Kannattaa lukea.
* Kuinka kaipaankaan sinua!*
Seuraava tarina ei ole täysintotta. Jingjangrider luo tänne tarinoita jotka auttavat sinua... Eli jos joku loukkaantui niin hän voi vastata viestiin. Anna arvosanasi ja kerromitä tunsit lukemisen jälkeen.
"Se oli iloinen lauantai aamu. Mikael oli herännyt aikaisiin ja laitttanut aamukahvit pöytään. Hänellä oli minun ensitreffeillemme ostama paita päällä. Mikael oli kattanut pöydänkin joulun kunniaksi. Hän tiesi että espresso oli minun juomani. Mikael oli loppujen lopuksi barista lähibaarissa. Hän oli todella taitava ja palkittukkin taidoistaan. Toisaalta hän oli aina myöhään töissä. Heräsin ja menin parvekkeelle. Haistoin lumen ja kirpeän talvi sään. Mittarikin näytti miinus kolmeakymmentä astetta. Mikael oli tuonut aamutupakkanikin valmiiksi pöydälle ulos. Puurtilan elämää. Ihanaa. Ranta tontti, isotalo, velat maksettu, kaksi-autoa ja kaikki tuntui niin täydelliseltä. Otin tupakan askista pistin sen suuhuni ja sytytin tupakkani, kun se leimahti liekkeihin minulle tuli tunne lämpimästä kesäpäivästä. Tunne kaikkosi mutta pysyi silti sisälläni pitkän aikaa. Aah!!! Se oli niin ihanaa. Mikael tuli parvekkeelle L&M vihreä methol suussaan. Sytytin hänelle tupakan. Hän värähti ja suuteli minua kiihkeästi. Mikael sanoi että hänellä on aamiais vuoro majatalossa. Hän tulisi kolmeksi kotiin. Samoihin aikoihin kuin minä. Mikael lähti sisälle tupakka suussaan. Hän heitti sen tuhkakuppiini sängyn luona. Tulin heti perässä. Suljin oven ja menin aamiaispöytään. Asteli alas ja näin kuinka paljon kiinalaista ruokaa pöydällä oli. Melkein pyörryin onnesta. Mikaelin auto oli poissa. Menin pöydälle otin hapanimelä possua ja pekingin ankkaa. Juoksin television ääreen ja aukaisin sen. Samalla painoin play nappia ja titanic jatkui juuri siitä mihin eilen jäin. Ihanaa. tämän ihanampaa ei voi, totesin eilen.
"Osa 2"
Oli ruokatunti opettajanhuoneessa. Nautiskelin siellä kunnes ovelle tuli poliisi kysymään minua. He kyselivät minulta kaikkea. Toinen poliiseista kysäisi miksen vastaa puhelimeen. Sanoin että se on kotona. Poliisit vetivät minut syrjään ja kysyivät onko minulla miestä. Vastasin kyllä, sitten onko hänellä punainen auto. Kyllä. Onko hänen nimensä Mikael? Kyllä. He näyttivät minulle kuvan Mikaelista. Kyllähän se oli mikael. Todentotta. Vanhempi poliisisanoi että Mikael on kuollut. Hänen autostaan oli loppunut bensa juuri junan-raiteiden kohdalla. Juna oli tullut ja jyrännyt auton alleensa. Mikaelin pää oli osunut terävään reunaan ja tämä oli kuollut välittömästi. Purskahdi itkuun...
Lue tarinan toinen osa: Kun menetin hänet... Osa 2
(kiitos lukijalle joka olet lukenut tämän. Tarina on osoitettu 12-vuotiaalle tytölle varkaudessa joka jäi junan alle 21.12.2011. R.I.P)
* Kuinka kaipaankaan sinua!*
Seuraava tarina ei ole täysintotta. Jingjangrider luo tänne tarinoita jotka auttavat sinua... Eli jos joku loukkaantui niin hän voi vastata viestiin. Anna arvosanasi ja kerromitä tunsit lukemisen jälkeen.
"Se oli iloinen lauantai aamu. Mikael oli herännyt aikaisiin ja laitttanut aamukahvit pöytään. Hänellä oli minun ensitreffeillemme ostama paita päällä. Mikael oli kattanut pöydänkin joulun kunniaksi. Hän tiesi että espresso oli minun juomani. Mikael oli loppujen lopuksi barista lähibaarissa. Hän oli todella taitava ja palkittukkin taidoistaan. Toisaalta hän oli aina myöhään töissä. Heräsin ja menin parvekkeelle. Haistoin lumen ja kirpeän talvi sään. Mittarikin näytti miinus kolmeakymmentä astetta. Mikael oli tuonut aamutupakkanikin valmiiksi pöydälle ulos. Puurtilan elämää. Ihanaa. Ranta tontti, isotalo, velat maksettu, kaksi-autoa ja kaikki tuntui niin täydelliseltä. Otin tupakan askista pistin sen suuhuni ja sytytin tupakkani, kun se leimahti liekkeihin minulle tuli tunne lämpimästä kesäpäivästä. Tunne kaikkosi mutta pysyi silti sisälläni pitkän aikaa. Aah!!! Se oli niin ihanaa. Mikael tuli parvekkeelle L&M vihreä methol suussaan. Sytytin hänelle tupakan. Hän värähti ja suuteli minua kiihkeästi. Mikael sanoi että hänellä on aamiais vuoro majatalossa. Hän tulisi kolmeksi kotiin. Samoihin aikoihin kuin minä. Mikael lähti sisälle tupakka suussaan. Hän heitti sen tuhkakuppiini sängyn luona. Tulin heti perässä. Suljin oven ja menin aamiaispöytään. Asteli alas ja näin kuinka paljon kiinalaista ruokaa pöydällä oli. Melkein pyörryin onnesta. Mikaelin auto oli poissa. Menin pöydälle otin hapanimelä possua ja pekingin ankkaa. Juoksin television ääreen ja aukaisin sen. Samalla painoin play nappia ja titanic jatkui juuri siitä mihin eilen jäin. Ihanaa. tämän ihanampaa ei voi, totesin eilen.
"Osa 2"
Oli ruokatunti opettajanhuoneessa. Nautiskelin siellä kunnes ovelle tuli poliisi kysymään minua. He kyselivät minulta kaikkea. Toinen poliiseista kysäisi miksen vastaa puhelimeen. Sanoin että se on kotona. Poliisit vetivät minut syrjään ja kysyivät onko minulla miestä. Vastasin kyllä, sitten onko hänellä punainen auto. Kyllä. Onko hänen nimensä Mikael? Kyllä. He näyttivät minulle kuvan Mikaelista. Kyllähän se oli mikael. Todentotta. Vanhempi poliisisanoi että Mikael on kuollut. Hänen autostaan oli loppunut bensa juuri junan-raiteiden kohdalla. Juna oli tullut ja jyrännyt auton alleensa. Mikaelin pää oli osunut terävään reunaan ja tämä oli kuollut välittömästi. Purskahdi itkuun...
Lue tarinan toinen osa: Kun menetin hänet... Osa 2
(kiitos lukijalle joka olet lukenut tämän. Tarina on osoitettu 12-vuotiaalle tytölle varkaudessa joka jäi junan alle 21.12.2011. R.I.P)
Vastaukset 1
Vanhimmat
vai iin