Meillä on mieheni kanssa pitkä suhde ja avioliittokin jo 10v.
Nyt vaan kuukausi sitten vähän reilu jo hän ilmoitti ettei asukkaan enää meidän siis minun ja 3 tyttäremme kanssa vaan muuttaa toisen naisen luo noin 5km päähän.
Hän vaan ilmoitti eikä ollut joulunakaan kotona ei ole edes ilmoittanut miten aikoo toimia vaan minun nyt pitäisi aloittaa ilmeisesti asioiden järjestely.
Olen aika sekaisin, en ole nukkunut kunnolla ja harmittaa ja itkettää kokoaika. Miten mies vaan yhtäkkiä muka rakastuu johonkin toiseen?
Entä lapset eikö hän osaa ajatella tyttöjä?
Tyttäremme on 8, 6 ja 4 vuotiaat. En osaa tehdä mitään enkä edes selittää kellekkään ja toivon että hän tulisi järkiinsä. Jos joku osaa neuvoa ottaisin hyviä neuvoja vastaan jos joku on kokeneempi ja muutenkin tämä hämmentää. Vanhempani ja ystäväni asuvat pohjoisessa olen ollut eteläsuomessa jo yli 8vuotta.
Nyt vaan kuukausi sitten vähän reilu jo hän ilmoitti ettei asukkaan enää meidän siis minun ja 3 tyttäremme kanssa vaan muuttaa toisen naisen luo noin 5km päähän.
Hän vaan ilmoitti eikä ollut joulunakaan kotona ei ole edes ilmoittanut miten aikoo toimia vaan minun nyt pitäisi aloittaa ilmeisesti asioiden järjestely.
Olen aika sekaisin, en ole nukkunut kunnolla ja harmittaa ja itkettää kokoaika. Miten mies vaan yhtäkkiä muka rakastuu johonkin toiseen?
Entä lapset eikö hän osaa ajatella tyttöjä?
Tyttäremme on 8, 6 ja 4 vuotiaat. En osaa tehdä mitään enkä edes selittää kellekkään ja toivon että hän tulisi järkiinsä. Jos joku osaa neuvoa ottaisin hyviä neuvoja vastaan jos joku on kokeneempi ja muutenkin tämä hämmentää. Vanhempani ja ystäväni asuvat pohjoisessa olen ollut eteläsuomessa jo yli 8vuotta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuommoiseen ei koskaan oikein osaa edes sanoa mitään. Että puoliso, isä, noin vain lähtee hyläten perheensä. Ihan hirveää. En voi edes kuvitella miltä sinusta ja lapsistasikin tuntuu.
Olin itse joskus se "toinen nainen", itse hetkeä aiemmin eronnut, mies naimisissa, mutta minulle kertoi tietenkin olevansa eroamassa, mutta se ei ole helppoa, kun takana on 30-vuotinen yhteinen historia jne. Rakastuimme ja aloimme suunnitella yhteenmuuttoa yms. Mies jopa kerran lähti jo minun ja lasteni matkaan, mutta sanoi sitten, ettei voi vain hylätä perhettään vaan hänen on "tehtävä se oikein". Hänelle se tarkoitti asioiden kokonaisvaltaista läpikäymistä vaimonsa kanssa, ei vain tuolla tavalla lähtemistä kuin sinun puolisosi teki. Vaikka silloin se tietenkin sattui minua niin nyt ymmärrän, että se tekee hänestä juuri sen vastuuntuntoisen ja turvallisen miehen johon rakastuin. No, hän ei loppujen lopuksi edes koskaan jättänyt perhettään vaan jäi omien sanojensa mukaan "lastensa ja kokonaisuuden" vuoksi vaikka kuulema minua valtavasti rakastaakin.
