole koskaan kokenut tällaista tunnetta, en kyllä osannut odottaa mitään tällaista. Sanoit että rinnat ovat kauniimmat nyt, osaatko kertoa miten? Mua huolettaa tosiaan miltä rinnat näyttävät tämän jälkeen, ahdistaako sitten sekin tilanne...

Epätoivoinen: Kauan sun leikkauksesta on aikaa? Mitä meni pieleen, vai onko se yksinkertaisesti se silikoni sisälläsi mikä ahdistaa. Vai voisiko korjaus auttaa asiaa? Kun kuulisi edes jonkun esimerkin, jolla tämä on mennyt ohi, että kestää vain tottua tähän tilanteeseen...

Mulla on vuosi aikaa leikkauksesta. Ennen imetyksiä mulla oli aivan normaalit pienet rinnat. Imetyksien jälkeen jäljelle jäi tyhjät pussit. Pitkän harkinnan jälkeen menin leikkaukseen. Tavoitteena oli saada tyhjiin pusseihin vain hieman täytettä.. En halunnut periaatteessa isompia rintoja vaan vähän ryhdikkyyttä rintoihin. Nyt lopputulos on sellainen, että rinnat on totaalisesti erinäköiset kuin alkuperäiset. Olen yrittänyt tottua näihin mut olo vaan pahenee. Implantit tuntuvat "irrallisilta", muljahtelevat ja muistuttavat koko ajan olemassa olostaan. Aion olla yhteydessä kirurgiin ja kysyä että saisiko erimallisella ja pehmeämmällä implantilla paremman lopputuloksen. Jos näin ei ole, poistan nykyiset ja oon ennemmin tyhjillä pusseilla...

Toivottavasti asiat sinulla selkenee. On nämä kyllä hankalia asioita, voimia sulle! Itsellä nyt taas parempi fiilis, mutta pelkäänpä, että tuo olotila tulee vielä takaisin. Aika näyttää mitä tässä sitten tekee...

Muita vastaavia kokemuksia? Ei kenelläkään alussa tullut tällaista ja myöhemmin mennyt tunne ohi?

No vähän samoja fiiliksiä täälläkin suunnalla. Leikkauksesta aikaa vajaa 3kk, kaikki mennyt hyvin ja lopputulos näyttää hyvältä. Mutta jokin vain ahdistaa. Pitkään suunniteltu leikkaus, kauan ja harkiten tehty päätös. Kun lopulta päädyin valitsemaan implantit, olin varma että ne ovat ainut ratkaisu minulle (rinnat oli imetetyt ajokoirankorvat).

Nyt tuntuu siltä, että haluaisin kääntää kelloa takaisin. Ottaisin ne vanhat ajokoirankorvat takaisin jos voisin. Miksi? En osaa sanoa. Jokin implanteissa ahdistaa, vaikka ne ovat hyvän näköiset, tuntuvat ihan mukavilta, eivät häiritse jumpatessa. Toivon että ahdistuksentunne menee vielä ohi.

Tuo yllä oleva on hyvä näkökulma, jos tuntuu että alkaa kovasti kaduttamaan implanttien ottaminen, koska jotkut meistä tosiaan pohtisivat asiaa varmasti lopun elämänsä...että miten ne itse kokisi, helpottaisiko omaa tilannetta, jospa juuri itsellä menisikin kaikki ongelmattomasti, ei kapseloitumista tms ja olisi rintoihin vihdoinkin tyytyväinen...eli se on koettava ja jos toteaa, ettei ole oma juttu niin onneksi implantit voi poistaa. Luulen, että monilla on painavat syyt ottaa implantit esim. täysin olemattomat rinnat...harkinnan ja kokemuksen myötä voi siitä huolimatta todeta, etä implantit eivät olleet kiva juttu, vaan jopa entinen tilanne oli parempi ja huolettomampi. Tämän kokemuksen myötä voi ehkä hyväksyä itsensä virheineen kaikkineen kuitenkin ainautlaatuisena yksilönä :) Kertokaahan mitä teille kuuluu...Vain poisto auttoi, palautuiko rintasi suunnilleen ennalleen? Miten poistoleikkaus meni?

mitäs tekis... Fiilikset on aika ennallaan. Välillä paremmat, välillä taas ahdistavammat. En silti harkitse, ainakaan vielä, poistoa. Tätä on niin kauan haaveillut ja miettinyt, että haluisin sopeutua tähän muutokseen. Jos kelloa kääntäis takaspäin, ni kyllä mäkin miettisin niitten ajokoirankorvien kanssa, että silikonit pitäis saada. Eli ei mulla sinänsä muuta mahdollisuutta ollut todeta tätä, jos implantit ei mun juttu olisikaan. Mut haluisin kovasti, et ne vois olla.

