Rakas aviomieheni menehtyi kuukausi sitten äkilliseen sairaskohtaukseen ja olo on turtunut ja tyhjä, joulu on ollut yhtä tuskaa. Ensimmäisenä viikkona ajattelin etten jaksa elää mutta kaksi ihanaa lastani ovat auttaneet jaksamaan. Ehkä jonain päivänä tuska ja yksinäisyyden tunne hellittää ja aurinko paistaa jälleen mutta nyt näyttää kovin synkältä mutta olen päättänyt ottaa päivän kerrallan ja katsoa mitä se tuo tullessaan. Elämäni raskaimman matkan tein kaksi päivää ennen joulua kantaen mieheni uurnan haudalle mutta toisaalta sain jonkinlaisen rauhan ja päätöksen.
Rakkaan kuolema
suruisa
10500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Enpä voi sanoa muuta kuin otan osaa! Varsinkin näin joulupyhinä!
otannosaa
Otan osaa.. =0( Koin saman noin 4 kk sitten, vaikka kuolema ei ollutkaan aivan äkillinen..
Otan osaa suruusi.Minun mieheni menehtyi äkillisesti ilman mitään ennakkovaroitusta syksyllä :( Tämä ensimmäinen joulu lasten kanssa on ollut ihan täyttä tuskaa.Vieläkin epätodellinen olo ja aivan mahdoton ikävä :( Elämäni raskain asia on tapahtunut eikä valoa tunnelin päässä näy.Tosiaan lapset pitävät pinnalla.Minulla 3 lasta.Ainoa asia on nuo pienet jonka takia jaksaa tätä elämää.Kannattaa osallistua nuoret lesket verkkosivuihin siellä saa vertaistukea ja ymmärrystä asian kokeneilta ihmisiltä.Paljon voimia sinulle ja koita jaksaa,tiedän että ei ole helppoa!
Yhyy (itkee)! Aivan karmea juttu! Ei oo mitään pahempaa ja tuskallisempaa kuin menettää rakas kuolemalle! Otan osaa tuhannesti! En tiedä miten pysyisin koossa jos elämäni valo, rakastamani mies kuolisi pois! :(((( Joisin kai siidereitä suruuni, että olisi edes JOTAIN rakkaan tilalla :((((((
"Rauhan minä jätän teille,
minun rauhani,
sen minä annan teille.
En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.
Älköön teidän sydämenne olko murheellinen
älköönkä peljätkö."
"Uskokaa Jumalaan ja uskokaa Minuun.
Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
että minä menen valmistamaan teille sijaa?"
'kaksi ihanaa lastani ovat auttaneet jaksamaan'
Toivottavasti myös toisinpäin.
Minun isoisoäitini kuoli kesällä 16.6 sydäninfarktiin eikä enään halunnut elää, koska oli jo kumminkin jo 92 vuotias eikä ollut oikeen kunnollisia juttu kavereita kun aviomies oli lähtenyt jo 13 vuotta sitten ja paras kaveri kuoli noin puoli vuotta ennen mummin menehtymistä.
19.9.2013 rakas isoäitini menehtyi ja nyt suru sekä kipu on ollut aivan hirveää. Mumma kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen.
En kyllä tiedä, että miten tästä pääsee koskaan yli kun on alkanut taas olemaan koko ajan mumma mielessä kun alku oli vissiinkin joko shokkia tai muuten vaan hirveää kaipausta ja surua. Onneksi isäni ja äitini on auttanut minua jaksamaan ja äiti ja minä olemme taas lohduttaneet isääni.
En sitten tiedä, että onko tämä kaikki liian aikaista 12 vuotiaalle pojalle, mutta enpä minä tätä vielä ainakaan olisi halunnu kokea.
Lämmin ja myötätuntoinen osanottoni sekä aloittajan, että KAIKKIEN muidenkin tämän ketjun että tämän viestin lukeneiden ihmisten suruun, jotka ovat menettäneet heille läheisensä.
Itse menetn isänib jo joitakin vuosia sitten (äitini elää), eikä suru ole vieläkään täysin kadonnut.
Isäni kuoli aivoinfarktin jälkiseurauksiin.
Miten ja mihin Teidän muiden läheiset kuolivat?
Olisin mielissäni, jos voisitte vertaistueksi hieman avata niitä tapauksianne. Kiitos jo etukäteen.
Otan osaa. Minun isä menehtyi tänään kuumeeseen