En osaa sanoa sinulle kyllä mitään muuta kuin että olen todella pahoillani sinun ja tyttäriesi vuoksi, mutta miehesi se tässä on se, joka on tehnyt todella raukkamaisesti ja myös "häviää" huomattavasti enemmän kuin sinä. Toivottavasti hänellä on kuitenkin sen verran selkärankaa, että tulee vielä jotenkin selvittämään sotkunsa eikä jätä kaikkea sinun harteillesi. Toivottavasti sinulla on myös joku, jonka kanssa puhua, koska yksin ei tarvitse pärjätä. Voimia.
Jos sulla on sukua sielä pohjosessa vois olla hyvä ajatus mennä hetkeksi lomalla jos sattuu olemaan lomaa tietysti siis ni sinne omien sukulaisten luokse.
Kannattaa ajatella nyt vaan itseään ja lapsiaan unohda tommonen mies kokonaan.
Kokemuksesta tiedän, että unohtaminen ei noin vain onnistu. Minä tunsin itseni maan rakoon poljetuksi kun selvisi, että mieheni oli pettänyt jo vuosia. Erohan siitä tuli samantien ja siitä alkoi sumuinen elämä jota kesti vajaat pari vuotta. Tuntui siltä, että kaikki meni palasiksi: itsetunto, luottamus ihmisiin, ihmisarvo, jne. Olinko todellakin niin arvoton ihminen, jota saattoi pettää vuosia ja valehdella niin paljon kuin vain pystyi. Ex miehen työ mahdollisti kaiken tuon. Itse selvisin tuosta itkemällä, puhumalla ystävien kanssa ja ymmärtämällä sen, että elämän on jatkuttava ja tällä hetkellä olen yksin mutta onnellinen. Voimia sinulle ja usko siihen, että kyllä tästäkin selviää.
Semmosta se on. Ei ne ajattele muuta kuin itseään. Yhden vinkin annan, älä roiku, älä riitele, älä itke. Yritä olla rauhallinen. Elän itse vastaavassa kauhunsekaisessa ahdistuksessa.... Jos kanttisi kestää anna miehen mennä jos on mennäkseen. Saattaapi hetken kuluttua palata häntä koipien välissä kotipeasään ja silloin sinä olet jo huomattavasti vahvempi.
Kiitos näistä ystävällisistä sanoista kaikille teille.
Edelleen olen jotenkin avuton tekemään mitään, en ole miettinyt kuinka sitä eroa haetaan tai asuntoa jos en pysty asumaan tyttöjen kanssa näin isossa. En saanut mieheen yhteyttä enkä jaksa uskoa vieläkään ettei hän tulisi takaisin.
Lapset pitää minut hengissä tai ainakin jotenkin mukana tässä maailmassa.
Ikävään tilanteeseen olet joutunut mutta selviät varmasti vaikka monesti tuntuukin epätoivoiselta!
Sure ja itke ihan jos siltä tuntuu, mutta älä itseäsi tapahtuneesta syytä sillä joku muu on päättänyt sun puolesta..
Tapahtuman käsittelyä voit yrittää helpottaa lukemalla kirjan Revitty sydän - Voiko uskottomuudesta toipua, minulla tuo ainakin hiukan helpotti vaikka onkin aika raskasta luettavaa.
Ammattiapua kannattaa myös harkita. Perheneuvolassa tai vastaavassa voit käydä juttelemassa ja sinua kuunnellaan. Itse kävin sellaisessa silloin vaikeimpana aikana ja se helpotti kun joku vaan kuunteli. Sieltä saat ihan käytännön neuvojakin asioiden hoitamisen suhteen. Pikkuhiljaa asiat alkavat kulkemaan eteenpäin ja elämään löytyy järjestys. Muista, että sinulla on ihanat lapset jotka tarvitsevat sinua.
Päästä irti ja elä elämäsi. Tuon kanssa sinula sitä ei ole. Aloita alusta tyttöjesi kanssa, ansaitset parempaa.
Neuvoa en osaa antaa mutta olen todella pahoillani puolestasi sekä toivotan voimia että jaksaisit tämän ylitse. Älä epäröi hakea apua jos on tarve.