Okei, eli postaan tänne vaikka ikäni perusteella pitäisi nähtävästi kirjoittaa nuorten osioon, mutta koen että saan täällä paljon järkevämpää ja sivistynempää keskustelua aikaan ainakin nuorten osion selauksen perusteella jossa kaikki vaikuttivat 12-14 vuotiailta. Olen tällä hetkellä 16 vuotias poika joka on lukion ensimmäisellä. Ennen kahdeksatta luokkaa kesällä rakastuin erittäin syvästi yhteen tyttöön ja hänkin minuun, rupesimme seurustelemaan ja vietimme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä ja suhteemme oli erittäin vahva, olin myös pari kertaa hänen perheensä kanssa matkalla joten sekin kertoo ettei tämä ollut mikään perus "teini suhde" vaan olimme oikeasti vakavissamme. Tätä ihanaa aikaa sitten kesti sen 1.5v kunnes erosimme, kumpikaan ei tavallaan jättänyt toista vaan syy oli minun koska en viettänyt aikaa tarpeeksi enää tyttöystäväni kanssa vaan rupesin koko ajan viettämään aikaa enemmän tietokoneella pelejä pelaillessa. Kun olimme eronneet niin jatkoin pelailua ja minulle puhkesi akne, jos kouluarvosanoilla pitäisi arvostella ulkonäköäni niin se oli noin 9 seurustelun aikana ja nyt se on noin 7-. Minusta tuli koko ajan epäsosiaalisempi mutta kuitenkin nykyäänkin minulla on paljon ystäviä ja käyn heidän kanssa välillä ulkona ja leffassa jne. eli en ole mikään perus nörtti kuitenkaan. Olen saamassa nyt akneni kuriin ja tiesin koko aknen ajan että ei tällä naamalla voi naista saada ja sen takia ajauduin koko ajan enemmän epäsosiaaliseksi. Olen koko eron jälkeisen ajan ikävöinyt exääni ja hetken ajaksi sain tunteeni pois hänestä mutta nyt ne ovat palanneet takaisin vahvana ja oikeasti tiedän rakastavani tätä tyttöä. Olen myös tajunnut että olen heittänyt yli vuoden elämästäni hukkaan istumalla tietokoneella ja pelaamalla pelejä lähes kaikki päivät ja nyt aion tehdä muutoksen siihen. En ole jutellut lähes mitään kyseisen tytön kanssa eron jälkeen eikä hän ole seurustellut kuin yhden pojan kanssa sen jälkeen kun erosimme ja siitäkin on aika pitkä aika. Tyttö kuuluu yhteen koulumme kauneimmista ja "suosituimmista" tytöistä eli "taso" on aika korkealla. Mitä mieltä siis olette onko minulla mitään mahdollisuuksia saada tätä tyttöä enää itselleni näiden vuosien jälkeen kun vielä saisin ulkonäköni kuntoon? Ja ei, en halua mitään vastauksia "OOT NOI NUORI ET YMMÄRRÄ RAKKAUDESTA MITÄÄN!1!1!!!", vaan asiallisia mielipiteitä ja jos minulla olisi mahdollisuus niin miten kannattaisi lähestyä tyttöä kun liikutaan vielä aika eri piireissäkin. Kiitos etukäteen vastauksista.
Ikävä exää
ikäväexää
7325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nainen on kuin raitiovauna. Venaa, tulee uusi. Näin se vain on. Miksi akne haittaisi? Minulla oli paha, silti sain valkata naisia.Itsestä kaikki kiini!
Oisko sulla ollut joku nuoruuden eriytymisjakso, jolloin olet elänyt itsellesi ja itsesi kanssa. Noin nuorena ja vanhempanakin aivan varhaiseen aikuisuuteen saakka ihmiset käy läpi sarjan erilaisia kehitystehtäviä, jolloin käydään itsen kanssa kausittain erilaisia asioita läpi ja opetellaan sitä omaa elämää ja sen asioihin suhtautumisia joskus pinnalta, joskus tosi syvältä. Ne kaudet voi olla joskus rajumpia, joillakin ei mitenkään erityisiä.
Se ei tarkoita murrosikään vaan sellaista kypsymistä eri vaiheiden kautta aikuisuuteen, joillakin voi jatkua jonnekin kolmekymppiseksikin saakka, toisilla nuoremmiksi.