Ei ollu impantit mulla kovin kauan. Poistoleikkaukseen pääsin onneksi heti kun päätin niin. Alkoi ahdistamaan niin paljon että ei ollu enää iloa tisseistä. Kävelin hartiat kyyryssä ja en pitänyt rintoja korostavia vaatteita... Olihan ne implantit epämiellyttävät fyysisesti (kokonaan lihaksen alla) mutta ahdistus tuli siitä että en halunnut leimautua silikonitissiksi. Ajattelin jotenkin että voin itse määrätä kelle asiasta kerron. Mutta koska tisseistä huomaa ilman vaatteita heti että ei ole imettäneen naisen rinnat niin kiinnihän heti jää.

Poisto oli yksinkertainen operaatio, puoli tuntia puudutuksella. Ja olo sen jälkeen loistava, vaikka olis maratonille lähtenyt... Ei mitään liikuntarajoituksia. Haavoissa/arvissa pidin teippejä pitkään, 3kk. Jonkinlaisia liivejä yleensä kuitenkin pidän, niin ei hankaa haavoihin(kun siis pitää teippejä). Kannattaa pitää yks ympärysmitta löysempiä, mitä sitä turhaa tiukkoja kun tukeakaan ei enää tarvi...:)

No eihän nämä tissijämät kauniimmaksi muuttuneet, osaan vaan arvostaa niitä enemmän ja yritän löytää positiivisia puolia... Mitä jos olis f-kupin roikot napaan asti... Ehkä mielummin nämä.

Kaiholla tietty katson alusvaatemainoksia kun nyt ne on mulle mahdottomia. Ja sitten ärsyttää jos siellä on selviä silkkareita tai jotain DE-kuppeja. Ja aina ilahdun tai yllätyn kun näkyy A-kupin omaavia alusvaatemalleja. (vaikka mulle A-kuppikin on liian iso)

Kun tuli silikonit koettua niin ei tarvi enää miettiä että laittaisko. Saa elää loppuelämänsä rauhassa.

Hei "Vain poisto auttoi", kuka kustansi poistoleikkauksesi? Pitikö maksaa itse vai se klinikka josta implantit hait, ja jos,itse niin oliko kovinkin kallis?

vain poisto auttoi: kuinka kauan sun poistosta on aikaa? Miten rintasi eroavat ennen ja jälkeen operaatioiden? Kiitos paljon sulle kun jaksat kertoa kokemuksistasi!

Muuttuvatko rinnat normaaleiksi poiston jälkeen? itselläni silikonit mutta haluan ehdottomasti pois nämä eivät tunnu hyviltä ollenkaan

Riippuu monesta tekijästä, miten rinnat palautuu implanttien jälkeen. Esim. montako vuotta olleet, minkä ikäinen olet, kuinka isot implantit jne. Jos on nuorella olleet kohtuukokoiset implantit vain muutaman vuoden niin palautumisen pitäisi olla aika hyvää eli suht ennalleen voisi palautua. Toki ainakin alussa voi näyttää erilaiselta ennenkuin tilanne tasaantuu jopa kuukausien kuluessa..ei kai ne rinnat ihan prikulleen entisiksi palaudu eli jotain muutosta voi havaita varmaan, mut suht normaaleiksi varmaan palautuvat. Plastiikkakirurgi osaa monesti parhaiten arvioida tilanteen.

itselläni on ollut vasta muutaman viikon mutta en tykkää ollenkaan vaikka turvotusta vielä varmasti on mutta liian isoilta näyttää. pakko poistaa

Mulla ollu implantit nyt vuoden verran ja laitettiin 295cc toisiksi pyörein malli.
Suomalainen kirurgi laittoi Tilkan sairaalassa ja teki täydellistä työtä.
Näin kauniita rintoja en ole nähnyt edes kuvissa. Arvet on huomaamattomat, koko loistava, muoto fantastinen ja silti luonnollinen.
Tuntuvat omilta eikä tarvitse enää tuskastella vaatteiden kanssa.

