Elikkä olen valmistunut v. 2000 merkonomiksi ja olen hakenut ahkerasti töitä mutta ei yleisimmät syyt ovat olleet etten ole saanut työtä kokemuksen puute (millä ihmeellä saan kokemusta jos en pääse töihin), en ole opiskelija (en ole päässyt ammattikorkeeseen vaik yrittäny 3 kertaa), liian hento yms... tekosyitä !!
No työkkäri on kyllä muistanut minua 4 ns. pakkokurssilla jotka olen pienellä vastarinnalla mennyt kun olisi tullut karenssi.
Mutta nyt en enää kauaa jaksa edes yrittää. Huomasin että toimistoissa ja kaupoissa on kesäisin ja myös talvisin sen verran paljon harjoittelijoita ettei ne tarvitse työntekijöitä.
Tänä vuonna olen ollut jo 25 työpaikka (toimistoon, kauppaan, tuote-esittelijäksi, lastenvahdiksi ...)haastattelussa tuloksetta, mutta nyt oon tullu siihen tulokseen et viimeistään jouluna lopetan tän työn hakemisen ja rupeen vaan oleen.
Onko jollain muullakin tälläinen tilanne ??
No työkkäri on kyllä muistanut minua 4 ns. pakkokurssilla jotka olen pienellä vastarinnalla mennyt kun olisi tullut karenssi.
Mutta nyt en enää kauaa jaksa edes yrittää. Huomasin että toimistoissa ja kaupoissa on kesäisin ja myös talvisin sen verran paljon harjoittelijoita ettei ne tarvitse työntekijöitä.
Tänä vuonna olen ollut jo 25 työpaikka (toimistoon, kauppaan, tuote-esittelijäksi, lastenvahdiksi ...)haastattelussa tuloksetta, mutta nyt oon tullu siihen tulokseen et viimeistään jouluna lopetan tän työn hakemisen ja rupeen vaan oleen.
Onko jollain muullakin tälläinen tilanne ??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen myös merkonomiksi valmistunut ja aivan kuten sinäkin- ammattikorkeakouluun pari kertaa yrittänyt ---ilman tulosta. :(
Työkokemusta lähinnä teollisuustyöstä, mutta tämän kesän työsaldo: 2-päivää vuokratyöpalvelun kautta. Mutta mitä tässä masentumaan.
Sanoisin sinulle Minttu, pidä pää pystyssä. Jos sinulla on esim. kielitaitoa voisit miettiä jotain "radikaalia" ratkaisua kuten ulkomailla opiskelua. Itse olen asiaa vakavasti harkinnut.
tsemppiä ja hyvää juhannusta!
ulkomaille voisi töihinkin päästä, jobline.fi jne. katselemalla ja joka paikkaan lapun lähettämällä, ei siinä ainakaan mitään menetä
ei ole varaa mennä köyhällä töihin, soppalakaan ei maksanut muuttoa helsinkiin joskus kun sieltä olisin töitä saanut
Älä vielä menetä toivoasi. Kyllä sinua onnistaa ennemmin tai myöhemmin.
Sain ensimmäisen työpaikkani vasta 35 vuotiaan noin 10 vuotta sitten. Sitä ennen onni ei ollut suosinut joten et ole ainoa joka on joutunut pitkään odottamaan.
Kurssien suorittaminen kannattaa. Ei ainakaan tarvitse selitellä työnantajille kun kysytään mitä teit sinä ja sinä vuonna. Jos et pääse ammattikorkeeseen niin miksi et pyri jonnekkin muualle uusi ala voisi olla ihan kiinnostavaa ja
hyvä lisä papereissa.
että nuori ammattiin opiskellut ei saa töitä. Minäkin olen 20-vuotias merkonomi, valmistuin n. vuosi sitten. Sen jälkeen olen ollut puoli vuotta atk-kurssilla ja yrittänyt hakea töitä. Eipä ole löytynyt. Ihmettelen kovasti mihin ovat kadonneet ne apulaisten ja harjoittelijoiden paikat, joista pääsisi työuran alkuun? Joka **tun paikkaan halutaan "eteenpäin pyrkivä ammattilainen, huippuosaaja, jolla on useiden vuosien kokemus vastaavanlaisista tehtävistä". Ottaa päähän, raskaasti.
...10 vuoden kokemus viimeisimmästä teknologiasta.