Joillakin se syö ihmissuhteita, toisilla ei, mut siinä voi tarvita sellaista omaa henkilökohtaista tilaa ja aikaa itselleen paljonkin, jos on lisäksi jotakin vaikeita asioita käymättä itsensä kanssa läpi, se vie myös oman aikansa. Sulla tuo on kilpistynyt nyt ehkä aknen ajatukseen, mutta varmasti ilman akneakin sä olisit jotenkin psyykkisesti käynyt jonkun jakson elämässä läpi, aknehan sinänsä ei ole iso ongelma eikä rajoita, jos sitä hoitaa ja ei tee asiasta ongelmaa. Toisaalta jos olet halunnutkin ja tarvinnut sen oman ajan ja sen kokemuksen omasta elämästä niin, että jotenkin pääset itsenäisesti omin jaloin seisomaan? Monesti joku näennäinen asia saattaa olla se tiedostettu ongelma, mutta jälkeenpäin ajateltuna kysymys voi olla aivan erilaisesta prosessista. Ainakin itse olen käynyt pari itsenäistymiskautta, jotka vaan laukaisi päälle tietyt hankaluudet elämässä. Aluksi luulin, että ne olivat niin kovia kokemuksia, mutta myöhemmin tajusin, että kyseessä oli aika paljon enemmän monella tavalla aikuistumisen kausi, jolloin monet asiat pitää puntaroida aivan uusiksi.
Jotenkin pystyt myös ajattelemaan senkin, että nyt olet valmis jotenkin muuttamaan elämääsi. Eli onko ollut joku tällainen oman elämän jakso, jossa olet käynyt läpi itsesi kanssa monenlaisia asioita ja olet ehkä hiukan valmiimpi jollain tavoin kohtamaan erilaisia asioita, myös ihmissuhteita itsenäsi.
Ulkonäkö ei varmaan ole sinulle ongelma, kun ei ole ennenkään ollut. Ehkä itsesi löytäminen ja hyvä itsetunto ja se omilla jaloilla itsenään seisominen voi jännittää, mutta yleensä ihmiset sopeutuu nopeasti mihin vain ihmissuhteisiin. Ihmissuhteiden luontiin sulla on varmasti kykyä. Jos oletkin eristäytynyt, sekin on ollut oma valintasi tavallaan.
Ei kannata ehkä heti ajatella mitään suhdejuttuja, jos haluat ylipäänsä luoda ihmissuhteita, niitä muotoutuu itsestäänkin sitten omalla painolla, jos aika on sopiva. Etsi vaikka ystäviä ja kavereita ensin ja opit näkemään, kenen kanssa oikeasti viihdyt. Varmaan tunnet hänet ja hänen tapansa jotenkin, joten tiedät, miten kannattaisi lähestyä. Toinen vaihtoehto on lähteä soitellen reippaasti sotaan ja joskus vain mennä juttelemaan reilusti ja kysyä kuulumisia aikoihin. Aivan kuin muillekin kavereille. Ylipäänsä sillä ei ole väliä, miten tekee jos jonkinlaisen kontaktin haluaa luoda. Tapaa enemmän ratkaisee kontaktin tiheys oikeastaan missä tahansa ihmissuhteessa.
Kiitos erittäin asiallisesta ja asiaa valaisevasta vastauksesta. Kuitenkin ajan kuluessa minusta on tullut koko ajan ujompi ja ujompi ja kynnys lähteä juttelemaan uusille ihmisille tai edes vanhoille joille en ole jutellut aikoihin on melko korkea ja en ehkä kykene menemään vain juttelemaan koska pelkään että mokaan jotenkin. Tiedän kyllä että itsetunto pitäisi saada kuntoon tavalla tai toisella ja luottamusta omiin tekoihin, en kyllä tiedä miten.
ehkä se näkökulma, että jonkun kohtaaminen on vain sen hetkistä kokemista, ei suorittamista, voisi auttaa. Jos toisinaan kokee, ettei ole hyvä hetki, toisella kertaa voi olla toisin. Samalla se, että mitä enemmän keskittyy johonkin toiseen ihmiseen, sitä vähemmän muistaa itsensä. Kaikki menee aivan hyvin.
Unohda, että ihmisten kanssa oleminen on "tekemistä". Se on olemista, joka muotoutuu sillä hetkellä olosuhteista ja monista ihmisistä, ei se ole oma hyvyys tai huonous, mikä sen tilanteen tekee. Vai miten sinä itse ajattelisit?
Näinhän se taitaa olla. Kiitos paljon, toit minulle uuden näkökulman asioihin.
"OOT NOI NUORI ET YMMÄRRÄ RAKKAUDESTA MITÄÄN!1!1!!!"
Minulla on ikävä ex-vaimoani. Hän oli/on minun elämäni rakkaus. Nyt katson sivusta, kun elämäni pirstaloituu. Kävin tänään vanhassa kodissamme, joka on muuttunut raunioiksi vaimon lähdettyä. Sydämeni särkyy, kun ajattelen häntä, koiraamme ja kotiamme. Hän oli minulle kaikki kaikessa. Minulla on valtava ikävä. Niin kova ikävä, etten löydä sille edes sanoja. Tämä ei ole minun kotikaupunkini. Muutin tänne kaukaa ja yhteinen kotimme oli minun ensimmäinen oikea kotini lapsuuden kotini jälkeen. Lupasin elää hänen rinnallaan elämäni loppuun asti. Minä tiedän, että olen tehnyt omalta osaltani virheitä.
Minä
rakastan sinua ihan älyttömän paljon.
-Mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää, apua
kun yö vaanii, iskee veistä, antaa selkään..
-ml