Olen ollut ystäväni ystävä jo vuodesta 2001 lähtien. Hän tietää minusta kaiken ja minä hänestä. Jutut ovat nyt loppuneet ja olen todella kyllästynyt. Kaikki hänen ilmeet ja eleet suorastaan savat minun hermon partaalle ja minun tekisi mieli huutaa hänelle epäkohteliaisuuksia. Hän ei kuitenkaan ole KOSKAAN tehnyt mitään väärää minulle ja jos hän joskus ihan vähäsen dissaa minua, mieleni tekisi vain suuttua. Olen puhunut asiasta hänelle mutta näemme joka päivä koulussa ja tilanne ahdistaa. Puhumalla se helpottaa hetkeksi. Kuitenkaan en halua menettää tätä ihmistä jonka kanssa olen jakanut parhaimpia hetkiä ja luotettavinta ystävääni! En tiedä enää mitä tekisin. Tilanne on masentant minua ja nukun öisin 5 tuntia vaikka ole 14 vuotias.
TOTAALISEN KYLLÄSTYNYT KAVERIIN!
cerasusss
4817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota vähän etäisyyttä. Älä aina muhjaa saman ihmisen kanssa. Näe muita välillä tai vietä aikaa yksinäsi.
Saman naaman katsominen päivästä ja vuodesta toiseen alkaakin kyllästyttää, mutta jos näet välissä muita tai puuhailet omiasi, huomaatkin, että onkin taas kiva nähdä! Niin sitä juteltavaakin taas löytyy kun kun kumpikin on rikastanut elämäänsä sellaisilla asioilla ja kokemuksilla, joissa toinen ei ole ollut mukana ja niistä on kiva sille toiselle sitten kertoilla.
Kiitos tästä vastauksesta.. Kaikki tuntuu todella ahdistavalta ja ei ole oikein joulumieltä kun ajattelen tätä asiaa päivittäin. Mutta kaikenlaiset vastaukset piristivät (:
Sä oot nyt siinä iässä muutenkin, et ystävyyssuhteet ja muut menee jossain määrin uusiks. Kaikki muuttuu. Pidä välimatkaa ja selitä kaverilles miltä susta tuntuu. Jos vaan yhtäkkiä lopulta katkaset välit, niin se jää miettimään et mikä vika mussa on. Voihan olla et välimatkan jälkeen tekee taas mieli hengailla yhdessä - tai sitten ei. Itellä katkes oikeestaan kaikki ystävyyssuhteet yläasteen jälkeen, vaikka oltiin tunnettu esikoulusta lähtien ja oltiin parhaat frendit keskenämme. Noin tapahtuu usein kun ihmiset kliseisesti kasvaa erilleen ja fyysisestikin saattaa muuttaa opiskelemaan eri kaupunkeihin. Ihan hyvä se on tutustua muihinkin ihmisiin. Sellasta se elämä vaan on.
niin mä oon miettinyt samaa että en voi vaan jättää sitä yksin. mutta sit kun oon ollut jo kauan erossa siittä niin oon paljon onnellisempi ja musta tuntuu itsenäisemmälle.