Mahtavatkohan edes käsittää, mitä vaativat???
Missähän paikkakunnalla? Etelämmässä on duunii enemmän! Aika hassua. Ettei olisi itsestäsi kiinni tuo työttömänä olo? Kannattaa miettiä mikä asenne on ?
haista sinä kuule perse, siinä sulle työ. Koita ensin omaa ja sitten jollei onnistu ni mee kysyyn naapurilta saisko haistaa. Kyllä oot oikea rupipää kullinlutkuttaja. vitut mikää hoitsu edes oot!
Työttömyys ratkeaa opiskelemalla ammatin jolla työllistyy. Esim. sairaanhoitaja tai lääkäri.
nyt kaikki työttömät sitten opiskelemaan lääkäriksi, hopihopi.;) taikka sairaanhoitajaksi, hopihopi.;)
Mintun esimerkkiin tekisi mieli vastata oman kokemuksen kautaa että tekee juuri niin kuin miltä nyt TUNTUU eli pitää hieman taukoa työpaikkahaussa, muuten tulee burn out ja sitä myöten lopulta vaikka sairastuminen. Oma kokemus
noin kymmenen vuoden ajalta pätkätöistä ja seinään pään hakkaamisesta.
Omasta mielestäni tärkeintä olisi tuossa vaiheessa SUOJATA ns. omaa energiaa ja ELÄMÄÄ. Pitää hyvää huolta terveydestä ja panostaa mielihyvää tuottaviin asiohin, ystäviin , seusruteluun ja vaikka pikku nikarointiin jossa huomaa että kyse ei ole mistään sellaisesta tekijästä kuin omasta osaamisesta.
Kenelläkään ei itseluottamus ja taistelutahto pysy yllä jos saa vain negatiivista palautetta tai siltä TUNTUU.
Seuraava lause on tavalaan ehkä ylityperä,mutta silti hyvä asettaa työn merkitys esim. itsetunnon kannalta omiin uomiinsa. Mehän emme synny maapallolle tekemään työtä tai johoinkin ammatiin, vaikka luterilainen Suomi joskus tälläiseltä tuntuukin. Tarkoitus on tehdä vaikka jälkeläisiä tai jotain muuta omasta mielestään järkevää edistystä. Työn merkitys vaikeassa työllisyystilanteessa on ensisijaisesti talouden turvaaminen. Siksi on myös ihan järkevää suhtautua kriittisesti työvoimatomiston sellaisiin tukitöihin tai kouluyuksen jotka eivät pitkällä aikajaksolla tue henkilökohtaisen talouden rakentumista. Tässä ei ole mitään pahaa se on aivan vastuullista käyttäytymistä.
Olennaisinta on täät kauttaa löytää kyky ITSE ratkoa ongelmia. Työvoimatomiston voi nähdä positiivisena yhteistyökumppanina, jolta pyytää apua harkitusti eikö odota muiden ratkaisevan omia ongelmiaan elämässä. Tähän melkein saisi jo niputettua muutaman Adolf Ehnroothin lauseen mutta pyrkimys on olla kuitenin realistinen:)
OMAN ENERGIAN TUNNISTAMINEN JA KOHDENTAMINEN
Kun vähän aikaa on asiat rauahottuneet ja energia lkaa palata niin yleensä seuraavan kerran työpaikkoja miettiessä ohjautuu jo automaattisesti hakemaan vain sellaista paikkaa mikä sopii omaan persoonallisuuteen ja osaamiseen. JM610, kiitos jäsenhakemuksestasi
Jäsenhakemuksesi on lähetetty.
Kun yhteisön valvoja on hyväksynyt jäsenhakemuksesi, saat sähköpostiviestin MSN-yhteisöiltä.
Odotellessasi voit tutustua muihin MSN-yhteisöihin. Etsi mielenkiintoisia yhteisöjä siirtymällä sivulle MSN-yhteisöt-kotisivulle tai luo oma yhteisö.
-----------------
Uskon, että juuri tuolta tuntuu ja ripeämmin tulisi saada apua, jotta voisi itseään auttaa,
mutta mihinkään passiiviseen salaliittoteoriaan
tai karuun evoluutiokarsintaan en lähtisi uskomaan vaan enemmänkin luulen,että ongelmia haluttaisiin avsutaa ylhäältäpäin ja mitään
ei varmaankaan siellä ole vastaan jos joku, kuka tahansa meistä esittää järkeviä ja harkittuja parannusehdotuksia. Esim omatoimisuuden ja vapauden suhteen hoitaa omaa urakehitystä.
