Olen tapaillut jonkin aikaa yhtä viehättävää neitokaista ja olen aina se joka ottaa ensin yhteyttä / aloittaa keskustelun / viestittelyn tai ehdottaa tapaamista. Aina kun olemme tavanneet, on ihan mukavaa ja rentoa ollut, käyttäydyn kohteliaasti ja yritän keskustella ihan neutraaleista asioista. Eli ei sen puoleen ole mitään ongelmia kun livenä näkee, mutta muuna aikana en saa hänen aloitteestaan mitään yhteydenottoa / keskustelun aloitusta / tapaamisehdotusta :( yli puolivuotta ollaan tunnettu, tuosta vähän vähempi sitten oltu yhteyksissä ja nähtykin silloin tällöin.
Mutta mitä nyt mietin kuumeisesti on se, että voinko kysyä häneltä tai ehdottaa hienovaraisesti / vihjaillen, että olisi mukavaa jos hänkin joskus soittaisi minulle, ehdottaisi tapaamista yms. ilman, että vaikuttaisin mitenkään kovin vaativalta tai etten painostaisi häntä? Pelkään, että jos tämä alkaisikin vaikuttamaan hänestä jotenkin pakkopullalta / painostavalta, se viimeinenkin kiinnostuksen pisara haihtuisi pois ja se olisi end of story, jota en todellakaan halua tapahtuvan! Ja tiedän etten voi pakottaa / vaatia toista kiinnostumaan minusta ja uskon, että se lähtee omasta itsestä jos on kiinnostunut ja sitten olisi jopa yhteyksissäkin..
Mutta voisiko hän olla toisaalta ujo / hieman ujo kenties ? Hän avaa keskusteluita (kun kasvotusten nähdään) tosi vähän itse mutta vähän aikaa kun on suuta yrittänyt availla (vaikkakin minun johdolla ensin) hän lähtee keskusteluun / juttuihin mukaan, toisinaan ihan innokkaastikin. Mutta se tosiaan on tähän asti edellyttänyt että minä kevennän ilmapiiriä ja keksin puheenaiheita / juttuja aluksi. Enkä tosiaan ole mikään sanaseppo tai huuliveikko, toisinaan voi pukata pitkiäkin hiljaisia hetkiä..
Onko sellaisia henkilöitä täällä, jotka myöntävät olevansa / olleensa kiinnostuneita jostakusta, muttette ole omalta osaltanne olleet yhteydessä toiseen osapuoleen? Jos tämä ei olisikaan vain yksittäinen tapaus joka kohdalleni on sattunut..
Tahtoisin vain saada hänet lämpenemään minulle ja osoittavan kiinnostusta edes jollain pienellä tavalla! Ja jos se olisi vain tuota ujoutta, niin se helpottaisi oloani edes hieman, kuin mitä tämä tietämättömyys..
Ja tottahan voi olla olemassa se kolmas vaihtoehto, ettei hän ole minusta kiinnostunut, muttei ole sanonut ettei halua(isi) mitään vakavampaa kanssani, vaikka tietää (olen suoraan sanonut) minun olevan kiinnostunut hänestä, enemmän kuin vain kaverina.. enkä muista että olisi sanonut koskaan mitään "meistä"..
huhhuh, toivottavasti ei kovin sekavalta vaikuttanut tämä selitys..
Toivon asiallisia vastauksia/kommentteja/mielipiteitä/rakentavaa palautetta!
Mutta mitä nyt mietin kuumeisesti on se, että voinko kysyä häneltä tai ehdottaa hienovaraisesti / vihjaillen, että olisi mukavaa jos hänkin joskus soittaisi minulle, ehdottaisi tapaamista yms. ilman, että vaikuttaisin mitenkään kovin vaativalta tai etten painostaisi häntä? Pelkään, että jos tämä alkaisikin vaikuttamaan hänestä jotenkin pakkopullalta / painostavalta, se viimeinenkin kiinnostuksen pisara haihtuisi pois ja se olisi end of story, jota en todellakaan halua tapahtuvan! Ja tiedän etten voi pakottaa / vaatia toista kiinnostumaan minusta ja uskon, että se lähtee omasta itsestä jos on kiinnostunut ja sitten olisi jopa yhteyksissäkin..
Mutta voisiko hän olla toisaalta ujo / hieman ujo kenties ? Hän avaa keskusteluita (kun kasvotusten nähdään) tosi vähän itse mutta vähän aikaa kun on suuta yrittänyt availla (vaikkakin minun johdolla ensin) hän lähtee keskusteluun / juttuihin mukaan, toisinaan ihan innokkaastikin. Mutta se tosiaan on tähän asti edellyttänyt että minä kevennän ilmapiiriä ja keksin puheenaiheita / juttuja aluksi. Enkä tosiaan ole mikään sanaseppo tai huuliveikko, toisinaan voi pukata pitkiäkin hiljaisia hetkiä..