Koko leikkaus tuntuu kaukaiselta, mietin leikkaukseen menoa 15 vuoden ajan (olen nyt yli 30v). Välillä mietin että jestas, mulla on ihon alla implantit, mutta käytettyäni yli 15 vuoden ajan erilaisia painavia ja hiostavia geelityynyjä rintsikoissa / liimattavia silikonilätkiä, oli kyllä ehdottomasti oikea aika mennä jo leikkaukseen.
Säästin tarvittavat 5000€ ennakkoon, eli lainarahoilla en lähtenyt pelaamaan.
En haluaisi entisiä rintojani takaisin, vaikka nekin olivat täydellisen muotoiset vaikkakin pienet.
Komplikaatioita ei ole tullut, kun koko on pidetty maltillisena. Löydän vieläkin sopivia rintaliivejä D80 ja voin pitää tuubitoppeja ilman että ne putoavat päältä.

Kukaan puolituttu ei ole huomannut mitään, koska pidin muutenkin aina topattuja liivejä. Lisäksi impantin reunat eivät näy ihon alta palloina kuten monilla julkkiksilla. Tarvittaessa saan itseni jopa naamioitua aika laudaksi.

Voin urheilla normaalisti ja nukkua vatsallaan. Toivottavasti teillä on yhtäpaljon iloa implanteistanne. :)

Sama juttu "täälläkin on". Uudet mullakjin maltilliset rinnat on aivan ihanat ja kauniit. Miesystäväkin on ihan hulluna niihin:) Mulle on ihan sama mitä muut ajattelee mun suurentuneista rinnoista. Tämähän on ihan oma juttu. Rinnat ei estä pyörimistä eikä niitä tarvii varoa. Nautitaan elämästä eikä mietitä liian vakavasti

Oikein mukava kuulla että olette tyytyväisiä leikkauksiinne! Mutta muistetaan, että tässä ketjussa oli tosiaan kyse siitä, että implantit ei tunnu hyviltä/omilta. Joillakin oli tullut komplikaatioita joten on ymmärrettävää, että silloin voi ahdistaa ja kaduttaa koko implanttien laitto. Silloin ei auta, että joku sanoo kuinka hyvin hänellä menee ja että ei pitäisi ottaa asiaa liian vakavasti. Asia on silloin oikeasti vakava, jos joutuu punnitsemaan mahdollista uusintaleikkausta. Implantit eivät ole mikään kevyt hiustenvärjäämiseen verrattavissa oleva kaunistautumiskeino. Ikävä totuus on, että aina löytyy niitä joilla tulee ongelmia ja komplikaatioita implanttien kanssa. Voi esimerkiksi tulla kapseloitumista tai muuta ongelmaa. Pelko tulevista ongelmista, uusintaleikkauksista ja komplikaatioista voi todella syödä implanttien hyvät puolet. Jos implantit on, täytyy tiedostaa se tosiasia, että aina voi mennä jotain pieleen ja seuraukset on sitten jaksettava kantaa ja mennä uusintaleikkauksiin tarvittaessa. Aina on toki niitä joilla kaikki menee hyvin, mutta kääntöpuolikin on olemassa. Tsemppiä siis kaikille niille, joilla asiat ei menneet niin kuin toivoi!

Onko täällä joku aiemmin silikonien poistoa harkinnut päätynyt poistoon tai johonkin muuhun ratkaisuun? Onko ahdistus helpottunut nillä joilla sitä oli? Kertokaahan kokemuksianne!

Nostan tämän vanhan ketjun. Onko joku nyt ajankohtaisesti tämänmoisessa tilanteessa?

Minä olen tavallaan. Olen läpikäynyt yhden uusintaleikkauksen kun implanttitasku petti, leikkauksen lopputulos ei ollut ihan sitä mitä odotin... nyt on alkanut ahdistamaan koko implantit. En tiedä mitä tekisin. Monta vuotta meni ongelmitta näiden kanssa mutta sitten tuo toinen tasku meni pettämään.
Nyt mielestäni uusintaleikkauksen jälkeen toinen implantti on asetettu väärin ja se tuntuu omituiselta. En tiedä mitä tekisin..

Mikä sinulla "Samassajamassa" on tilanne?

En usko, että olisi mahdoton ajatus. Olen henkisesti tässä kasvanut ja kypsynyt, äitiys ja kokonaisvaltainen kasvaminen ihmisenä muuttanut minua aika paljon. Pidin kyllä implanteistani, ennen noita komplikaatioita. Ensimmäiset implantit kyllä olivat oikein maltilliset, 280 cc. Nyt on 360 cc. Venynyt tila piti täyttää, siksi laitettiin suuremmat implantit.