Se on varmaan totta että raha pyörii monessa kohtaa aivan tuloksettomasti tai aiheuttaen vain lisää kustannuksia sosiaali ja terveysmenoissa.
Itselläkin on tästä liki karenssikokemus sopimattoman koulutuksen osalta siitä kieltäytyessäni. Holhous on ehkä jo ylilyövää ja käsittäkseni osaltaan syy ongelmiin ja ihmisten passivoitumiseen.
Jos joku kertoo mitä pitäs kenellekin kirjottaa niin ainakin voin yrittää yhdessä esim jonkun kanssa jotaikn raakiletta arkadianmäelle vetäistä, vai onko kirjoittelusta
ja ehdatuksista sinnekin suuntaan jo käytännön kokemusta?
mailiin voi myös vastata suoraan jos haluaa
[email protected]
---------------
lopuulinen
Mintun esimerkkiin tekisi mieli vastata oman kokemuksen kautta että tekee juuri niin kuin miltä nyt TUNTUU eli pitää hieman taukoa työpaikkahaussa, muuten tulee burn out ja sitä myöten lopulta vaikka sairastuminen. Oma kokemus
noin kymmenen vuoden ajalta pätkätöistä ja seinään pään hakkaamisesta.
Omasta mielestäni tärkeintä olisi tuossa vaiheessa SUOJATA ns. omaa energiaa ja ELÄMÄÄ. Pitää hyvää huolta terveydestä ja panostaa mielihyvää tuottaviin asioihin, ystäviin , seurusteluun ja vaikka pikku nikkarointiin, jossa huomaa että kyse ei ole mistään sellaisesta tekijästä kuin omasta osaamisesta.
Kenelläkään ei itseluottamus ja taistelutahto pysy yllä jos saa vain negatiivista palautetta tai siltä TUNTUU että negaatioita kertyy.
Seuraava lause on tavallaan ehkä ylityperä, mutta silti hyvä asettaa työn merkitys esim. itsetunnon kannalta omiin uomiinsa. Mehän emme synny maapallolle ensisijaisesti tekemään työtä tai johonkin ammattiin, tai jonkun maan armeijaan, vaikka luterilainen Suomi joskus tällaiselta tuntuukin. Tarkoitus on tehdä mieluummin jälkeläisiä tai jotain muuta omasta mielestään järkevää edistystä. Työn merkitys vaikeassa työllisyystilanteessa on ensisijaisesti talouden turvaaminen. Siksi on myös ihan järkevää suhtautua kriittisesti työvoimatoimiston tarjoamiin sellaisiin tukitöihin tai koulutuksen jotka eivät pitkällä aikajaksolla tue henkilökohtaisen talouden rakentumista. On myös ihan hyvä muistuttaa itselleen, että tässä ei ole mitään pahaa se on aivan vastuullista käyttäytymistä, joka lopulta hyödyttää myös koko yhteisöä. Jos vielä jankutetaan logiikka loppuun on yhteisö tietysti voimakkaiden ja vahvojen yksilöiden yhteenliittymä. ...Tästä voi edelleen päätellä mikä rooli esim. työvoimatoimistolla tulisi olla yksilöön nähden.
Jos vielä ripauksen mietimme, voimme huomata että elämme Suomessa monessa asiasta vanhaa germaanista laitos,- ja käskykulttuuria ja kumarramme laitoksia jotka eivät enää edes palvele yhteisöä kovinkaan toimivasti.
Olennaisinta on kritiikin kautta löytää kyky ITSE ratkoa ongelmia. Työvoimatoimisto voi nähdä positiivisena yhteistyökumppanina, jolta pyytää apua harkitusti eikä näin ollen odota muiden ratkaisevan omia ongelmiaan elämässä. Kukaan muu ihminenhän ei lopulta ole kiinnostuneet elämästämme itseämme lukuunottamatta mistä voi päätellä seuraukset jos luotamme liikaa muiden hyvään tahtoon. Tähän melkein saisi jo niputettua muutaman Adolf Ehnroothin lauseen sovellettuna työnhakuun mutta pyrkimys on olla kuitenkin realistinen:)
OMAN ENERGIAN TUNNISTAMINEN JA KOHDENTAMINEN
Kun vähän aikaa Mintullakin asiat ovat rauhoittuneet ja energia alkaa palata uomiinsa niin yleensä seuraavan kerran työpaikkoja miettiessä ohjautuu jo automaattisesti hakemaan paremmin jo sellaista paikkaa
mikä sopii omaan persoonallisuuteen ja osaamiseen.
