Sain mieheltäni lahjaksi korun, joka oli ihan hieno, mutta ei omaa tyyliäni. Katsoin netistä, että rannekoru oli maksanu ehkä n. 130e.
Olen koko illan sovitellut korua käteeni ja miettinyt sopiiko se minulle. Tuntuu, että tuolla hinnalla saisi paljon hienomman korun. Kehtaisinko pyytää korun vaihtoa? Mitä tekisitte tilanteessa?
Olen koko illan sovitellut korua käteeni ja miettinyt sopiiko se minulle. Tuntuu, että tuolla hinnalla saisi paljon hienomman korun. Kehtaisinko pyytää korun vaihtoa? Mitä tekisitte tilanteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos mä olisin ostanut sen korun sulle , ja sä haluaisit vaihtaa sen, kun se ei oikein sovi sun tyyliin....mä loukkaantuisin kovasti. Ota nyt järki käteen ja pidä se koru, vaikka et siitä niin välitäkkään.Toivottavasti ymmärrät...
Ymmärrän täydellisesti. Niin minäkin loukkaantuisin. Joka asiasta ei kannata heti tehdä parisuhdekeskustelua ja olla oikaisemassa. Olen kanssasi ihan täysin samaa mieltä, ja mielestäni jos rakkaudessa ei tajua pienien asioiden olevan semmoisia, että niissä voisi miettiä enemmän merkitystä ja vähemmän täydellisyyttä, ei kyllä ehkä tajua rakkautta. Kyllä mä vaan antaisin arvoa enemmän sille miehelle, rakkaudelle ja ajatukselle kun sille, sopiiko se nyt just mun tyyliin. Korut voi tosiaan aina jättää myös perinnöksi, ja pitää kauniina muistona. Ei niitä aina tarvitse kantaa.
Mä vaihtaisin korun ja muijan sen jälkeen
Riippuen miehesi herkkätuntoisuudesta voisit koettaa joulun jälkeen puhua mahdollisesta vaihtamisesta, mutta anna asian nyt olla ja miehesi saa muhitella antamisen ilossaan. Jos arvelet, että miehesi varmasti loukkaantuu anna asian olla ja jätä koru odottamaan siirtymistä perintönä seuraavalle sukupolvelle.
Jos olette olleet vasta jonkun aikaa keskenänne opitte te molemmat kyllä ajan kanssa tietämään,mitä toinen haluaa. Tosin olisi viisaampaa ottaa puoliso matkaan korukauppaan, jos ei ole täysin varma mitä pitäisi ostaa.Myyjät osaavat neuvoa, mutta eivät voi tietää lahjan saajan makua.
Ja taas suositellaan kaikkea muuta, paitsi rehellistä ja vilpitöntä asioista puhumista. Ei ole ihmekään suhteiden kestämättömyys, kun jo tällaisestakin asiasta täytyy feikata ja näyttää iloista naamaa.
Mies ottaa aina pienen riskin ostaessaan naiselle koruja tms. Ota myös itse riski pienestä loukkaantumisesta ja kerro rehellisesti omat ajatuksesi. Älä pitkitä asiaa.
Niin ja tärkeintähän se on aina olla suuna päänä ja puhua joka asiasta, sillä suhteen kestävyys nimenomaan tässäkin kärsisi suunnattomasti, jos siitä lahjasta on iloinen sen takia, että toinen on nähnyt vaivaa, muistanut ja ajatellut rakkaudella. Olisihan se hirveää, jos ei pääsisi rehellisyydellä toitottamaan, että vilpittömästi tää vaan ei sovi mulle, et kiitti hei, mä en ala tälläsestäkin asiasta feikkaamaan ja näyttämään iloista naamaa. Olisihan se hirveää feikkiä jos olisi iloinen kauniista korusta ja koska sen on antanut rakas ihminen: mitäs siinä tosiaan sitä naamaansa vääntelemään, kun hapankin voi olla.
Joo, onnistuneen suhteen resepti ihan takuulla.
En todellakaan kertoisi, en todellakaan loukkaisi ja olisin todellakin iloinen ihan vaan muistamisesta. Rehellisesti rakastaisin ja olisin loukkaamatta.
Kyse on todellakin niin pienestä asiasta.
Sitten 30 vuoden jälkeen voi tunnustaa, että "Rakastan sinua ja rakastan tätä korua siksi, mutta onneksi olet oppinut ostamaan enemmän tyylisiäni koruja! Kiitos rakas, että olet aina muistanut!"
Ei omaa makua taida oikein pystyä muuttamaan. Kun puhutaan vielä kohtalaisen arvokkaasta kappaleesta, olisi ehkä parempi ottaa asia puheeksi. Mies huomaa nimittäin varmasti, jos et koskaan käytä korua.
Ota asia hienovaraisesti puheeksi. Sano, että arvostat lahjaelettä, mutta lahja ei ollut ihan makusi mukainen.
tällaisia ongelmia voi olla vain rikkailla horoilla joilla on varaa valittaa..
ehkä ette edes oikeasti rakasta toisianne, rakastatte vain toistenne ulkonäköä ja pankkitilejä..
samalla muut ihmiset muistavat toisiaan ystävällisillä eleillä ja vähentämällä arjen taakkaa toiselta, sinä kitiset siitä kun 130e koru "ei vaan ole tyyliäsi" hei iik..
ehkä olisi ollut parempi jos äijä olisi lätkäissyt sulle "rakastelunne" jälkeen 200e kouraan ja todennut lähtiessään töihin "osta jotain kivaa itsellesi"..
voi rähmä! Ei sovi tyyliin!
Kiitos vastauksista, jotka olivat monipuolisia.
Korua kohtaan on syntynyt pienessä ajassa tunnearvoa, joten en aio enää suunnitella sen vaihtoa ollenkaan.
Hyvää joulua kaikille!
Meinasin vastata, että odota hetki, yleensä rakkaansa antamissa lahjoissa näkee lopulta rakkaansa, ja se saattaa alkaakin sopimaan tyyliin kummasti. Ja että joskus, pienistä asioista, kuten koru, joka kuitenkin on kaunis ja ihana, kannattaa opetella vaan olemaan tyytyväinen ajatuksena ja olla ihan hiljaa. Ei joka asiaa kannata niin puida kuin suhteen jotain hemmetin taakkaa ja kulmakiveä, joskus, vaikkakin pienissä asioissa ainoastaan, vaikeneminen on kultaa. Ei sitä itsekään toivo joka asiasta huomauttelua, korjaamista, ojentamista, keskustelua ja palautetta.
Mutta olitkin huomannut asian jo itse, joskus rakastaa ihmistä, ymmärtää lahjan arvon ja rakastaa siis lahjaakin.