Onko sellaisia henkilöitä täällä, jotka myöntävät olevansa / olleensa kiinnostuneita jostakusta, muttette ole omalta osaltanne olleet yhteydessä toiseen osapuoleen? Jos tämä ei olisikaan vain yksittäinen tapaus joka kohdalleni on sattunut..
Tahtoisin vain saada hänet lämpenemään minulle ja osoittavan kiinnostusta edes jollain pienellä tavalla! Ja jos se olisi vain tuota ujoutta, niin se helpottaisi oloani edes hieman, kuin mitä tämä tietämättömyys..
Ja tottahan voi olla olemassa se kolmas vaihtoehto, ettei hän ole minusta kiinnostunut, muttei ole sanonut ettei halua(isi) mitään vakavampaa kanssani, vaikka tietää (olen suoraan sanonut) minun olevan kiinnostunut hänestä, enemmän kuin vain kaverina.. enkä muista että olisi sanonut koskaan mitään "meistä"..
huhhuh, toivottavasti ei kovin sekavalta vaikuttanut tämä selitys..
Toivon asiallisia vastauksia/kommentteja/mielipiteitä/rakentavaa palautetta!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jätä ottamasta yhteyttä.
Kyllä se halu jutella toisen kanssa voittaa ujouden. Jos ei voita, niin miten luulet että suhde sellaisen kanssa sitten onnistuu, joka on sairaalloisen ujo ettei uskalla toiseen edes ottaa yhteyttä?
Harmillisesti vaikuttaa, että neitokainen ei ole kovin kiinnostunut...?
Hyvä olisi silti sitä avata juuri tuolla mitä ehdotit, eli kertoa, että olisi kiva saada myös häneltä joskus viestiä yms. Itselle, kun niin on sanottu, niin se on tuntunut kivalta. Tosin aina, kun olen ollut kiinnostunut tosissaan, niin sitä ei ole tarvinnut minulta pyytää..
Neitokainen, vaikka ujokin, toivoo aina myös saavansa tuntea olevansa haluttava, että kai olet häntä jo lähestynyt suukoin ja halein..?
Ei auta tuossa muu kuin kertoa mitä tunnet ja kysyä myös suoraan hänen tunteistaan. Siitä se sitten lähtee tai loppuu tuo epätietoisuuden piina!
"Neitokainen, vaikka ujokin, toivoo aina myös saavansa tuntea olevansa haluttava, että kai olet häntä jo lähestynyt suukoin ja halein..?"
- En ole uskaltanut lähestyä häntä noin lähelle, koska en ole saanut niin selkeitä merkkejä (vai enkö vain ole tajunnut?) että tietäisin varmaksi että hän hyväksyisi jos lähestyisin häntä intiimimmin. Silloin kun olen yltynyt kehumaan häntä yms. tuntuu kuin hän hieman olisi ottanut takapakkia.. Ja ei, en ole edes halannut, vaikka mieli olisi monasti tehnyt.. Olen itse täysin kokematon naisten parissa, hän on ainakin kerran seurustellut aiemmin.. Vai olenko se vain minä, josta hän ei ota selvää ja epäröi?! :D
sen verran tuosta lähestymisestä, että mikä seurustelussa voi olla sen hienompaa kuin toisen läheisyys, yhteisymmärrys ja suukottelut ja muut... Miten voit olla vieläkin niin irti hänestä.. Kun olet häntä kehunut, niin tottahan hän voi kavahtaa tai vetäytyä pelkästä jännityksestä, että JOKO SE TAPAHTUU...??JOKO TEET JOTAIN ALOITETTA LÄHEISYYTEEN?
Kyllästyisin kyllä pelkkään toverilliseen näkemiseen aikas pian..paitsi, jos en osaisi sanoa, ettei kiinnosta!! Onneksi osaan!! Lähestypä nyt ja kerro vaikka että tilanne jännittää..
no sinäpä sen sanoit, kun jännittää itseäkin niin pirusti se lähentyminen! ja kun tämä tilannekin on ensimmäistä kertaa edessäni enkä osaa lukea toista niin hyvin että tietäisin varmasti josko lähestymiseni olisi odotettua, haluttua, toivottua.. pakko minun on kysyä että missä mennään.. Tätä olen kyllä miettinytkin (siis itse kysymistä) mutta halusinkin että edes täältä joku potkisi nyt perseelle ja rohkaisisi toimimaan..
tunnen monta tuollaista miestä, joista periaateessa voisin olla kinnostunut ja niiden kanssa on hieno jutella, mut ovat varattuja joten ei yhteydenottoja. En ole ujo tai muuta, mutta ei käy mulle. Kiinnostusta voi edes miettiä, eikä yhteydenottoa, vaikka hyviä kohtaamisia tapahtuisi.