Oma lähtökohta oli AA, jos sitäkään. Tietty mietityttää, miten kamalat läpyskät nämä olisivat 10 vuoden venymisen jälkeen. Sisäinen kohotus kiinnostaisi, mutta en tiedä kuka olisi siinä Suomessa hyvä leikkaava kirurgi ja mistä taas rahatkin siihen operaatioon.

Voihan olla, että ajan saatossa totut implantteihisi. Niin minulla kävi. Niistä tuli osa minua enkä ajatellut niitä ollenkaan. Milloin sinut on leikattu? Minkä kokoiset implantit sinulle laitettiin?

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen muistan myös lyhyen shokkivaiheen. Sitä kesti tosin vain parisen viikkoa, sillä kivut ja turvotus säikäyttivät pahanpäiväisesti. Mutta totuin kyllä rintoihini todella nopeasti ja opin pitämään niistä, enkä katunut päätöstäni vasta kuin komplikaatioiden ilmaantuessa.

Uskon myös näiden komplikaatioiden aiheuttaman stressin vaikuttaneen siihen, että olen harkinnut poistamista. En jaksaisi enää stressiä ja painetta siitä, että "jotain taas ilmaantuu". Henkisesti todella raskasta elää pienessä pelossa koko ajan.

Leikkauksen jälkeinen masennus on itseasiassa erittäin tuttu ilmiö. olet varmaan tutkinut netistä aiheesta? Ihminen on kompleksinen kokonaisuus ja omaan kehoon "kajoaminen" voi olla yllättävän hämmentävä kokemus henkisesti. Peilistä katsoo "uusi minä" joka on vieras ja johon täytyy tutustua. Ehkä kannattaa antaa hetki aikaa tälle prosessille, mieli muuttuu ja tottuu ihmeellisiin asioihin.

Täältä voi lukea muiden kokemuksia asiasta:

http://goodbyeimplants.com/

Ei se mikään ihme ole, että ahdistaa: rintojen keinotekoinen suurennuttaminen on täysin luonnonvastaista ja kypsymätöntä käyttäytymistä.

näin on, implantit on puolusteltavissa vaan, jos on syövän takia poistettu rinta/rinnat ja ne on ihan eri kokoiset = terveydellisistä syistä. Onko suomalaiset(kin) naiset niin bimboja ja huonoitsetuntoisia, että pitää tissit isonnuttaa? Hei haloo, onko viisaus ja järki suurissa muovirinnoissa? Aivot on tiettävästi tässä suhteessa tärkein paikka ihmisessä.

Minä yritän kovasti miettiä nyt syitä, miksi otin implantit aikanaan ja miten positiivisesti ne omaan minäkuvaan vaikuttivat. Otin implantit itseni takia, kokonaisen naiseuden kokemuksen vuoksi. En hakenut niillä kohennusta itsetuntooni, siinä ei ollut vikaa. En päivääkään katunut päätöstäni, vasta komplikaatioiden jälkeen. Tämä osoittaa siis sen, että omalla kohdallani implanteilla oli psyykkiseen hyvinvointiini erittäin hyvä ja tervehdyttävä vaikutus. Varmasti ilmankin olisin pärjännyt, mutta kohdallani leikkaukselle oli todella tilaus. Rintojen kehittymättömyydessä on usein kyse hormonaalisesta häiriöstä. Eikö tuolle asialle saisi siis tehdä mitään?

Rinnattomuus voi olla todella suuresti minäkuvaa ja itsetuntoa heikentävä kokemus. Samoin kuin esim. huomattavan pieni penis voi estää miestä kokemasta itseään maskuliinikseksi. Samoin jos miehellä on gynekomastia, se voi olla erittäin traumaattista.

Tämä jeesustelu implanttien moraalisesta oikeutuksesta on todella lapsellista, eikä johda tässä ketjussa ainakaan mihinkään.

Päättääkö lääkäri aina tuleeko impantti lihaksen alle vai päälle? Minulla on B-kuppi ja haluaisin D:n, mutta ajatus että silikonit olivat suoraan ihon alla ei tunnu hyvältä.

Täällä painitaan saman asian kanssa... vieläkö joku pyörii tällä palstalla?