Voi tätä tuskaa, ero ja selittelyt. Takana 23 yhteistä vuotta ja lapset.
Mies haluaa eroa enemmän ja itsekin olin tätä mieltä vahvasti ennen joulua.
Nyt olen kuitenkin jopa valmis jatkamaan ja katsomaan voisiko suhde jatkua. Tunteet toki vaihtelevat mutta välittäminen ja kiintymys ovat tallella, ja rakkautta.
Pelottaa puhua ja uskallanko ilmaista tunteeni, pelottaa miehen reagtiot, jos luulee, että kerjään takaisin.
Miten sisältään löytää pienen lapsen joka onkin ykskas niin avuton ihmissuhteissa, :(
Mies haluaa eroa enemmän ja itsekin olin tätä mieltä vahvasti ennen joulua.
Nyt olen kuitenkin jopa valmis jatkamaan ja katsomaan voisiko suhde jatkua. Tunteet toki vaihtelevat mutta välittäminen ja kiintymys ovat tallella, ja rakkautta.
Pelottaa puhua ja uskallanko ilmaista tunteeni, pelottaa miehen reagtiot, jos luulee, että kerjään takaisin.
Miten sisältään löytää pienen lapsen joka onkin ykskas niin avuton ihmissuhteissa, :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sattuiha se ero minuuki, ku 36 vuot avioliitos vietetty, ku miäs eron halus ja kerjäsin takasin, ei tullu. Lapsiini rakastan. Nyt oon soppeutunut kohtalooni ja etin jo uutta miästä.
Erot on aina vaikeita, jääkö suhteeseen vai ei, ryvettääkö siinä itseään, kuinka omalle persoonallesi käy ? Se mitä olet nyt ihmisenä on rakentunut vuosien saatossa ja omaan olemiseesi on vaikuttanut tiedostamatta rinnallasi kulkenut ihminen. Olettehan olleen yhdessä tosi kauan. Se pieni lapsi sisälläsi olet sinä - sinua itseäsi on jäljellä vain tuo pieni murunen. Eron jälkeen hyvin usein yrittää sopeutua tilanteeseen, luo tiedostamattaan mielikuvaa siitä kuinka asiat etenevät.
Todellisuudessa joudut kumminkin luopumaan kaikesta ja mitään vanhaa asiaa et voi korvata uudella. Kaikki rakentuu alusta alkaen uudella tavalla, tosi hitaasti ja ajan kanssa. Ystävät, harrastukset ym. helpottavat oloa, mutta ovat vaan särkylääkettä todelliselle kivulle mitä erosta seuraa. Hyvä niin - mutta eheytyminen tapahtuu ihmisessä itsessään, ajan kanssa. Sinä olet tilanteesi paras asiantuntija - olin itse vastaavan tilanteen edessä joskus aikoja sitten ja päädyin ratkaisuun että muutan pois. Jos jäät, kestätkö nöyryytystä, ihmisyytesi- ja kunniasi loukkaamista....?.... ero on pahin asia mistä voi selvitä hengissä - kipeää tekee mutta siitä selviää ja huominen piirtyy eteesi aivan uudenlaisena.
Älä unohda vanhoja asioita - menneisyys kulkee mukanasi aina, mutta vain muistona.
Erosin miehenä pitkästä liitostamme....kohtasin yksinäisen ja kovan maailman....naisten suhtautuminen miehiin olikin muuttunut merkittävästi siitä kun aloin vaimoni kanssa seurustella.....nykyään naisille ei kelpaa enää samanikäiset miehet vaan heidän tulee olla jopa 20 vuotta naista nuorempia...rahaa ja omaisuutta täytyy olla ja työpaikkakaan ei saa olla ihan mikä tahansa vaan pitää olla cool.....ai miksikö sitten erosin.....vaimoni oli juuri tuota yllämainittua sakkia....siinä vanha joutui katsomaan menoa vierestä ja tulla tulokseen että mitäs tässä enää minulla onkaan virkaa....
Kiitos kommenteista.:).
Niin viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet vaikeita.
Mieheni kanssa emme varsinasieti riitele tai tappele, yritetään toistaiseksi olla aikuisten tavoin puheväleissä ja ainakin vältämme riitoja lasten kuullen.
Lapset eivät tiedä asiasta vielä, mutta varmasti aistivat muutosta.
Hurjaa kamppailua tämän mielentilan kanssa ja nämä kaikki fyysiset oireet, mahakipu, tärinä, ahdistus, verenpaine heittele ja yöt nukutaan miten nukutaan.
Mitenhän omistuiselta tämä kuulostaa mutta
kaiken hulluuden huippuna meillä on vielä sex-elämää.
Sinulle edellinen vastaaja; en kuulu exäsi kategoriaan, ikävää kun näitä naisia on. Olet ollut vahva ja rohkea., olet tehnyt oikean valinnan.
Miesten kommentit erosta ovat kiinostavia, tukijoukkoja tässä tarvitaan, joten kommenttien vaihto olisi tervetullutta.
(mitä tarkoitat " vanhalla", kun vaimo vaihtoi...)
Eroseminaarista löytyy niitä tukijoukkoja.