Olen nainen ja joskus nuorempana käyttäynyt kuin toi tyttö. Olin ujompi ja kokemattomampi, joten en heti uskaltanut olla yhteydessä tapailemaani poikaan, koska jotenkin tuntui, että olisin "häirinnyt häntä" tms. Olin kuitenkin tosi ihastunut tähän poikaan, vaikka en osannut sitä ujoudeltani näyttää, koska olin kokematon ja jotenkin jäässä. Poika otti asian puheeksi/rohkaisi et ois joskus kiva kuulla jotain mustakin ja siit se lähti pikkuhiljaa sujumaan, ryhdyttiin myöhemmin seurusteleen!
Eli mun neuvona on et otat asian puheeksi ja kyselet tän tytön fiiliksiä!
Olen nuori nainen, ja kyllä käyttäydyn tälläkin hetkellä täysin samalla tavalla kuin aloitusviestissä kerroit naisesi käyttäytyvän.
Eli sinuna vielä ehdottelisin yhteistä tapaamista, jossa voisit rauhallisesti kysyä, että pystyisikö hän ajattelemaan teistä mitään vakavampaa.
Olethan myös varma siitä, että hän todella tietää, että pidät hänestä?
Silloin aikoinaan kun ensimmäisen kerran käytiin ulkona kahdestaan, menin (hölmö!) ja möläytin olevani häneen vähän ihastunut (mitä hän vaikutti kyllä vähän säikähtävän, sanoin sen suoraan ja reaktio oli mikä oli..). Rauhoitin vähän omaa menoani jatkossa, jotten vaikuttaisi niin päällekäyvältä tai nurkkaanajavalta, joskus viestittelen pari kertaa viikossa, joskus useamminkin, kyselen kuulumisia, menoja, tapahtumia yms. Ja olen usein aktiivisesti ollut ehdottamassa tapaamisia (ja suoraan ilmaissut haluni tavata, vähän hienovaraisemmin). Jos tästä ei ole tähän mennessä millään tajunnut minun olevan hänestä oikeasti ja aidosti kiinnostunut (ei vain seksi mielessä), niin ainoa vaihtoehto on kai sitten varovasti kysellä millaisena näkee minut, pitääkö minusta, haluaisiko vielä nähdä jne.. ja painotan tuota "haluamista", aina kysyessäni "haluaisiko" hän, vastatessa sanoo että "voisi", eli kertoo jos ehtii / on mahdollista, ei painota omaa haluaan.. mietinköhän nyt vähän liikaa ?
jos on useempi ihminen, joka silloin tällöin ottaa yhteyttä ja kysyy kuulumisia, tapahtumia sun muuta, niin mistä siitä pitäisi jonkun tajuta olevan kiinnostunut "sillä tavalla"? Pitäisikö jokaisesta päätellä, et olis ihastunut?
Vaikka kysyjällä oli pää täynnä ihastusta, niin toiselle se ei välttämättä välity mitenkään normaalia kanssakäymistä kummemmin.
Kokemusta löytyy tästä...
Pidin siis itse aina yhteyttä. Vastasi kyllä aina ihan ystävällisesti ja puhuttiin ei-kaverimaisia juttuja. Kiinnostus oli myönnetty jo molemminpuolin aikoja sitten.
Noh, päätin kerran kokeilla että pitääkö yhteyttä, jos minä en pidä.
Eipähän hänen suunnalta mitään kuulunut ja päätin sitten kysyä häneltä että mitä haluaa meidän jutulta. Vastaus oli että haluaa minusta ainakin kaverin... Joops.
Itsekkin olin erittäin ujo ja siis mies (jos ette tienneet jo) mutta kiinnostusta löytyi sen verran ettei minua estellyt. Jos muutenkin olette tapailleet vaikkei nyt hänen aloituksestaan, ei pitäisi olla niin ujo ettei pystyisi mukamas edes viestiä laittaa.
Suosittelisin että kysyt häneltä suoraan jutustanne tai lopetat vähäksi aikaa yhteydenpidon. Jos ei mitään kuulu niin se kertoo jo siitä että varmaan kannattaisi erota. Vaikka tuntuu pahalta, tiedän kokemuksesta, niin ei kannata jäädä suhteeseen jossa vain sinä yrität. Ja kyllä se aika oikeasti auttaa. Aluksi ajattelin melkeinpä että tämä on maailmanloppu mutta nyt, reilun kuukauden päästä olen taas oma itseni.
Jos eroatte, ei kannata jäädä ystäviksi. Jos sinulla kuiteskin on vielä tunteita häntä kohtaan. Nyt tuo oma exäni alkanut ottaa yhteyttä, toivotellut hyviä jouluja ja muuten vaan aloittanut chatissa keskustelun. Ei siitä kyllä mitään tule, huono mieli enintäön. Aion lähiakoina nyt jotenkin yrittää saada hänelle sanottua jotenkin nätisti ettei pitäisi enään yhteyttä.
Tsemppiä!