Runo suomalaisesta naisesta

Aina se jaksaa katkerana jauhamistaan,
laulaa samaa väsynyttä laulamistaan,
ei se ole edes virsi,
lähinnä odottava hirsi.

Ei osaa muuta kuin haukkua,
ihmettelee kun ei huolita vaikkei ota montaa paukkua.
Ei osaa pitää mistään huolta,
ei osaa pitää kuin omaa puolta.

Kun se kirjoittaa runon,
se on yksi alapäävitsi,
eikä edes osaa kirjoittaa sanoja oikein,
voi hitsi!

Katkerana kun pauhaa,
ei voi kun lusikkaa käyttää, ei oo varaa muuhun eikä kauhaa.
Pieni on henkinen muna,
jos pillun näkis ois poskilla puna.
Fyysinen kyky tuskin suurempi on,
vaikka luulo on itsestä "Voittamaton!"

Sääliksi käy, vaan ei auta,
on turha olla nainen miehelle jolle ei ole kun nauta.
Siksipä mies tuo aina yksin jää,
vaikka aurinko paistais on sille sateinen sää.
Naista voi pilkata miten mielii,
faktasta oma katkeruutensa kuitenkin kielii.
Lässytät vaan, etkä mitään muuta,
hukkaan valuu siemenesi käsillesi,
kun osaat vain soittaa suuta.

Eipä siis kannata kun vaan aikaansa haaskaa,
jos taso on tuota,
taso on saastaa.

Anteeksi nyt mutta sinä runoilit tuossa pimpparallan toiminnoista, et naisesta. Nainen on paljon muuta kuin pimpparalla. Muuten kivat pointsit siitä. Taidat olla lepakko?

Hhohhoijaa mitä mukahauskaa tekstiä. Yleensä nämä kaikki "suomalainen nainen hirvee läski tai suomalainen mies mykkä paska"-jutut tulee juuri niiltä, jotka ei oikeasti ole koskaan asunut muissa kulttuureissa. Monelle tulee suurena yllätyksenä esim se, että latinonaiset ovat äärimmäisen laiskoja liikunnanharrastajia ja mahaa heiltä löytyy useammin kuin suominaisilta. Sitä vain kuvitellaan että se "parempi" on jossain muualla.

Tuo on aivan totta, tuollaisia valitettavan iso osa suomalaisista naisista on!