Näin siihen keskittää samalla automaattisesti enemmän aikaa/harkintaa jolloin on aina parempi todennäköisyys saada tuloksia. Jos palaute on työpaikan saannin osalta kielteinen mihin voi varautua sillä hakijoita on aina useita kymmeniä, on kuitenkin mahdollista ymmärtää paremmin mistä johtuen ei tullut valituksi. On ehkä myös mahdollista saada palaute. Ainakin sitä kannattaa kysyä. Palautteen kautta voi ohjautua uuteen mahdollisuuteen. Näin ei myöskään tarvitse arvailla asioita. Vähintään huomaa, että päätöksen tehnyt ihminen ei ole ainakaan yli-ihminen joka on päättänyt omasta kohtalosta. Yleensä KOSKAAN syynä siihen että ei tullut valituksi ei ole se että olisi ollut huono.
NUORI IHMINEN TARVITSEE URAN ALKUTAIPALEELLE VISION, TUKEA JA VARMUUTTA SIITÄ ETTÄ TULOKSIA SYNTYY
KOHTUULLISESSA AJASSA
Parasta olisi jos nuorelle henkilölle löytyisi työnhaun osalta tutori, jolla on jonkinasteista rekrytointikokemusta ja/tai psykologista näkemystä.
Työvoimatoimiston tarjonnasta en ole varma. Työpsykologin palvelukset voivat olla erittäin hyviä. Muusta tarjonnasta en ole aivan vakuuttunut. On vaikea edes uskoa, että matalapalkkaiset työvoimatoimiston virkailijat voisivat olla yhteisömme nerokkainta tai motivoituneinta väkeä. Ammattitaidon ollessa vähäinen ei ongelmiin osata vastata muutoin kuin tarjoamalla erilaisia valmiiksi luotuja pakettiratkaisuja. Näin "avusta" voi enemmänkin vain tulla työpaikan ja erityisesti elämänsä aloittavalle ihmiselle stressikierre ja itseluottamuksen nakertuminen alkuunsa.
Pitkällä aikavälillä suunnittelemattomien kurssien mukaan sovittautuminen voi viedä lopullisesti itseluottamuksen ja uskon järkevältä ja mielekkäältä tulevaisuudelta.
TYÖTTÖMINÄ OLEVIEN TYÖNHAKIJOIDEN RESURSSIEN KESKITTÄMINEN POLIITTISESTI*
Olisi käsittääkseni mahdollista jonkinlaisen ensiasteen vaiheena toteuttaa esim. internetpohjaisena palveluna, jolloin asiakohtaiset käsittelyt voitaisiin koota yhdeksi järkeväksi tietokannaksi ja samalla löytyisi todennäköisesti "yleisiä" asiakokonaisuuksia.
Vaikka internet ei voikaan olla vastaus kokonaisuudessaan se on hyvä tapa aloittaa. PUHUMINEN on ensimmäinen askel. Kerääntymine yhteen seuraava. Tämä on tärkeää, vaikkei se ei aina seksikkäältä tuntuisikaan.
Valtiolta myös saa varmasti rahan internetpalvelimen ja valvojien kulujen ylläpitoon jos tälläistä palvelua ei tehokkaasti järjestettynä ei ole vielä Suomessa olemassa.
Kerrattakoon vielä, että ensiaskeleen ongelmia on kuten tästäkin kysymyksestä kävi ilmi, kokemus siitä että on asiassa mahdollisesti yksin.
Olen jo liki nelikymppisenä jo niin vanhaa polvea ettei millään viitsi täräyttää jotain maanista ja antiikista lainausta taas tuolta Ehnrooth-tasolta mutta mikään armeija ei varmasti ole yhtään sotaa voittanut niin että kymmenien tuhansien hengen vahvuiset joukot taistelevat täydellisessä radiohiljaisuudessa tietämättä kukaan toisistaan ja suuntaamatta energiaansa mihinkään yhteiseen tavoitteeseen. Sellaiset joukot on ollut aina helppo tuhota tai jättää nääntymään itselläänloppuun.
[email protected]